Mitä opettajat oikein pelkäävät, kysyy Joensuun Normaalikoulun matematiikan ja fysiikan lehtori Hannu Vähäkoski.
– Oppilaiden vanhempia, hallitusta, poliisia?
Kysymys kumpuaa Vähäkosken huomiosta: moni opettaja karttaa konflikteja luokassa.
Vähäkosken mukaan seurauksena kollegat luisuvat ihmeelliseen limboon. Siinä itseluottamus murenee ja ristiriitatilanteet oppilaiden kanssa joko menevät liian pitkälle tai eivät ratkea lainkaan.
Kun oppilaiden vanhemmat vielä puuttuvat entistä herkemmin koulun toimintatapoihin, on auktoriteettishow valmis. Se aiheuttaa kaikille oppilaille stressiä ja laskee koko luokan kykyä opiskella.
– Opettajilta kuluu satoja työtunteja vanhempien kanssa riitelyyn, Vähäkoski sanoo.
Vanhempien tulisi luottaa opettajiin ja antaa opiskelurauha kouluihin, Vähäkoski toivoo.
Hän kuitenkin ymmärtää, miksi moni opettaja myöntyy vanhempien vaatimuksiin.
– Kukaan ei halua iltapäivälehtien otsikoihin tai poliisikuulusteluihin.
Vähäkosken mukaan jotkut vanhemmat penäävät lapselleen esimerkiksi oikeutta käyttää kännykkää tunnin aikana.
Vaatimuksia puidaan sitten yhdessä rehtorin ja vanhempien kanssa.
Vähäkoski muistaa erään kemian oppitunnin vuodelta 2013. Oppilas kuunteli puhelimestaan opetusta häiritsevää musiikkia eikä suostunut hiljentämään ääntä. Vähäkoski lukitsi laitteen kaappiin.
Oppilas vastusteli puhelimen pois ottamista. Hänen vanhempansa ottivat yhteyttä rehtoriin. Yhteisessä keskustelussa päädyttiin lopputulemaan, että puhelinta ei olisi saanut ottaa oppilaalta pois vastoin tämän tahtoa.
Seuraavalla oppitunnilla oppilas kuunteli musiikkia entistäkin kovempaa. Vähäkoski päätti siirtyä muun luokan kanssa käytävään opiskelemaan.
Tuntia häirinnyt oppilas jäi luokkaan yksin. Se ei ollut kenellekään hyvä juttu, vähiten oppilaalle itselleen.
– Pahinta mitä murrosikäiselle voi tehdä, on nolata tämä luokkakavereiden edessä.
Puhelinepisodi sai kuitenkin aikaan muutoksen Vähäkoskessa itsessään. Hän ymmärsi, että työssä pärjääminen edellyttää hyvien neuvottelutaitojen omaksumista.
– Ja konfliktitilanteissa tulee pysyä itse rauhallisena.
Vähäkoski muistuttaa, että nuorten kuuluukin testata rajojaan. Opettajan tehtävä on luoda heille turvallinen tila toimia niin.
– Opettaja on siinä se aikuinen. Ei anneta sanojen mennä ihon alle.
Etenkin yläkoulussa opettajia nimitellään Vähäkosken mukaan päivittäin.
– Saatan joskus sanoa takaisin, että hei, en ole vitun homo vaan mie oon vitun hetero.
Sen jälkeen Vähäkoski odottaa oppilaan rauhoittumista. Vasta sitten hän kertoo, että nimittelystä voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen.
– Itse en näistä ole rikosilmoituksia tehnyt, mutta olen sanonut oppilaille, ymmärräthän, että saatat saada sakot, jos nimittelet toisia.
Vähäkoski ajattelee, ettei uhriutuminen ole opettajalle hyvästä. Nuoret eivät aina hahmota syy- ja seuraussuhteita.
Vähäkosken mielestä nuorten kunnioitus pitää ansaita.
– Se ansaitaan toimimalla itse niin kuin toivoo nuorten käyttäytyvän.
Voimakas tunnetila on kuin kuohuviinipullo, josta on poksautettu korkki auki.
Kun haukkumasana ryöpsähtää nuoren suusta, ei heti perään kannata luetella, mitä seurauksia sillä voi olla.
Näin uskoo puhejudon ammattilainen, luokanopettaja ja erityisopettaja Mika Vesala.
Neuvottelutaidot ovat hänen mielestään opettajan tärkein työkalu tämän päivän koulussa.
– Millaisen ilmapiirin opettaja luo luokkaan? Onko hän reilu tyyppi? Osaako hän pyytää anteeksi? luettelee Vesala puhejudoka-opettajalle tärkeitä piirteitä.
Toisille puhejudon tekniikat tulevat luonnostaan, mutta niitä voi myös opetella. Opettajan työssä niin kannattaakin tehdä.
– Voimakas tunnetila on kuin kuohuviinipullo, josta on poksautettu korkki auki.
Kun korkki on syystä tai toisesta avattu, ei kuohua voi pysäyttää tunkemalla korkkia takaisin pulloon.
– Vasta kun toinen on rauhoittunut päästään puhumaan faktoista eli kaatamaan nestettä lasiin, Vesala vertaa.
Järkipuhe ja faktojen luettelointi ei Vesalan mukaan auta kiihtyneessä mielentilassa posmentavalle ihmiselle.
– Kun oppilas kiihtyy, hän ei ole millään lailla valmis prosessoimaan tai analysoimaan käytöstään.
Opettajan tulisikin osata asettaa selkeät rajat ja käyttää auktoriteettiaan rakentavasti ja empaattisesti.
– Kuri ei saa perustua aggressioon tai uhkailuun, Vesala huomauttaa.
Tutkimustenkin mukaan aggressiivinen ja auktoriteettipainotteinen opettaminen lisää oppilaiden väkivaltaisuutta ja uhmakkuutta.
Vertauskuvaksi sopivat esimerkiksi Tuntemattoman sotilaan hahmot.
Alikersantti Lehto ei saanut joukkojaan kuriin aggressiivisen johtamistapansa takia. Häntä ei kunnioitettu, toisin kuin luutnantti Vilho Koskelaa. Tämä johti joukkojaan rauhallisella ja määrätietoisella tyylillä.
Ristiriitatilanteet koulumaailmassakin kannattaa Vesalan mukaan kohdata ratkaisukeskeisesti ja oppilaiden kasvua tukien. Opettaja voisi siis joskus todeta oppilaille Koskelan tyyliin, että eiköhän pojat tehdä tällä lailla.
Vesalan mukaan turvallisessa tilassa ei tarvitse kapinoida. Tunteakseen olonsa turvalliseksi täytyy oppilaan ensin luottaa siihen, että asioihinsa voi itse vaikuttaa.
– Nuorten aivot ovat vasta kehitysvaiheessa, ei heiltä voi odottaa samanlaista mielenhallintaa kuin aikuisilta.
-
Mika Vesala antaa työkaluja oppilaiden haastavan käytöksen kohtaamiseen Educassa pe 24.1. klo 13.