Tänä syksynä tuli ennennäkemätön romahdus. Elena Varismäki on opettanut kansalaisopistoissa yli 20 vuotta, eikä edes korona-aika häirinnyt työtä näin pahasti.
Varismäki opettaa helmitöitä seitsemässä eri kansalaisopistossa ympäri Pohjanmaan. Aiemmin opetustunteja on ollut viikossa 30–48, mutta nyt määrä romahti 20–22:een.
Vapaan sivistystyön rahoitus- leikkausten vuoksi ryhmien minimi- kokoa on kasvatettu ja kurssimaksuja nostettu.
Varismäen työpaikoissa ryhmän muodostamiseen riitti ennen 6–7 opiskelijaa, mutta nyt minimikoko on kasvatettu kaupungeissa 10:een. Maaseudullakin vaaditaan 8, mikä on pienillä paikkakunnilla paljon.
Moni Varismäen kurssi maksoi opiskelijalle ennen alle sata euroa, mutta nyt hinta on noussut yli sataseen. Paitsi että satanen on selkeä psykologinen raja, monella ei kerta kaikkiaan ole siihen varaa.
Hallitus leikkasi vapaan sivistystyön rahoitusta tänä vuonna 20,5 miljoonaa euroa. Summalla palkkaisi vuodeksi noin 400 vapaan sivistystyön opettajaa.
Rajuimmin vähennys iski kansalais- opistoihin, joista lähti 12,5 miljoonaa euroa. Rahamäärä vastaa noin 250 opettajan vuosipalkkoja sivukuluineen.
Kansalaisopistot ovat joutuneet perkaamaan kurssitarjontaansa rankallakin kädellä, kertoo Kansalais- opistojen liiton toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen.
Joitakin oppiaineita tai kursseja tarjotaan nyt vähemmän kuin ennen, tai niitä on jätetty kokonaan pois. Kurssimaksuja jouduttu nostamaan merkittävästikin.
Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäseniltä saatujen tietojen mukaan hinnat ovat nousseet keskimäärin 8–12 prosenttia, paikoin jopa 15 prosenttia.
Keskimääräinen kansalaisopiston kurssi maksaa 70 euroa. Useilla kursseilla päälle tulee materiaalikuluja.
Kansalaisopistojen liitto on jo pitkään saanut palautetta, että kurssit ovat liian kalliita. Nuottasen tiedossa on, että jo ennen uusimpia leikkauksia jopa 20–30 euron kurssimaksuja on mennyt ulosottoon.
– On erityisen surullista, että taloudellisesti heikossa asemassa olevat eivät yksinkertaisesti enää voi osallistua, vaikka he hyötyisivät opinnoista eniten.
Kansalaisopistossa ikäihmiset saavat tarpeellisia uusia tietoja ja taitoja, kuten digitaitoja.
Leikkausten inhimilliset vaikutukset ovat riipaisevia. Elena Varismäen opiskelijoissa on paljon ikäihmisiä, joille helmityö on henkireikä.
Moni kurssilainen on kokenut elämässään suuria suruja, ja yksinäisiä on paljon.
– He sanovat, että jos ei olisi tätä kurssia, he tulisivat hulluiksi. Helmitöitä tehdessä näkee kauneutta ja voi uppoutua omaan maailmaansa. Huolet ja kivut unohtuvat.
Varismäki kertoo naisesta, joka oli käynyt kursseilla 20 vuoden ajan. Kun rouva dementoitui, puoliso alkoi kuljettaa häntä helmitöiden pariin.
– Rouvalle oli valtavan tärkeää nähdä tutut kasvot. Kurssikaveri istui vastapäätä ja tuki häntä.
Naisen puolisolle kurssi antoi harvinaista omaa aikaa.
Helmityöt eivät ole pelkkää koruntekoa, vaikka koruista yleensä aloitetaankin. Helmistä tehdään sisustustuotteita ja tauluja, niitä käyttäen kudotaan ja virkataan, sovelletaan kaikkia käsityön tekniikoita. Varismäen kokemuksen mukaan helmitöiden tekeminen on hyväksi aivoille.
Varismäki pitää kansalaisopistojärjestelmää suuressa arvossa.
– Minusta kansalaisopisto on yksi parhaista saavutuksista, mitä Suomessa on. Sydämeni särkyy, kun näen sisältä päin, että systeemi rupeaa hajoamaan. Sen ei missään nimessä saa antaa kadota.
Tutkittua tietoa kansalaisopistotoiminnan hyödyistä on paljon. Aikuiskoulutus parantaa sosiaalisia verkostoja, terveyttä ja hyvinvointia, elämänlaatua, opiskelumotivaatiota, itseluottamusta ja työssäjaksamista.
Aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manninen on tutkinut tätä vapaan sivistystyön yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Kansalaisopistojen sosiaalista tuottavuutta voidaan arvioida myös rahassa, tosin vain suuntaa antavasti.
Tarkkaa rahallista arvoa on ymmärrettävästi vaikea laskea vaikkapa fyysisen hyvinvoinnin tai opiskelumotivaation kasvulle.
Mannisen mukaan on kuitenkin selvää, että aikuiskoulutukseen investointi kannattaa aina ja tuottaa vähintään saman verran.
Mahdollisia säästöjä tulee esimerkiksi sote-kulujen, sairauspoissaolojen ja lääkekulujen vähenemisestä sekä vapaaehtoistyön lisääntymisestä. Lisätuloja voi tulla esimerkiksi työn tuottavuuden ja verokertymän kasvusta.
“Lypsävää vähäruokaista lehmää ei kannattaisi teurastaa”, kuuluu professori Mannisen kiteytys, jonka hän esitteli eduskuntatapaamisessaan hallitusneuvotteluiden aikaan.
Tiedon puute ei siis selitä leikkauspäätöstä. Niin järjestöt kuin tutkijatkin ovat kyllä kertoneet päättäjille toiminnan yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja tuottavuudesta. Kansalaisopistot ovat tärkeässä roolissa siinä, että etenkin ikäihmiset saavat yhteiskunnassa tarvitsemansa uudet tiedot ja taidot.
– On tekoälyä, digitalisaatiota ja tarvetta medialukutaidolle. Tahti kiihtyy, ja koko ajan jostakin tuutista tulee jotakin uutta, Kansalaisopistojen liiton Nuottanen sanoo.
Vuonna 2019 kansalaisopistojen opiskelijoista 32 prosenttia oli eläkeläisiä.
Kansalaisopistot tarjoavat myös runsaasti taiteen perusopetusta. Kurssimaksujen korotus iskee siis myös heikossa taloudellisessa asemassa oleviin lapsiperheisiin.
Minusta kansalaisopisto on yksi parhaista saavutuksista, mitä Suomessa on.
Vaikka leikkaukset olivat kansalaisopistoille järkytys, Nuottasen mukaan taistelutahtoa löytyy. Hän on saanut opistoista viestejä, että härkää tartutaan sarvista ja uusia aluevaltauksia ryhdytään miettimään.
Nuottasen mielestä koko vapaan sivistystyön toimialan rakenteita olisi syytä tarkastella.
– Meillä on viisi erilaista oppilaitosmuotoa. Se on vähän liikaa. Tätä pitäisi perata ja järkevöittää.
OAJ ja Kansalaisopistojen liitto ovat syyskuussa lähettäneet kansalais- opistoille kyselyn, jolla selvitetään leikkauksien vaikutuksia opistojen resursseihin, opettajiin ja kurssitarjontaan. Tuloksia saadaan loppuvuodesta.
OAJ:n jäseniä työskentelee vapaassa sivistystyössä lähes 1 700, valtaosa heistä kansalaisopistoissa.
Kaikkiaan kansalaisopistoissa työskentelee Nuottasen arvion mukaan vuosittain 20 000–30 000 tuntiopettajaa. Vaihtuvuus on suurta.
Te-toimistossa työn erityispiirteitä ei ole ymmärretty.
Elena Varismäki tiesi jo 13-vuotiaana, että haluaa opettajaksi. Aluksi hän valmistui Petroskoissa biologian ja kemian opettajaksi. Venäjältä Suomeen hän muutti 1990-luvulla.
Helmitöiden tekijänä Varismäki on itseoppinut. Niiden opettamisen piti olla vain väliaikainen kokeilu, mutta työ vei mennessään.
Varismäen lailla moni vapaan sivistystyön opettajista on tuntiopettaja. Heidän ja muidenkin määrä- aikaisten opettajien asemaa on vaikeuttanut hallituksen päätös, jonka myötä kesän ajaksi työttömäksi jäävä opettaja joutuu aktiivisesti hakemaan muita töitä.
Te-toimistossa Varismäen työn erityispiirteitä ei ole ymmärretty. Häntä on patistettu etsimään “kunnon työ” – vaikka opetustunteja on enimmillään ollut jopa 48 viikossa.
– Se tuntui niin loukkaavalta, että se vieläkin kaikuu korvissa.
Opetustuntien vähenemisen lisäksi toimeentuloon iskee matkakulujen omavastuun korotus. Kun ennen omavastuun raja oli 6 kilometriä, nyt se nousi 20:een.
Matkakulujen korvauksilla on iso merkitys tuntiopettajan taloudelle. Isossakyrössä asuvalla Varismäellä on kursseja aamuisin, päivisin ja iltaisin.
Helmityötarvikkeilla lastattu auto kiertää niin Vaasassa, Seinäjoella, Mustasaaressa, Kauhavalla kuin Ylihärmässäkin, välillä myös Uudessakaarlepyyssä ja Pietarsaaressa.
Leikkausten jälkeen alkaa näyttää siltä, ettei töihin meno enää kannata.
60-vuotiaalla Varismäellä on enää muutama vuosi aikaa eläkkeeseen.
– En ikinä ajatellut, että lopetan, mutta nyt on tullut ajatus, että on pakko vaihtaa alaa. Toivon, että pääsisin eläkkeelle kansalaisopiston opettajana.
Juttua varten on haastateltu myös erityisasiantuntija Tuovi Mannista OAJ:stä.
