Opetan lapsille kansalaisopistossa kuvataidetta eräässä Länsi-Suomen kaupungissa. Olen törmännyt useampaan kertaan asenteeseen, että ulkopuoliset eivät ole tervetulleita peruskoulun tiloihin opettamaan.
Esimerkiksi eräässä koulussa kuvataiteenopettajat eivät suostuneet jakamaan luokkaansa kansalaisopiston opettajan kanssa. Hyllytilaa ja kaappeja ei järjestynyt, vaikka tilaa olisi ollut.
Kansalaisopiston ryhmät joutuivat luokkaan, joka oli pieni ja jossa ei ollut asianmukaisia pesualtaita.
Tämän koulun tiloja opisto käytti pari vuotta.
Olen mukana uudessa Harrastamisen malli -hankkeessa, joka järjestää ilmaisia harrastusryhmiä koulujen oppilaille lukuvuoden ajan. Hanke saa pientä rahoitusta.
Erään koulun opettajat eivät halunneet, että hankkeeseen osallistuvat lapset käyttäisivät koulun kulumattomia välineitä, kuten saksia – vaikka oppilaat olivat samoja kuin peruskoulussakin. Luokkatilakin oli sopimaton kuvataideryhmän vetämiseen. Mihinkään ei saanut koskea.
Näin nihkeää asennetta en olisi odottanut opettajakunnalta. En pysty ymmärtämään, mistä tämä johtuu.
Kaikki pikkumainen käytös on lapsilta pois. Eikö aikuisten tehtävä olekaan puhaltaa yhteen hiileen lasten parhaaksi? Miksi tällaiset asiat muuttuvat niin helposti kummalliseksi valtataisteluksi teidän ja meidän tavaroista ja reviireistä?
Ällistynyt opettaja
Julkaisemme tekstin poikkeuksellisesti nimimerkillä aiheen arkaluonteisuuden takia.
Haluatko kirjoittaa Opettaja-lehden Tätä mieltä -palstalle? Ohjeet löydät täältä.