Ammattiyhdistysliike on Suomessa saavuttanut merkittäviä asioita, jotka ovat luoneet pohjan maailman onnellisimmalle kansalle. Ne ovat kuitenkin ajan myötä muuttuneet itsestäänselvyyksiksi, eikä enää muisteta, millaisia taisteluita esimerkiksi viisipäiväinen työviikko, kahdeksantuntinen työpäivä ja palkallinen lomaoikeus ovat vaatineet.
Osana ay-liikettä OAJ on puolustanut opettajia monin tavoin. Esimerkiksi 90-luvun alkupuolella OAJ vei kesäajan lomautusaikeet työtuomioistuimeen, joka päätti, että opettajia ei voi lomauttaa kesäaikaan. Kiky-neuvotteluiden yhteydessä järjestö sopi, että 24 tunnin työajan pidennystä ei lisätä opetustyöhön.
Suomalaista yhteiskuntaa on rakennettu hyvinvointivaltiona, jossa järjestelmät ja hallinto ovat keskeisiä. Järjestöissä olisi järjestökentän konsultin Juha Heikkalan mukaan vallankumouksellista − mutta tarpeellista − siirtyä hallinnon tarjonnasta yksilön tarpeiden tyydyttämiseen.
− Järjestöt ovat hyviä myymään hallintoaan ja kertomaan strategioistaan, budjeteistaan ja hankkeistaan, mutta näiden sijaan olisi kerrottava, mitä toiminta tarkoittaa yksittäisen ihmisen kannalta. Mitä hyötyä on esimerkiksi työehtosopimuksesta, joka rajaa työaikaa ja määrittelee palkan ja lomat?
Yhteiskuntatieteiden tohtori Heikkala oli projektipäällikkönä Uusi keskusjärjestö -hankkeessa, jossa SAK:n ja STTK:n liitot pohtivat muutama vuosi sitten uuden keskusjärjestön perustamista.
Ammattijärjestön kannattaa ottaa mallia nykykoulusta.
Heikkala suosittaa ammattijärjestöjä ottamaan käyttöönsä nykykoulun toimintatapoja. Opettajat opettavat lapsille ja nuorille omaehtoisuutta, itseohjautuvuutta, tutkivaa oppimista ja kokeilemista.
Kun tämän maailman tunteva porukka tulee järjestöön, on se Heikkalan mukaan potentiaalisen törmäyksen tai huikean mahdollisuuden paikka. Heikkala antaisi fiksuille nuorille tarjouksen ay-liikkeen uudistamisesta − ja arvelee, että siitä seuraisi vain hyvää.
− Loputon kokoustaminen ja mandaattipaikat eivät ole se juttu, jolla järjestö myy itsensä nuorille. Pitäisi tähdentää sitä, että järjestössä aktiivi on tekemässä hyvää ja mukana isommassa tarinassa.
Heikkala myös korostaa, että järjestöt eivät saa tarrautua rakenteisiin eikä toiminta saa keskittyä liikaa yksiin käsiin.
− Jos tarraudutaan tiukasti omaan valtaan, ovet pysyvät kiinni uusilta tulijoilta. Tai sitten seurauksena on repivä kamppailu, joka ei rakenna yhteisöllisyyttä.
Juha Heikkalan mukaan ay-liikkeen olisi nyt herättävä ja brändättävä hyvä tuotteensa uudestaan. Järjestöt karsastavat markkinointia, mutta niiden ei pidä luottaa siihen, että ihmiset automaattisesti ymmärtävät ay-liikkeen tärkeyden.
− Ay-liike edustaa hyviä yhteiskunnallisia asioita, ja sillä on aito juttu, jota kannattaisi aktiivisesti myydä. Olisi esimerkiksi selkeästi kerrottava, mitä ammattijärjestö tekee paremmin kuin yksityinen työttömyyskassa, Heikkala sanoo.
Heikkala kannustaa järjestöjä uudistamaan käyttöliittymäänsä suhteessa jäseniin ja jäsenkelpoisiin. Ammattijärjestön olisi kuljettava mukana mobiilisti ja oltava läsnä somemaailmassa. Digitalisaatio tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet osallistaa, osallistua ja vaikuttaa.
Ammattijärjestön pitäisi olla sovellus, appi.
Nykyisin on vaikea löytää elämänaluetta, jossa digi ei olisi läsnä. Esimerkiksi pankki-, kauppa- ja lääkäriasiat hoituvat mobiilisti, ja digitaalisuus mahdollistaa uusyhteisöllisyyden ja tarjoaa alustan erilaisille projekteille.
− Ammattijärjestöillä on viimeinen hetki lähteä mukaan. Jos käyttöliittymä ei ole kunnossa, ihmiset etsivät muita tapoja osallistua. Olisi mietittävä, miten saamme valveutuneet ja kantaaottavat nuoret kiinnostumaan jähmeärakenteisesta ay-toiminnasta. Ammattijärjestön pitäisi olla sovellus, appi.
Luokanopettajaopiskelija Mari van den Berg vahvistaa Heikkalan näkemyksen. Van den Berg odottaa ammattijärjestön olevan helposti lähestyttävä. Nuoret elävät ja toimivat digitaalisessa tilassa, ja siksi myös ammattijärjestön olisi hyödynnettävä nykyistä enemmän mobiililaitteiden mahdollisuuksia.
− Kyselylomake voi olla QR-koodin kautta avattava, ja muutenkin helppo kommunikaation väylä on tarpeen. Pelkkä palautteenantomahdollisuus ei riitä, myös dialogisuus on tarpeen. Hienointa olisi, jos järjestön edustaja voisi tavata opettajia paikallisesti.
Van den Berg vastaa ainejärjestönsä, Turun yliopiston Opexin yhteyksistä Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liittoon SOOLiin. Hän on suorittanut digitaalisen oppimisen opintojen kokonaisuutta ja on muutoinkin kiinnostunut opetusalan kehittymisestä.
Ammattijärjestöltä hän toivoisi nopeasti päivittyvää datapankkia viimeisimmästä tutkimustiedosta, jota seuraamalla opettaja tietäisi uusimmat kehityssuunnat.
Järjestötoiminta ei tällä hetkellä ole yliopistomaailmassa nuorten suosiossa, ja samat ihmiset kantavat vastuuta useissa eri tehtävissä. Siksi van den Berg näkee lyhyeksi aikaa sitouttavat projektinomaiset osallistumismahdollisuudet toimiviksi.
− Perinteisesti järjestötoiminnassa vastuualueesta huolehtiminen on ollut vain yhden ihmisen harteilla, mutta voi myös tehdä niin, että tiettyjen tapahtumien toteuttamisvastuussa on erillinen toimikunta, jonka toimiaika on muutamia kuukausia. Samalla tavalla pitäisi voida osallistua myös ammattijärjestön toimintaan.
Ammattijärjestöön kohdistuvat monenlaiset odotukset eivät ole jääneet OAJ:ssä huomaamatta. Kehittämispäällikkö Juha Makkosen mukaan jäsenet yhtäältä odottavat järjestöltä joukkoliikkeen voimaa, jolla painostaa esimerkiksi sopimusneuvotteluissa. Toisaalta he toivovat järjestön vastaavan heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa ja tarjoavan juuri heille sopivia etuja.
OAJ järjestää valmistuville opettajille infotilaisuuksia, joissa kertoo toiminnastaan ja jäsenpalveluistaan. Makkosen mukaan järjestön olisi hyvä saada yhteys opiskelijoihin jo aikaisemmin.
Makkosen mukaan OAJ tavoittaa melko hyvin luokanopettajaksi ja varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevat. Sen sijaan erityisesti ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opiskelevien tavoittaminen on haasteellisempaa, koska moni on jo järjestäytynyt ensisijaisen koulutuksensa mukaisesti.
− Meidän on perusteltava paremmin järjestön tarpeelllisuutta ja hyödyllisyyttä, ja siksi on pystyttävä nykyistä selkeämmin kertomaan jäsenten hyväksi tehdystä työstä, Makkonen sanoo.
Makkonen vetää OAJ:ssä järjestötoiminnan uudistamisprojektia. Hän on projektin ajan toimivapaalla koulutuspäällikön tehtävästään Humanistisessa ammattikorkeakoulussa.
Kaksivuotisen projektin tavoitteena on tehdä järjestöstä ja järjestötoiminnasta entistä houkuttelevampaa sekä kehittää opettajien vaikuttamismahdollisuuksia. Van den Bergin tavoin opettajilla tarve tulla kuulluksi, halua vaikuttaa ja saada tietoa omassa työssä tapahtuvien muutosten tueksi.
− Valtuustovaalit neljän vuoden välein eivät riitä, vaan järjestön on pystyttävä tarjoamaan täydentäviä vaikuttamismahdollisuuksia. Miten esimerkiksi pystymme avaamaan sopimusasioita ja saamaan jäseniltä perusteltuja näkemyksiä tulevia neuvotteluita varten? Olisivatko neuvoa antavat jäsenäänestykset yksi vaihtoehto?
Makkonen on seurannut perusopetuksen vuosityöaikakokeilusta ja ammatillisen koulutuksen vuosityöajasta käytävää keskustelua ja pitää keskustelua yhtenä väylänä saada tietoa jäsenten näkemyksistä järjestön koko toiminnasta.
− Keskustelu osoittaa, että meillä on paljon jäseniä, jotka ovat kiinnostuneet työsuhteen ehdoista ja järjestön tekemästä työstä.
Esiin on tullut muun muassa se, että vuorovaikutus järjestön kanssa pelkästään toimielinten ja yhdistysten välityksellä ei jäsenten mielestä riitä.
– Jäsenille pitää tarjota nykyistä enemmän mahdollisuuksia kertoa mielipiteensä suoraan, Makkonen kertoo.
Mutta mitä kuuluu 2000-luvun ay-liikkeen identiteettiin? Missä määrin nykyajan ammattijärjestö on kansanliike, edunvalvoja, vakuutuslaitos tai palveluorganisaatio? Historiassa kansanliikkeellä oli massan mukanaan tuomaa joukkovoimaa ja valtaa, ja yhä jäsenmäärillä on merkitystä.
Jos ammattijärjestöjen jäsenmäärän laskua ei saada pysäytettyä, vaarana on työehtosopimusten yleissitovuuden menettäminen. Yleissitovuus turvaa kaikille saman sopimuksen piirissä oleville palkansaajille pääsääntöisesti samat palkankorotukset ja työsuhteen ehdot riippumatta siitä, onko työnantaja järjestäytynyt omaan liittoonsa.
Työelämä pirstaloituu, ja moni hankkii elantonsa pätkätöistä. Osa palkansaajista ulkoistetaan vakituisista työsuhteista silpputyöhön.
Tällaisessa maailmassa pitkäjänteinen sitoutuminen ammattijärjestöön on kertaluonteista, projektinomaista ja kulloiseenkin asiaan linkittyvää.
− Ammattijärjestötoiminnassa pitäisi olla matalan kynnyksen osallistumismahdollisuuksia ilman, että uusi tulija saa heti hoitaakseen vaikkapa rahastonhoitajan tehtävät. Myös kielenkäyttöön on kiinnitettävä huomiota, sillä sisäpiirin jargon koetaan usein torjuvaksi, konsultti Juha Heikkala sanoo.
Heikkalan mukaan ammattijärjestön pitää myydä itsensä elämänmittaisena tukena ja turvana, rinnallakulkijana, joka ei missään tilanteessa jätä jäsentä yksin.
Hän ehdottaa, että ammattijärjestöt sisällyttävät palveluihinsa työehtosopimustoiminnan lisäksi tukea työnhakuun, työmarkkinakelpoisuutta lisäävään koulutukseen ja jopa elämänhallintaan.
− Rinnalla kulkeminen ja jäsenen palvelupolku tulisi nostaa ammattijärjestön toiminnan keskiöön. Tämä näkökulma auttaisi rajaamaan sitä, missä kaikessa kannattaa olla mukana. Jokaisen järjestön työntekijän on kaikissa toimissaan ajateltava jäsenen etua, Heikkala muistuttaa.
Heikkalan tapaan Juha Makkonen haluaa ammattijärjestön tarjovan rinnallakulkemista. Nuorilla on huolta tulevaisuudesta, mutta myös uran loppupäässä olevat kaipaavat tukea.
Makkonen on havainnut, että kaikenikäisiä opettajia huolettaa jaksaminen. Siksi nuorille opettajille tarkoitetun Nope-koulutuksen ohella järjestö voisi lisätä kokeneille opettajille suunnattua Kope-koulutusta.
− On myös muistettava alue- ja paikallistason rooli jäsenten turvana. Isolle osalle jäsenistä kokemus OAJ:stä syntyy oman paikallisyhdistyksen kautta, ja meidän toimistolaisten on tarjottava paikallistoimijoille edellytykset hoitaa tehtävänsä hyvin. Jokainen kohtaaminen yksittäisen opettajan kanssa on merkityksellinen, Makkonen sanoo.
Makkonen on käynyt puhumassa järjestötoiminnan uudistamisesta monissa järjestön koulutuksissa. Esille on noussut muun muassa viestinnän kohdentaminen: saavuttavatko paikallistasolle menevät viestit oikeat henkilöt ja meneekö viesti edelleen eteenpäin opettajille.
– Olisiko syytä lisätä suoraa jäsenviestintää, Makkonen pohtii.
OAJ:n yhteistyökumppaneita kehittämistyössä ovat Demos Helsinki, joka on aiemminkin tukenut monia ammattijärjestöjä jäsenten osallistamisessa, sekä Howspace, joka tarjoaa digitaalisen alustan mahdollistamaan jäsenten osallistumisen.
Parhaillaan koolla oleva OAJ:n valtuusto miettii kokouksen työpajassa muun muassa, tukeeko järjestön nykyinen rakenne jäsenten kuulemista ja osallistamista.
Juha Makkonen analysoi valtuustosta saatavaa aineistoa yhdessä yhteistyökumppanien kanssa. Tavoitteena on löytää kipupisteitä ja etsiä niihin ratkaisuja.
Kesän jälkeen kootaan opettajien ideoita alueellisissa työpajoissa. Loppuvuonna on priorisoinnin aika, ja sen jälkeen katsotaan, mitä toimenpiteitä viedään voimallisimmin eteenpäin.