Ammatillisen koulutuksen tehokkuus on ajankohtainen aihe, joka herättää keskustelua.
Toiset katsovat, että koulutuksen pitää tuottaa mahdollisimman nopeasti työelämään ja yhteiskuntaan valmiita yksilöitä. Toiset taas painottavat laajempaa ymmärrystä, ajattelun kehittämistä ja edellytyksiä elinikäiselle oppimiselle.
Onko tehokkuus aina hyvä asia? Voiko liiallinen suorituspaine heikentää oppimisen laatua ja herkässä iässä olevien opiskelijoiden selviytymistä opinnoissaan?
Tehokkuus voidaan ymmärtää monella tavalla. Kun tarkoitetaan selkeää ja hyvin organisoitua opettajajohtoista opetusta, jossa oppilaat saavat tarvitsemansa tiedot ja taidot, se voi olla hyvä asia. Koulutuksen resurssit ovat rajalliset, ja niiden optimaalinen käyttö on tärkeää niin yksilöille kuin yhteiskunnallekin.
Tehokkuus ei saa tarkoittaa kiirehtimistä tai koulutuksen sisällön supistamista pelkkään välttämättömään. Oppiminen ei ole vain tietojen omaksumista vaan myös kriittistä ajattelua, luovuutta ja erityisesti sosiaalisten taitojen kehittymistä.
Oppiminen on prosessi, joka vaatii aikaa ja kokeiluja. Se vaatii myös epäonnistumisia, joista oppilas voi oppia ja kehittyä.
Oppiminen on prosessi, joka vaatii aikaa ja kokeiluja.
Opetuksen vähentäminen ammatillisessa koulutuksessa romahduttaa nuorten mahdollisuuksia oppia ja sivistyä.
Kysymys ammatillisen koulutuksen tehokkuudesta liittyy siihen, mitä pidämme tärkeänä. Onko tavoitteena tuottaa mahdollisimman nopeasti täsmäkoulutettuja suorittajia työmarkkinoille vai haluammeko koulutuksen tukevan opiskelijoiden yksilöllistä kasvua, työelämätaitoja ja elinikäistä oppimista?
Ammatillisen koulutuksen uudistettu rahoitusmalli perustuu vahvasti tuotosten mittaamiseen ja tuloksellisuuteen. On valitettavaa, että valittu talousohjaus yhdessä rahoitusleikkausten kanssa heikentää nuorten tosiasiallisia mahdollisuuksia selvitä tulevaisuuden työelämässä – ja elämässään.
Haluammeko me suomalaiset oikeasti tätä?