Puheenjohtajalta: Puhuttaisiinko arvioinnista?

Hyviä arvosanoja peruskoulussa saanut oppilas ei välttämättä jatka voittokulkuaan enää lukiossa. Miksi?

Yhtenä syynä on peruskoulun kannustava ja avokätinen arviointi. Lukiossa arviointi on tiukempaa ja painottuu peruskoulua enemmän oppimistuloksiin.

Lopputuloksena peruskoulussa menestyneiden voi olla vaikeaa saavuttaa edes hyväksyttyjä arvosanoja lukiossa, kertovat lukion opettajat.

 

Peruskoulun ja lukion opettajien vuorovaikutus on vähentynyt.

 

Ennen 2000-lukua peruskoulu oli jaettu ala- ja yläasteeseen. Yläasteet toimivat usein lukioiden kanssa samoissa rakennuksissa.

Tämä auttoi ylläpitämään yhtenäistä arviointilinjaa yläasteen ja lukion välillä.

Yhtenäisen peruskoulun myötä peruskoulun ja lukion opettajien vuorovaikutus on vähentynyt ja arvosanat ovat alkaneet hilautua ylöspäin.

Näin on käynyt erityisesti kouluissa, joissa ala- ja yläasteet yhdistettiin.

Hyvän arvosanan antamisen motiivina voi olla halu auttaa oppilasta jatko-opintoihin pääsemisessä.

Lisäksi opetussuunnitelmien muutokset ovat vaikeuttaneet arviointia. Kun aiemmin painotettiin oppiaineiden tarkkoja sisältöjä, nyt painotus on yleisissä taitokuvauksissa.

Arvioinnin linjakkuutta on pyritty parantamaan laatimalla hyvän osaamisen kriteereitä, mutta niiden vaikutus on jäänyt vähäiseksi.

 

Anteliaat arvosanat antavat oppilaille väärän käsityksen omasta osaamisestaan ja voivat vähentää opiskelumotivaatiota. Tämä näkyy opiskelijoiden taitotason laskuna.

Esimerkiksi pitkän matematiikan yo-kokeissa pisterajat ovat laskeneet, mikä viittaa osaamisen heikkenemiseen.

Mitä asialle voisi tehdä? Yhtenä ratkaisuna voisi olla tilastollisten menetelmien, kuten normaalijakauman käyttö peruskoulun arvosanoja annettaessa.

Yksittäinen opettaja tai koulu ei voi ratkaista arviointikäytäntöön liittyvää rakenteellista ongelmaa, siihen tarvitaan laajempi yhteiskunnallinen keskustelu.