Kävipä taannoin yläkoulussa ja lukiossa opettavalle kollegalleni sellainen tuuri, että päätoiminen tuntiopettajan tehtävä muutettiin viraksi. Yllätys olikin aikamoinen, kun palkka tipahti melkoisesti, noin 1 700 euroa vuodessa.
Virka- ja työehtoehtosopimuksen mukaan viranhaltija, joka opettaa sekä yläkoulussa että lukiossa (pääkouluksi merkitty yläkoulu), saa palkkansa yläkoulun opettajan kuukausipalkan mukaisesti. Lukion tunnit tehdään siis yläkoulun palkkatasolla ja opetusvelvollisuudella.
Tuntiopettajana lukion tunneista maksetaan lukion tuntipalkka, mutta viranhaltijan työpanos katsotaan palkkauksen mukaan yläkoulun opetuksen arvoiseksi. Tämän lisäksi vuosisidonnaiset lisät lasketaan yläkoulun mukaan ja koko potti heijastuu lomarahaan, puhumattakaan eläkekertymästä.
Digiaika ja muuttuneet opsit ovat muuttaneet aineenopettajien toimenkuvaa.
Kyse ei ole mitättömästä summasta. Ero kymmenessä vuodessa on 20 000 euron luokkaa työnkuvan pysyessä samana.
Asiaa tiedusteltiin OAJ:n palvelussuhdeneuvonnasta. Näin on kuulemma aina ollut, eikä muutosta ole näkyvissä. Sillä eihän kukaan halua luopua saavutetuista eduista.
Tällä “ei kellään” viitattiin molemmilla asteilla opettaviin aineenopettajiin, joiden pääkouluksi on merkitty lukio. He saavat yläkoulun tunneistakin lukion palkkaa.
Puhe rönsyili aikansa eläneisiin opetusvelvollisuuksiin. Digiaika ja toistuvasti muuttuneet opetussuunnitelmat ovat muuttaneet aineenopettajien toimenkuvaa.
Joskus aikanaan lasketut kotona tehtävät valmistelu- ja suoritteiden arviointitunnit eivät enää nykyisin toimi eri oppiaineiden opetusvelvollisuusjäänteen perusteluna.
Kaikissa oppiaineissa on siirrytty jatkuvaan ja monipuoliseen arviointiin. Suurimmillaan ero oppiaineiden opetusvelvollisuuksissa on kuusi opetustuntia viikossa ja valmistelut päälle. Se on yli seitsemän työviikkoa enemmän duunia lukuvuoden aikana.
OAJ:n päättäjät, olisiko aika kääriä hihat, jättää historialliset jäänteet taakse ja astua rohkeasti nykyaikaan? Oppilasmäärän laskiessa meitä useammalla asteella opettavia on yhä enemmän.
Ehdinkö nähdä muutosta?
Julkaisemme tekstin poikkeuksellisesti nimimerkillä
OAJ vastaa:
Päätoimisen tuntiopettajan palvelussuhteen ehdot ovat joissain tilanteissa paremmat kuin lehtorilla ja joissain tilanteissa huonommat.
Tuntiopettajalla on esimerkiksi heikompi turva tuntimäärän suhteen. Työnantaja voi tiputtaa tuntiopettajan tuntimäärän yksipuolisesti päätoimisuuden rajaan eli 16 oppituntiin, ja palkka tippuu samassa suhteessa.
Lehtorille pitää tarjota opetusvelvollisuuden mukainen tuntimäärä. Oppilasmäärän laskiessa tämä on merkittävä etu tuntiopettajaan nähden.
Yläkoulun ja lukion yhteisen lehtorin palvelussuhteen ehdot määräytyvät nimikkeen mukaan, ja nimikkeen täytyy vastata tosiasiallista tehtävää. Eli jos tunteja on enemmän lukiossa, pitää nimikkeen olla lukion ja yläkoulun lehtori, jolloin myös palkka ja opetusvelvollisuus määräytyvät lukion mukaan. Ja sama toisin päin, kun tunteja on enemmän yläkoulussa.
Ylitunnit maksetaan lehtorillekin sen mukaan, kumman oppilaitoksen tunteja ne ovat.
Kirjoittajan esille tuoma epäkohta on tiedossa, ja se koskee lähinnä niitä lehtoreita, joilla on paljon lukion mutta kuitenkin yli puolet yläkoulun tunteja.
Sopimuksen muuttaminen on mahdollista aina kun valtakunnallinen sopimus on katkolla, seuraavan kerran keväällä 2025. Neuvottelutavoitteisiin vaikuttamisesta ja niiden valmisteluprosessista löytyy tietoa OAJ:n verkkosivuilta oaj.fi/oajneuvottelee.
Tavoitteiden laatimisen jälkeen pitää asiassa löytää vielä yksimielisyys neuvottelun vastapuolen eli työnantajajärjestön kanssa.
Tomi Törrönen työmarkkinaedunvalvonnan erityisasiantuntija