Kasvatustaiteilija menee fiilis edellä – add-diagnoosi auttoi ymmärtämään omaa toimintaa

Laiska, tyhmä ja saamaton. Näin luonnehti äiti pientä alakoululaistaan.

Mutta opettajaäiti oli kuitenkin se, jonka avulla Teppo Honkonen selviytyi kouluvuosistaan.

Laiskuus ja saamattomuus vaivasivat Tepon koulunkäyntiä erityisesti seiskalla ja kasilla sekä lukiossa, jossa olisi pitänyt pystyä olemaan itseohjautuvampi. Hän ei ole koskaan pitänyt itseään tyhmänä ja turhautui, kun hänet sellaisena nähtiin.

Teppo kertoo nuoruuden kapinavaiheestaan.

– Punk-musiikin kautta nousin auktoriteetteja vastaan. Tämä tapani reagoida valitettavasti vahvisti kielteistä mielikuvaa minusta. Jos minua moitittiin siitä, etten opiskele, niin minähän en sitten opiskellut, 53-vuotias muistelee.

Opettajaäiti tuki poikaansa kouluvuosina ohjaamalla opiskelutekniikoissa ja auttamalla kokeisiin kertaamisessa. Lukemalla asiat eivät jääneet mieleen, mutta äidin kysymykset oikeine vastauksineen oli helpompi muistaa kokeissa. Teppo selviytyi ylioppilaskokeista lopulta yleisarvosanalla C.

Jo lukiovuosina Teppo toimi luokanopettajaäitinsä sijaisena, ja vähitellen sijaisuudet laajenivat muihinkin kouluihin kotipaikkakunnalla Orivedellä. Armeijan jälkeen Tepolla oli vuoden mittainen luokanopettajan sijaisuus.

– Jokainen päivä oli mukavasti erilainen. Teimme oppilaiden kanssa hienoja juttuja ilman etukäteissuunnittelua, jossa en ole vahvimmillani.

Opinnoissa Teppo käytti hyödykseen puhelahjojaan.

Teppo valmistui luokanopettajaksi Hämeenlinnasta vuonna 1995. Opinnoissa hän käytti hyödykseen puhelahjojaan ja selviytyi soveltaen.

Opettajaopinnot olisivat saattaneet tyssätä graduvaiheeseen, mutta Teppo pääsi onneksi professori Kari Uusikylän tutkimusryhmään, jossa hän sai kirjoitusapua.

Teppo on suorittanut myös kouluhallinnon tutkinnon sekä johtamisen erikoisammattitutkinnon.

Teppo työskenteli lähes kymmenen vuotta luokanopettajana. Koulunjohtajana hän aloitti 17 vuotta sitten. Kymmenen viime vuotta hän on ollut virkarehtori, jolla on johdettavanaan kaksi koulua Orivedellä, Rovastinkangas ja Karpinlahti.

Teppo ei varsinaisesti hakeutunut koulunjohtajaksi, vaan pestiä tarjottiin luovalle opettajalle. 17 vuodessa hallinnolliset tehtävät lisääntyivät, koska koulussihteerien aikaisemmin tekemiä tehtäviä siirtyi rehtoreille. Tämä on kuormittanut sekä Teppoa että työyhteisöä, koska muun muassa palkanmaksulomakkeita on jäänyt täyttämättä.

Ongelmia on aiheuttanut Tepon omanlaisensa aikakäsitys ja tapa aloittaa uusia hankkeita entisten ollessa kesken.

Teppo on heikoimmillaan toistuvissa lomakerutiineissa, sillä hänelle ei jää sähköisistä lomakkeista muistijälkeä.

– Jokainen täyttökerta on kuin ensimmäinen. Lisäksi luotan aina siihen, että loppuviikosta on aikaa hoitaa hankalia asioita, mutta sitten aika hupenee johonkin.

Teppo vakuuttaa, ettei tahallaan aiheuta vaikeuksia. Mutta hyvä tilanteisiin heittäytyjä on osoittautunut huonoksi prosessien johtajaksi, ja tästä on syntynyt ristiriitoja.

Hankauksia on puitu sivistysjohdon puhutteluissa ja työyhteisön työnohjauksessa.

Teppo halusi selvittää ongelmiensa juurisyytä. Reilu vuosi sitten, työterveyshuollon tutkimusten jälkeen, hän vihdoin sai selityksen. Diagnoosi oli add, yksi adhd:n ilmenemismuodosta. Add:ssä oireet painottuvat tarkkaavuuden säätelyn vaikeuksiin.

– Iloitsen isoista projekteista, joista ei tiedä, miten ne päättyvät. Nämä hankkeet kuitenkin kuormittavat työtovereita. Esimerkiksi studioluokan rakentaminen kesti kolme vuotta.

Ensin työterveyshuolto kirjoitti Tepolle sairauslomaa pari viikkoa kerrallaan, mutta nyt tilanne on vakavampi. Teppo on todettu toistaiseksi kyvyttömäksi hoitamaan rehtorin tehtäviä, ja hän on sairauslomalla ainakin vuodenvaihteeseen asti.

Rehtori, opettaja vai jotain ihan muuta? Teppo Honkosen tulevaisuus on vielä auki.

Toukokuussa alkoi neuropsykologinen kuntoutus Tampereen yliopistosairaalassa. Teppo on myös aloittanut turvallisuusalan perustutkinnon suorittamisen Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa.

– Otan etäisyyttä rehtorin työhön. Nämä hankaluudet työyhteisön ja opetustoimen johdon kanssa ovat vieneet valtavasti energiaa.

Teppo pohtiikin, olisivatko ongelmat olleet vältettävissä ilman rehtoriutta. Opettajana hän sai paljon myönteistä palautetta, mutta rehtorina palaute muuttui kielteiseksi.

– Olen kasvatustaitelija, en -tieteilijä. Menen fiilis edellä ja nautin yhdessä tekemisestä, parhaimmillaan se on kuin bändissä soittamista. Jos olisin tiennyt, että työstä tulee tällaista, en olisi ryhtynyt reksiksi.

Teppo on pettynyt ja turhautunut, mutta ei itseensä. Hän kertoo tehneensä työnsä niin hyvin kuin on osannut. Hän on kuitenkin pahoillaan siitä, että hänen omilla vahvuuksillaan ei tässä tilanteessa ole merkitystä.

Teppo myös pohtii, olisiko työelämä mennyt toisin, jos hän olisi saanut diagnoosin aiemmin.

– Jos olisin jo nuorena päässyt työterveyshuollon kaltaisen ammattilaistahon hoitoon, olisin päässyt elämässä helpommalla. Mutta miten esimerkiksi 15-vuotias osaa pitää puoliaan? Ehkä olisin kuitenkin voinut puhua enemmän asioistani ja tunteistani.

Teppo Honkonen toivoo, että kaikkien rehtoreiden ei tarvisisi olla samanlaisia.

Nykytilanteessa Teppo on miettinyt, voisiko rehtorin työnkuvaa muokata vahvuuksien mukaan.

– Me ihmiset emme ole hyviä samoissa asioissa, ja minusta reksienkään ei tarvitsisi olla samanlaisia.

Tepon mielestä jaettu rehtorius ja työtehtävien jakaminen saisi olla kunnissa määrätietoinen pyrkimys. Näin viihtyvyys lisääntyisi ja toimintakulttuuri yhtenäistyisi.

Eläkeikään on vielä toistakymmentä vuotta. Työelämässä Teppo näkee kolme vaihtoehtoa: jatkaa rehtorina, siirtyä luokanopettajaksi tai työllistyä muihin töihin.

Reksinä jatkamista hän pitää epätodennäköisimpänä.

– En halua kokea samaa uudelleen.