OAJ:n valtuuston puheenjohtaja Timo Saavalainen kirjoitti arvioinnista Opettajassa 10.
Hänen teesiensä mukaan lukion ja peruskoulun erot johtuvat peruskoulun “kannustavasta ja avokätisestä arvioinnista” sekä siitä, etteivät peruskoulun opettajat käytä päättöarvioinnin kriteerejä arvioinnin pohjana. Näin ainakin ymmärsin lauseen “hyvän osaamisen kriteerien vaikutus on jäänyt vähäiseksi”.
Saavalainen myös pohdiskelee syytä tähän: “opettajilla voi olla halu auttaa oppilasta jatko-opintoihin pääsemisessä”. Aikamoista yläkoulun aineenopettajien aliarviointia mielestäni.
Puheenjohtaja myös muisteli, miten viime vuosisadalla yläasteet toimivat usein lukioiden kanssa samoissa rakennuksissa. Osittain toki totta, mutta ei tämä mikään sääntö ollut. Oli, ja on, niitäkin yläkouluja, jotka ovat vain yläluokille.
Kurssimuotoinen opiskelu itsessään voi olla iso muutos yläkoulun järjestelmään.
Kirjoittajalta on ehkä jäänyt huomaamatta, miten erilainen lukio on verrattuna viime vuosisataan. Luokkamuotoisesta lukiosta on siirrytty luokattomaan kurssimuotoiseen opiskeluun.
Ensimmäisen vuoden opiskelija voi valita heti esimerkiksi kolmannen vuosikurssin opiskelijoille tarkoitettuja kursseja. Kurssimuotoinen opiskelu itsessään voi olla iso muutos yläkoulun järjestelmään. Koeviikot ovat aikamoinen ponnistus.
Ja entä ne kokeet. Yläkoulussa kokeita on usein ja koealueet ovat pienempiä. Esimerkiksi oman aineeni yhteiskuntaopin koealueet ovat 30–40-sivuisia. Karkeasti ottaen oppikirja siis pilkotaan 3–4 koealueeseen.
Lukiossa: koko oppikirja kerralla. Samaan aikaan nuorison lukeminen on vähentynyt.
Olisiko näitä asioita syytä pohtia sen sijaan että ehdotetaan peruskoulun arvioinnin avuksi “tilastollisia menetelmä, kuten normaalijakaumaa”?
Ari PK Kiipula,
historian ja yhteiskuntaopin lehtori