Merja Kuisma: Ei siellä mitään spreijattu

Merja Kuisma haluaa eroon luonnonsuojeluun liittyvistä kielteisistä mielikuvista. Hänen kurssillaan opiskelijat nikkaroivat linnuille pesiä ja niittävät vieraslajia lähijärvestä.

“Työhaastattelussa rehtori kysyi, miten hyödyntäisin koulun vieressä sijaitsevaa lintujärveä, Ahtialanjärveä.

Sanoin, että pitäisin ilman muuta kurssin, jossa tutkittaisiin järven ekosysteemiä ja tehtäisiin omaa seurantaa järven tilasta. Rehtori tykkäsi ajatuksesta, ja tulin valituksi Lempäälän lukion biologian ja maantieteen opettajaksi keväällä 2023.

Aloitin koulukohtaisen opintojakson valmistelun heti töideni alkaessa.

Sain yhteistyökumppaneiksi lintutieteellisen yhdistyksen, vesiensuojeluyhdistyksen ja järveä suojelevan yhdistyksen. Haimme ympäristökasvatuksen hankeavustusta, jolla pystyimme hankkimaan muun muassa 18 paria kahluusaappaita.

Ahtialanjärvi-kurssi alkaa keväällä ja päättyy syksyllä. Kurssilla opiskelijat oppivat konkreettisia tapoja, joilla lähiluontoa voi tutkia ja suojella.

Olemme esimerkiksi rengastaneet lintuja, nikkaroineet linnuille tekopesiä, niittäneet vieraslaji isosorsimoa ja tehneet vesianalyysia.

Tuntuu ihan mahtavalta seurata, miten opiskelijat toimivat luonnon hyväksi. He ovat ylpeitä itsestään.

 

Rakkauteni luontoon syttyi jo pienenä, kun vietin kesiä maalla mummolassa. Siellä oltiin aina metsissä, järvien rannoilla ja pelloilla.

Opettajana innostun edelleen samoista aiheista, joita olen veivannut kolmekymmentä vuotta. Luonnon suojeleminen on ollut opetuksessani kaikki nämä vuodet.

Minulle luonnonsuojelu on vain myönteinen asia. Se on mukavaa yhdessä tekemistä ja hyvän tekemistä luonnolle. Se ei ole riidan haastamista, jonkun omaisuuden tärvelemistä tai työhönmenon estämistä.

Iso osa nuorista suhtautuu nykyään negatiivisesti luonnonsuojeluun, ja asenne tulee mediasta. He pelkäävät leimautuvansa viherpiipertäjiksi.

Tätä ajattelutapaa yritämme tällä kurssilla kääntää: että vitsi, luontoretkellä oli kivaa eikä siellä mitään spreijattu.

Olen varma, että jos yhteiskunnassa keskusteltaisiin asioista rauhassa, kaikki olisivat lopulta samaa mieltä luonnon kauneudesta ja siitä, miten se tekee meille hyvää.

Opiskeluaikana osallistuin väkivallattomaan mielenosoitukseen Talaskankaalla, jossa paikalliset halusivat suojella ikimetsiä hakkuilta.

En kuitenkaan koe olleeni mikään jyrkän linjan ympäristöaktivisti. Näen itseni enemmän luonnonsuojelijana arjen toimissani eli opetushommissa.

Opiskelijoille kerron avoimesti mielipiteeni ja arvoni. Yritän avata heille luonnon toimintaa ja he saavat itse miettiä, miten reagoivat.

 

Luonnonsuojelukurssimme on ajankohtainen nyt, koska ympäristö voi huonosti ja moni nuori on aika etääntynyt luonnosta.

Ensimmäiselle Ahtialanjärvi-kurssille tuli yllättävän paljon osallistujia. Kurssin toiminnallisuus nähtävästi houkutteli ja kurssi alkoi kiinnostella erityisesti reippaita, ulkona liikkuvia nuoria miehiä.

Mielestäni on tärkeää, että tällaisia kursseja tarjotaan eikä vaieta sen takia, että tulee ehkä sanomista. Kasvattajan tehtävä on ohjata katsomaan asioita uudesta näkökulmasta.

Ihanne olisi, jos jokaisesta yläkoulusta ja lukiosta joku opettaja loisi yhteyden lähimpään lintujensuojeluyhdistykseen. Sitä kautta ryhmät pääsisivät helposti luontoon oppimaan.

Lukiossa ottaisin mukaan tutkimuksellisuuden. Esimerkiksi: Miksi lintuja rengastetaan? Siksi, että päästään näkemään, mihin suuntaan meidän luontomme on muuttumassa.

 

Mistä on kyse?

Lempäälän lukion biologian ja maantieteen opettaja Merja Kuisma ideoi luonnonsuojelukurssin, jolla opiskelijat pääsevät tekemään konkreettisia tekoja luonnon hyväksi. Tänä syksynä päättynyt ensimmäinen kurssi keräsi 24 osallistujaa.