Erja tuo rauhaa
Alina Värtö, 32, luokanopettaja
”Kun lapsena leikimme kavereiden kanssa koulua, kisasimme siitä, kuka sai olla Erja-ope.
Ekaluokan opettajana Erja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ihailin pulpetistani, kuinka hän kirjoitti liitutaululle täydellisellä käsialallaan. Silloin ajattelin, että minusta tulee opettaja.
Tämä on neljäs vuoteni luokanopettajana ja toinen Erjan kanssa. Hän oli opettajana kannustava ja reilu kaikille, ja on sitä edelleen.
Ekaluokkalaisten kanssa teemme simppeleitä juttuja ja harjoittelemme kaveritaitoja. Tärkeintä on hyvä ilmapiiri ja rauhallisuus arjessa.
Kun suunnittelemme opetusta, Erja ottaa nopeasti esille paperin, kynän ja sakset. Minä puolestani avaan koneen ja etsin ideoita netistä tai opettajien someryhmistä.
Erja tukee ja tsemppaa minua, ja vastaukset moniin kysymyksiini tulevat kuin apteekin hyllyltä. Olemme molemmat joustavia ja myönteisiä. Se helpottaa yhteistyötä.
Erjalla on samanikäisiä lapsia kuin minä, ja dynamiikkamme muistuttaa vanhemman ja aikuisen lapsen suhdetta. Minulla on kolme pientä lasta, ja usein Erja kyselee, mitä minulle kuuluu ja miten jaksan.
Toivon, että olisin itse kuusikymppisenä yhtä reipas ja toimelias kuin Erja.
Silloin ajattelin, että minusta tulee opettaja.
Nuorena opettajana tunnen työssä heräävät tunteet voimakkaasti. Kun työ on ihanaa, se on tosi ihanaa ja kun se on raskasta, se on tosi raskasta.
Erja kehottaa harjoittamaan vapaa-ajalla aktiivista unohtamista. Jos työhuoli tulee mieleen, pitää sanoa itselleen stop ja ryhtyä ajattelemaan jotain muuta.
Kun kohtaan hankalan tilanteen esimerkiksi huoltajien kanssa, Erja auttaa kertomalla, mitä itse tekisi. Usein Erja sanoo, että nyt rauhassa vaan. Monet ongelmat helpottavat ajan kanssa.
Keskustelumme auttavat minua muistamaan, että tärkeintä on hoitaa perustehtäväni. Kaikista vaatimuksista ei kannata hätääntyä.
Joskus muistelemme menneitä, ja mieleeni pulpahtelee muistoja omilta kouluajoilta. Erjan myötä olen ymmärtänyt, että se, mitä minä luokassa sanon tai teen, voi jäädä jollekin oppilaalle iäksi mieleen.”
Alina antaa virtaa
Erja Lahtinen, 61, luokanopettaja
“Pari vuotta sitten minulle haettiin työparia. Kun tunnistin Alinan haastattelussa entiseksi oppilaakseni, ilahduin kovasti.
Hän on edelleen se sama kaikesta kiinnostunut ja auttavainen tyyppi, joka istui pulpetissa silmät kirkkaina ja odotti, mitä opettaja sanoo.
Nyt olemme tasavertaisia. Pidän tiukasti kiinni siitä, että en astu Alinan varpaille enkä kyseenalaista tai kumoa hänen päätöksiään.
Yhteistyömme sujuu hyvin. Uskallamme heittäytyä uusiin tilanteisiin ja muuttaa suunnitelmia lennossa.
Meidän kummankin ekaluokassa on 22 oppilasta. Suunnittelemme kaikki viikon työt yhdessä. Lisäksemme tiimissä on erityisopettaja.
Opetustyö tehdään kuitenkin persoonalla, joten tuntien toteutus on kummankin oma asia.
Alina opettaa molemmille luokalle musiikkia, minä ympäristöoppia. Riihimäen kouluissa opetetaan ekaluokasta alkaen robotiikkaa. Sen Alina hallitsee minua paremmin.
Alina osaa kohdata oppilaat hienosti ja jaksaa kärsivällisesti kuunnella kaikkien asiat. Itselläni kärsivällisyys välillä katoaa.
Minun vahvuuteni on, että olen vetänyt luokkia ykkösestä viitoseen monta kertaa. Tiedän, mihin tähdätään ja tunnen oppimisen jatkumon.
Meno oli ennen rauhallisempaa ja aikaa riitti opetustyöhön.
Alina aloitti opettamallani ekaluokalla 1999. Olin silloin 35-vuotias ja urani alussa. Ennen opettajaksi opiskelua työskentelin kaupallisella alalla.
Koulu oli aivan eri maailma kuin nykyisin: Istuttiin hiljaa pulpeteissa ja opettaja johti show’ta luokan edestä. Meno oli rauhallisempaa ja aikaa riitti opetustyöhön.
Nykyään meille opettajille sataa monenlaisia vaatimuksia koulun ulkopuolelta ja työn rajaaminen on todella haasteellista. Toisaalta tietotekniikka on tuonut opetukseen huikeita ulottuvuuksia ja erityisopetusta on tarjolla paljon entistä enemmän.
Opettamisen muodit tulevat ja menevät. Joskus tuntuu siltä, että tämä on nähty ennenkin.
Alina puhkuu intoa. Saan häneltä tarpeellista lisäenergiaa, sillä toisinaan vuodet painavat. Joskus tunnen myös pientä haikeutta katsoessani Alinaa; vuodet menivät niin äkkiä!
Kun jään eläkkeelle, ehkä Alina saa tästä viran.”