Julkisella sektorilla keskeisin osa hyvää tulosta, eli kansalaisten hyvinvointia, on innostunut, jaksava ja osaava työntekijä.
Niin koulutus-, kasvatus- kuin hoitoalallakin työ on mitä suurimmassa määrin ihmissuhdetyötä.
Kun työntekijä voi hyvin, heijastuu se hänen tekemisensä kautta koko ympäristöön. Hyvinvoiva rehtori ja päiväkodinjohtaja säteilee hyvää oloa koko työyhteisöön. Hyvinvoiva opettaja huokuu hyvää mieltä ja elinvoimaa yhteisöönsä ja opettamiinsa lapsiin, nuoriin tai aikuisiin.
Vaikka osa koulutuksen ja varhaiskasvatuksen rahoituksesta tulee könttäsummana kuntaan tai yksityiselle järjestäjälle, sen käytöstä päätetään aina paikallisesti. Jokainen kuntapäättäjä on vastuussa voimavarojen riittävyydestä.
Vauraudesta tai taloustilanteesta riippumatta joissain kunnissa koulutusta ja varhaiskasvatusta arvostetaan huolehtimalla riittävästä henkilöstömäärästä, riittävästä apulaisjohtajamäärästä, hyvästä oppilashuollosta, henkilöstön täydennyskoulutuksesta, kunnon oppimateriaaleista sekä terveellisistä ja turvallisista tiloista.
Joissain kunnissa näin ei tehdä. Kyse on arvovalinnoista.
Jokainen kuntapäättäjä on vastuussa voimavarojen riittävyydestä.
Koronapandemia on nostanut näkyväksi opettajien ja heidän esihenkilöidensä työn tärkeyden. Suomalaiset ovat poikkeuksellisen hyvässä tilanteessa voidessaan luottaa siihen, että asuinpaikasta riippumatta jokainen lapsi ja nuori saa huippuopetusta ja -kasvatusta.
Näkymä ei enää ole kuitenkaan yhtä hyvä kuin ennen. Suuri joukko opettajista, rehtoreista ja päiväkodinjohtajista kokee olevansa uupumaisillaan.
Kiinnostus opettajien tehtäviä kohtaan on ennen näkemättömällä tavalla heikkenemässä.
Nyt on aika tehdä ratkaiseva korjausliike.
Päättäjien pitää osoittaa, että he ymmärtävät koulutus-, kasvatus- ja tutkimusalan ammattilaisten työn merkityksen. Osoittaminen on julkipuhetta, mutta ennen kaikkea se on tekoja.
Olli Luukkainen on OAJ:n puheenjohtaja.
Twitterissä @OlliLuukkainen