Kellukkeina itselempeys ja omat rajat

Hanna Rahkosella on hyvä fiilis, kun hän miettii mennyttä lukuvuotta Kauraslammen koulussa Ylöjärvellä.

Suomen kieltä ja kirjallisuutta opettavan Rahkosen ensimmäiseen työvuoteen mahtui tunteita laidasta laitaan, päällimmäisenä se, että työ oppilaiden ja kollegojen kanssa oli hyvin nautinnollista. Lopulta noviisivuosi ei ollut ollenkaan niin raskas kuin monesti kuulee varoitettavan.

Myös hätäkeskustoiminnan opettaja Toni Alatalo on tyytyväinen tekemiseensä. Takana on kiireinen vuosi pelastusopistossa Kuopiossa.

– Opiskelijoita valmistui ja heiltä tuli hyvää palautetta. Nyt lähdetään innolla kohti tuttuja ja uusia asioita, Alatalo sanoo.

Omasta jaksamisestaan Alatalo pyrkii pitämään hyvää huolta. Kaikkea ei pysty eikä edes kannata tehdä.

– Tiedän, että tämä riittää, tällä tulee hyvä.

Sekä Alatalolla että Rahkosella on työpöydällään paljon muitakin kuin opetukseen liittyviä tehtäviä. He eivät ole ongelmineen yksin.

OAJ:n tuoreen työolobarometrin mukaan jäsenten työhön käyttämä aika on entisestään kasvanut. Opetus-, kasvatus- ja tutkimusalalla tehdään töitä keskimäärin 40,8 tuntia viikossa, kun koko Suomessa keskimääräinen työssäoloaika on 36,5 tuntia.

Eniten barometrin kyselyyn vastanneita kuormittivat liika työmäärä, keskeytykset, jatkuva kiire ja toisarvoiset työt. Usein tai melko usein stressiä tunsi kaksi viidesosaa.

Nykyisellä työtahdilla 42 prosenttia arvioi jaksavansa työssään eläkeikään asti.

Jos opettajat tuntisivat enemmän myötätuntoa itseään kohtaan, he voisivat jaksaa hektisessä työssään paremmin. Näin arvelee luokanopettaja ja terveystiedonopettaja Salli Pylvänäinen.

Hän tekee Helsingin yliopistolle väitöskirjaa siitä, miten opettajan itsemyötätunto vaikuttaa työhyvinvointiin.

Kyseessä on taito, jota voi vahvistaa. Siinä auttaa jo pelkkä tietoisuus, että on olemassa myötätuntoa itseä kohtaan, Pylvänäinen neuvoo.

Ihmiset nimittäin ovat tutkitusti myötätuntoisempia toisia kuin itseä kohtaan.

Mokan sattuessa Pylvänäinen kehot- taa miettimään, mitä sanoisit, jos sama olisi sattunut naapuriluokan opettajalle. Voisitko olla yhtä lempeä itsellesi?

Ei itsemyötätunto tietenkään ratkaise kaikkea.

Se ei auta, jos työmäärä on kohtuuton tai palkka liian pieni. Se voi kuitenkin helpottaa stressiä tai riittämättömyyden tunnetta.

– Työhyvinvointiin vaikuttavat todella monet tekijät, ja tämä on yksi näkökulma.

Mitä sanoisit, jos sama olisi sattunut naapuriluokan opettajalle?

Pylvänäinen on saanut aineistoa tutkimukseensa OAJ:n tuoreimmasta työolobarometrista. Elokuun alussa julkaistun barometrin tulokset perustuvat vuoden 2023 marras–joulukuussa tehtyyn kyselyyn.

Pylvänäistä kiinnosti opettajien vastaukset etenkin seuraaviin kysymyksiin: Miten suhtaudut sellaisiin omaisuuksiin itsessäsi opettajana, joista et pidä? Miten toimit, kun koet epäonnistuvasi? Osaatko asettaa työssäsi tapahtuvat ikävät asiat oikeisiin mittasuhteisiin? Jäätkö vapaa-ajalla murehtimaan epäonnistumisia vai osaanko vaihtaa vapaalle?

Samoja asioita on tarkoitus kysyä myös seuraavassa OAJ:n barometrissä vuonna 2025.

Pylvänäisen oma tutkimus on vielä kesken, mutta jo nyt näyttää siltä, että myönteinen suhtautuminen itseen ehkäisee työssä loppuunpalamista.

Opettajien itsemyötätunnolla näyttäisi olevan vaikutusta sekä stressin määrään että sen sietämiseen.

Lukuisten uusien asioiden opettelu kuormitti Hanna Rahkosta ensimmäisenä työvuotena. Kiireen keskellä hän on pitänyt sinnikkäästi huolta työhyvinvoinnistaan. Mutta miten?

– Ennen kaikkea olen raivannut ja mitannut työtäni, Rahkonen kertoo.

Paras kaveri näihin metsätöihin viittaaviin hommiin on ollut sähköinen kalenteri. Opetustunnit sinisellä, ys-aika punaisella, tuntisuunnittelu oranssilla, arviointi vihreällä ja vapaa-aikaan liittyvät keltaisella.

Värikoodit nopeuttavat silmäilyä. Perjantaisin Rahkonen vilkaisee seuraavan viikon menot, jottei viikonloppuna tarvitse miettiä, mitä on tulossa.

Työaikaansa hän seuraa tarkasti merkkaamalla päivittäin kalenteriin, kuinka kauan mitäkin tehtävää tuli tehtyä, montako minuuttia meni huoltajan kanssa jutteluun, yhteissuunnitteluun tai Wilma-viestien kirjoittamiseen.

Varsinainen kalenteriniilo Rahkosesta tuli opiskeluaikana, kun päivät täyttyivät luottamustoimista ja oli pakko miettiä, mihin kaikkeen ehtii.

Liika suunnittelu on hänestä kuitenkin turhaa.

– On tosi stressaavaa, jos ei pysty mukautumaan siihen, etteivät esimerkiksi oppitunnit mene aina niin kuin on ajatellut.

Kalenteri on tärkeä kumppani myös Toni Alatalolle. Ammatilliset opettajat ovat vuosityöajassa, jota suunnitellaan ja seurataan tunnin tarkkuudella työaikajärjestelmän avulla. Systeemi toimii Alatalon mukaan hyvin.

– Pyrin jatkuvasti kalenteroimaan tehtäväni myös niinä päivinä, jolloin ei ole opetusta. Tuossa kohtaa hoidan tuon ja tuossa tuon. Pikkuhiljaa asiat etenevät.

Kahdentoista työvuoden aikana Alatalolle on kertynyt paljon uusia aikaan ja paikkaan sitomattomia tehtäviä. Nykyisin häneltä pyydetään usein esimerkiksi asiantuntijakommentteja.

– Työn vaatimukset kasvavat, kun yhteiskunta muuttuu. Opettajien pitäisi olla muutosten kärjessä ja omaksua uusia asioita ennen kuin ne on viety työelämään.

Alatalo on huomannut, että omaa työtä on entistä vaikeampi hallita, ja se rasittaa.

– Ylimääräistä säätöä tulee jatkuvasti. Hei, tähän pitäisi ottaa kantaa ja miettiä, miten edetään samalla kun on hoidettava perustyötä.

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse ratkaista yksin. Lähiesihenkilön tuki on Alatalolle tärkeää, kun yhdessä pähkäillään, miten uusia asioita viedään opetukseen ja miten muutokset vaikuttavat perustyöhön.

Myös OAJ:n työolobarometri kertoo, että hyvä lähiesihenkilö lisää työintoa. Ne, jotka työskentelevät hyvän esihenkilön alaisuudessa, arvioivat muita vastaajia useammin jaksavansa työssä eläkeikään saakka.

Hän sulkee jonain päivänä läppärinsä heti opetustuntien jälkeen.

Jaksottaminen auttaa Hanna Rahkosta työajan ja kokonaisuuksien hallinnassa. Jo elokuun veso-päivinä, kun koulun yhteiset määräpäivät esimerkiksi syksyn arviointeihin ilmoitetaan, hän paaluttaa ne kalenteriinsa.

– Huolellinen ennakkosuunnittelu auttaa hahmottamaan, mikä omassa työssä on oleellisinta. Kun priorisointi on selkeää, on ylimääräisille tehtäville helppo sanoa ei.

Ylimääräisiä ovat esimerkiksi luokkaretket, ysigaalat tai kevät- ja joulujuhlat. Näiden valmistelusta Rahkonen suostuu ottamaan kontolleen jonkin osa-alueen.

Rahkonen käyttää paljon aikaa ja energiaa arviointiin, koska pitää sitä yhtenä tärkeimmistä tehtävistään. Arvosanojen on oltava reiluja ja tasapuolisia.

Arvioinnin työläimmät osat, kuten kirjalliset suoritukset, Rahkonen sijoittaa alkusyksyyn, koska silloin hänellä on eniten voimia.

Kun työtehtävät kaatuvat päälle, Rahkonen säästää ruutia tärkeimpiin. Hyvin suunniteltu kokonaisuus auttaa siihen, ettei yksittäisiä oppitunteja tarvitse hinkata liikaa.

– Valmiita oppimateriaaleja voi muokata itselleen sopiviksi. Jos jotakin materiaalia on valmistellut erityisellä huolella, voi samaa sapluunaa käyttää tulevinakin vuosina.

Toni Alatalo on antanut itselleen luvan joustaa työajoissa. Hän tekee aikaan ja paikkaan sitomatonta työtä yhtenä päivänä enemmän ja toisena vähemmän. Hyvällä omallatunnolla voi nipistää aikaa aamusta ja ottaa vapaata iltapäivästä.

– Tarkkailen uupumisen ennusmerkkejä. Minunkin vesilasissani on reunat.

Alatalo ei ryntää kaikkeen uuteen. Kun tulee joku kehittämisehdotus, hän tuumaa ensin, mihin kaikkeen se vaikuttaa ja miten se ehditään tehdä.

Myös Hanna Rahkonen pakottautuu peruskoulun puolella tasaamaan työtuntejaan. Jos useampi päivä on venynyt pitkäksi, hän sulkee jonain päivänä läppärinsä heti opetustuntien jälkeen ja menee ystävänsä kanssa pitkälle lounaalle vaikkapa koulun ulkopuolelle ja päättää työpäivän siltä erää siihen.

Työ ei saa valua viikonloppuun. Se Rahkosen motto. Mieluummin hän aloittaa työt maanantaina tuntia aikaisemmin kuin vatvoo työjuttuja viikonloppuna.

Toni Alatalo myöntää, että kiirepiikkejäkin tulee väkisin, kun tietyt opintojaksot on saatava maaliin tietyssä ajassa. Muutamat viikot ovat Kuopion pelastusopistossakin vauhdikkaita, mutta niitä on saatu tiimin kesken tasattua.

Alatalolla on hyviä kokemuksia myös työparityöskentelystä. Parin kanssa voi jakaa tietoa ja työmäärää.

– Työn kuormituksesta ei voi puhua liikaa. Vaikka meilläkin tehdään säännöllisesti työtyytyväisyyskyselyjä, niin enemmänkin voitaisiin keskustella ja miettiä konkreettisia parannuksia, Alatalo tuumaa.

Rahkonen muistuttaa, että hyvinvoiva ope on kaikkien etu.

• Apuvälineitä työnhallintaan ja tietoa syksyn Joku roti -webinaareista » oaj.fi/jokuroti

Käytämme Joku roti -logoa jutuissa, jotka käsittelevät OAJ:n Joku roti -kampanjan sisältöjä.