Kesäinen loikka opettajan työhön

Helena Suomela työskentelee ympäristöasiantuntijana, mutta kesäisin hän on parin viikon ajan opettaja. Työ kesälukiossa pitää taitoja yllä.

 

Helena Suomela, Itämeri-kesälukion rehtori ja biologianopettaja

 

”Kesälukio on minulle ihana lyhyt hyppy opettajan työhön. Joka toinen vuosi järjestettävä meribiologiaan painottuva Itämeri-kesälukion kurssini kestää viikon. Valmisteluissa, arvioinneissa ja raportoinnissa vierähtää toinen mokoma.

Itämeri-kesälukio järjestetään Seilin saarella Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksella.

 

Tänä kesänä suuntaan kuitenkin ulkomaan kesälukioon Saksaan, Weselin kaupunkiin. Siellä paneudun opiskelijoitteni kanssa Rein-joen ekologiaan sekä paikalliseen maantieteeseen, kulttuuriin ja historiaan.

Kyseessä on yhteistyö Itämeri-kesälukion kanssa.

Saksalaiset kollegat suunnittelevat opetuksen. Minä olen mukana apuopettajana ja suomalaisten opiskelijoiden valvojana. Odotan jännityksellä, millainen kurssi on.

 

Varsinainen päivätyöni on ympäristöasiantuntijan työ Kauniaisten kaupungilla. Koulutukseltani olen aineenopettaja.

Kesälukio on kuulunut elämääni vuodesta 2012. Tuolloin tein vielä pitkiä sijaisuuksia biologian-, maantiedon- ja terveystiedonopettajana.

Opettaminen kesälukiossa eroaa monin tavoin tavallisesta opettajan työstä. Olosuhteet ovat leirimäiset ja opiskelun tahti tiivis.

Aamu voi alkaa aamupalalla tai linturetkellä. Lukujärjestykseen kuuluu luentoja ja kenttätyötä, näytteiden keräämistä ja tutkimista, snorklaustakin.

Opiskelijat ovat motivoituneita. He haluavat varta vasten opiskella lomallaan itseään kiinnostavaa aihetta.

Biologianopettajalle kesällä opettaminen on erityisen hienoa. Kukkivien kasvien tunnistaminen on helppoa ja luonnon havainnoiminen erilaista kuin huhti–toukokuussa.