Pitääkö meidän venyä vielä lisää samoilla resursseilla? Tässä korkeakouluopettajien päällimmäinen huoli, kun Suomen hallitus suunnittelee korkeakoulutettujen määrän tuntuvaa lisäystä.
Petteri Orpon (kok.) hallituksen ohjelman mukaan nuorten korkeakoulutettujen määrä pyritään nostamaan mahdollisimman lähelle 50:tä prosenttia ikäluokasta vuoteen 2030 mennessä. Tänä vuonna 19 täyttävien ikäluokasta laskettuna tämä tarkoittaisi lähes 5 800:aa uutta korkeakoulutettavaa.
– Ammattikorkeakouluopettajien keskeinen huoli on se, kasvavatko opetusryhmät ja resursoidaanko opintojaksot samoilla työtuntimäärillä kuin ennen, OAJ:n ammatillisten opettajien OAO:n puheenjohtaja Lauri Hietalahti summaa.
Yliopistojen opetusalan liiton YLL:n puheenjohtaja Santeri Palviainen nostaa esiin myös eettisen kuorman kasvun. Jos pitää opettaa suurempaa määrää opiskelijoita ilman lisäresursseja, opetuksen laatu ja opiskelijoiden osaaminen kärsivät väistämättä.
Opetustyön ideaalin ja todellisuuden välillä on jo nyt opettajia kuormittava ristiriita.
– Ja oppilaitosten hallinnosta ei tule ymmärrystä tälle. Asia jää opettajayhteisön pähkäiltäväksi, Palviainen sanoo.
OAJ kannattaa uudistusta, koska työmarkkinoilla tarvitaan lisää korkeakoulutettuja osaajia. Mutta edunvalvojissa huolta herättää se, että poliitikoilla ei tunnu olevan visiota opetushenkilöstön lisäämisestä.
Palviainen muistuttaa, että uudistuksia toteutetaan korkeakouluissa tavallisesti määräaikaisin rahoituksin. Yliopisto-opettajille pätkätyösuhteet ovat jo nyt iso ongelma.
Siksi korkeakoulujen perusrahoitusta pitäisi kasvattaa. Näin opettajia saataisiin tarpeeksi ja opetusta voitaisiin kehittää pitkäjänteisesti.
– Muuten kasvu joudutaan repimään opettajien selkänahasta.
Palviainen korostaa, että yliopistojen houkuttelevuus työpaikkana on kärsinyt. Menestyksen resepti olisikin yliopistojen vakituisten työsuhteiden määrän lisääminen oikeissa paikoissa ja kohtuullisilla työehdoilla.
Hietalahtea huolestuttaa viime vuosien trendi, jossa ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja on lisätty ilman uusia opettajaresursseja. Tämä on johtanut suurempiin opetusryhmiin ja opettajien työmäärän kasvuun.
Toisaalta työmarkkinasuhdanteet vaikuttavat Hietalahden mukaan paljon potentiaalisten opettajien siirtymiseen omalta alalta opetustehtäviin. Hänen mielestään eri alojen matalasuhdanteet voivat olla oivia ajankohtia houkutella ammattilaisia opetusalalle. Lisäksi sivutoiminen opetustyö voi toimia matalan kynnyksen polkuna opettajan tehtävään.
Opetustyön ideaalin ja todellisuuden välillä on jo nyt opettajia kuormittava ristiriita.
Mistä löydetään yhä enemmän nuoria, jotka haluavat jatkaa korkeakoulutukseen?
Palviaisen mukaan ylioppilaat eivät riitä, vaan yliopistoihin houkutellaan yhä enemmän ammatillisen perustutkinnon ja amk-tutkinnon suorittaneita.
Vastaavasti ammattikoulusta ammattikorkeaan jatkavien opiskelijoiden määrä kasvaa selvästi nykyisestä, Hietalahti ennustaa. Samalla kasvavat korkeakouluopiskelijoiden tuen tarpeet.
Myös ulkomaisia osaajia tarvitaan.
Entä riittävätkö yhä useamman toisen asteen opiskelijan taidot korkeakouluopiskeluun, kun oppimistulokset laskevat jo perusasteella?
Hietalahden ja Palviaisen mielestä oppimisen tuki pitää saada kuntoon koko koulutusketjussa. Lisäksi korkeakouluihin tarvitaan nykyistä enemmän tuki- ja opinto-ohjauspalveluita, jotta nuoret myös valmistuvat korkeakouluopinnoistaan.
Ja kun maahanmuuttajataustaisten korkeakouluopiskelijoiden määrä kasvaa, tarvitaan lisäsatsauksia integraatioon ja kieliopintoihin.
Hietalahti korostaa, että eri aloilla on suurta vaihtelua siinä, millaisella suomen kielen taidolla opinnoissa ja työelämässä pärjää.
Kaksikon mukaan korkeakouluissa on halua ja osaamista järjestää asianmukaiset oppimisen tukipalvelut, mutta resursseja tarvitaan nykyistä enemmän. Hietalahden mukaan opiskelijoiden pahoinvointiin liittyvissä tukitoimissa tarvitaan opetus- ja sote-alan ammattilaisten tiivistä yhteistyötä.
– Vastuiden pitää kuitenkin säilyä selkeinä. Helposti paikkaamme koulujen toimesta YTHS:n vajetta ja sekään ei ole oikein, Hietalahti sanoo.
Opettajat tasapainoilevat jo nyt opetustyön ja tutkimusprojektien välillä. Kun korkeakoulutettavien määrää lisätään, opetustyön resurssit pitäisi turvata.
Hallitus sitoutuu ohjelmassaan nostamaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan rahoituksen neljään prosenttiin Suomen bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Hietalahden mukaan täytyy varmistaa, etteivät tki-satsaukset syö opetuksen resursseja korkeakoulujen sisällä.
Tällainen kehitys näkyy jo ammattikorkeakouluissa, kun opettajia ja rahoitusta siirretään tki-projekteihin.
– Opetuksen rahoitusta on vähennetty, mikä on johtanut vähempään opetukseen ja pahimmillaan myös tavoitteiden madaltamiseen, Hietalahti sanoo.
Korkeakoulutettujen lisääminen on väistämättä myös aluepolitiikkaa, Santeri Palviainen ja Lauri Hietalahti huomauttavat. Uudistus ei suinkaan tuo uusia aloituspaikkoja kaikkiin korkeakouluihin.
Hallitusohjelman mukaan uusia aloituspaikkoja suunnataan erityisesti kasvukeskuksiin ja sinne, missä aloituspaikkojen määrä suhteessa nuoriin on alhainen. Paikkoja saisivat myös alat ja alueet, joilla ennakoidaan merkittävää työvoimapulaa. Sote- ja kasvatusalan sekä vienti- ja teollisuusmaakuntien tarpeet mainitaan erikseen.
Kaksikon mukaan keskustelu korkeakouluverkostosta kokonaisuutena puuttuu – siis se, missä kaikkialla Suomessa pitää olla korkeakouluja ja millä aloilla koulutusta pitää tarjota missäkin kolkassa.
Samaan keskusteluun kietoutuu se, mistä saadaan esimerkiksi sote- ja kasvatusalan ammattilaiset myös Suomen syrjäseuduille.
Palviaisen mukaan koulutuspuoli pitää ottaa mukaan näihin keskusteluihin, sillä opiskelupaikalla on vaikutusta siihen, mihin osaaja aikanaan työllistyy.
-
Korkeakoulupäivä Educassa pe 26.1. klo 12.15 – paneelikeskusteluja siitä, miten koulutustason nosto näkyy korkeakoulujen arjessa.
Ministeri: Uudistus ei tuo uutta perusrahoitusta
Pula korkeakoulutetuista osaajista työmarkkinoilla ja Suomen kilpailukyvyn parantaminen – tässä keskeiset syyt, miksi korkeakoulutettujen määrää täytyy lisätä, summaa tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala (kok.).
Hän korostaa, että Suomi on jäänyt koulutustasossa jälkeen keskeisistä EU- ja OECD-verrokkimaista.
– Suomalaisten koulutustaso ei ole noussut 20 vuoteen juuri lainkaan.
Multalan mukaan hallitus aikoo suunnata uusiin aloituspaikkoihin 41,3 miljoonaa euroa hallituskauden aikana, mikä kattaa noin tuhannen kanditason tutkinnon suorittamisen. Lisäksi eduskunta on päättänyt lisätä 800 000 euroa varhaiskasvatuksen opettajien koulutukseen.
Perusrahoituksen korotusta ei uudistuksessa ole luvassa. Multala kertoo perusrahoituksen kuitenkin nousevan indeksitarkastusten ansiosta. Yliopistoille on luvassa 40 miljoonaa ja ammattikorkeakouluille 20 miljoonaa euroa vuodelle 2024.
Hallitus valmistelee myös EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen täyskatteellisuutta eli sitä, että maksut kattaisivat koko opinnot. Näin korkeakouluissa vapautuisi resursseja muiden opiskelijoiden kouluttamiseen.
Samaan aikaan valmistellaan taloudellisia kannusteita sekä pysyvän oleskeluluvan saamista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille opiskelijoille.
Tavoitteena on, että yhä useampi jäisi valmistuttuaan Suomeen töihin.
Multala mainitsee myös tohtorikoulutuspilotin, jossa valtio rahoittaa enintään tuhat uutta määräaikaista väitöskirjatutkijan työsuhdetta ja niihin liittyviä ohjauskuluja yliopistoissa vuosina 2024–27. Pilottiin on varattu miljoona euroa hallituskauden aikana.
Multala jakaa korkeakouluopettajien huolen nuorten valmiuksista korkeakoulutukseen.
Ratkaisuksi hän tarjoaa monesti esillä olleita lääkkeitä: hallitus aikoo tukea tasa-arvorahalla perusopetuksen kouluja, joissa oppimisen tuen tarpeet ovat suuret. Se aikoo vahvistaa peruskoulujen työrauhaa, uudistaa oppimisen tuen lainsäädännön ja vahvistaa alakoululaisten perustaitoja lisätunnein. Oppimisen tukeen satsataan myös toisella asteella.
– On selvää, että oppimistulosten kääntäminen nousuun vie aikaa eikä ole yksinkertaista, Multala sanoo.
Parhaillaan valmistellaan korkeakoulujen uusia rahoitusmalleja vuosille 2025–2028. Niihin pohditaan kannustimia ensimmäistä tutkintoa suorittavien kouluttamiseen sekä opiskelijoiden ohjaamiseen, tukemiseen ja nopeampaan valmistumiseen.
Multala korostaa, että valtiolla on rajalliset keinot vaikuttaa rahankäyttöön korkeakoulujen sisällä.
– Mutta tiedän, että korkeakouluissa on paljon halua tehdä tämän tavoitteen eteen töitä. Uskon, että siellä on viisautta myös huolehtia laadukkaasta opetuksesta.
Multalasta yksi uudistuksen haaste on se, että aloituspaikat ja korkeakoulutusta eniten tarvitsevat eivät kohtaa.
Jo nyt aloituspaikkoja on korkeakouluissa 60 000, mikä on 2 000 enemmän kuin tänä vuonna 19 vuotta täyttävien ikäluokka. Silti vain noin 40 prosenttia heistä hakeutuu korkeakoulutukseen, vaikka 50 prosentin tavoite on ollut jo kahdella edelliselläkin hallituksella.
– Meillä on paljon kehitettävää myös koulutukseen pääsyssä ja koulutuksen läpäisyssä, Multala sanoo.