Luokanopettaja Juha Ahtilinna laskee kakkosluokkansa kanssa mäkeä koulurakennusten takana metsän reunassa. Alle iso muovi, päälle koko konkkaronkka ja peränpitäjäksi opettaja.
Mukuloiden riemulla ei ole rajoja, ja opekin tykkää.
– Lapsuus loppuu nykyään niin aikaisin, että sitä kannattaa jatkaa vaikka mäkeä laskemalla, sanoo mies, joka kutsuu itseään koulun vintage-retro-edustajaksi.
Ahtilinna on viihtynyt jyväskyläläisessä Keski-Palokan koulussa yli 30 vuotta, vaikka välillä on ollut aikoja, jolloin työ ei ole ottanut sujuakseen.
– Kun olen joutunut pyöritykseen esimerkiksi haastavien vanhempien tai oman taitamattomuuteni takia, olen yrittänyt lähteä ja ajatellut, että pitäkää tunkkinne.
Silti Ahtilinna on jäänyt. Ympärillä on nimittäin niin mukava työyhteisö, että siitä ei raaski luopua sitten millään.
Kun välitunti loppuu, pikkukoululaiset kuoriutuvat riemunkirjavista toppavaatteistaan ja iloinen häly täyttää värikkäät käytävät.
Keski-Palokan alakoulu on saanut nauttia taiteilijayhteistyöstä ja taiteilijoiden antamasta kuvataideopetuksesta reilut kolme vuosikymmentä. Se on tuonut seinille lukuisia oppilaiden taideteoksia ja rakennukseen yhteensä 63 värisävyä. On maitokahvinruskeaa, taivaansinistä ja helmenharmaata. Auringonkeltaista, villiä vihreää ja puhdasta punaista.
Värikäs on myös opettajasakki.
– Monipuolinen, innostuva, keskusteleva, rehtori Esa Jaakkola kuvailee johtamaansa joukkoa.
Siihen kuuluu kolmisenkymmentä opettajaa ja kymmenkunta muuta ammattilaista. Oppilaita on reilut 550.
– Rehtorina pyrin roolittamaan työt niin, että jokainen saa käyttää vahvuuksiaan. Monessa oppiaineessa löytyy huipputekijöitä, Jaakkola kehaisee.
Hengenviljelyn lisäksi Jyväskylässä panostetaan ruumiinkulttuuriin. Vuonna 2020 Keski-Palokan koulu valittiin vuoden liikkuvaksi kouluksi.
Opinahjon Facebook-sivuilla pääseekin ihastelemaan videoita turnauksista ja temppuradoista, joilla oppilaat ovat tähtiä. Tapahtumissa on suuren maailman tuntua. Pelaajat esitellään isolla näytöllä, ja savukoneet puhkuvat tunnelmaa. Taukojen aikana nautitaan oppilasryhmien musiikkiesityksistä.
Työhyvinvoinnin kivijalka on osallisuus. Kun kouluun haetaan uutta opettajaa, opettajakunnasta valitut vapaaehtoiset saavat osallistua haastattelu- ja valintaprosessiin. Vaikka päätös on virallisesti rehtorin, myös opettajien näkemykset otetaan huomioon.
Opettajat saivat sanoa sanansa silloin, kun Esa Jaakkola valittiin rehtoriksi 22 vuotta sitten. Häneltä esimerkiksi kysyttiin, mikä savannin eläin hän olisi ja millä perusteella.
– Vastasin olevani kirahvi, joka pystyy katsomaan asioita vähän kauempaa, Jaakkola muistelee.
Nyt rehtorin kirjahyllyssä nakottaa kymmenkunta kirahvia, jotka opettajat ovat tuoneet matkoiltaan.
Kun Juha Ahtilinna keräsi tätä juttua varten opettajilta ajatuksia siitä, mitä hyvää he työpaikassaan näkevät, rehtori sai monia mainintoja.
Yhden opettajan mielestä “rehtori tuntee lain, mutta on samalla inhimillinen ratkaisuissaan”. Toinen opettaja oli tyytyväinen siihen, että “rehtori hallitsee talouden, eikä tee siitä koko työyhteisön ongelmaa”.
Opettajien yhteisellä kahvivälkällä viidennen luokan opettaja Milla Kaitajärvi laittaa pullan päälle kermavaahtoa ja hörppää kahvia. Hänen mielestään työporukan kanssa on hauskaa ja parasta koulussa on juuri huumori.
Työkavereista on tullut myös ystäviä.
– Meillä on esimerkiksi tosi kivat henkilökunnan pikkujoulut, joissa soitetaan, lauletaan ja tanssitaan. Aina on elävää musiikkia.
Koulun juhlien eteen nähdään vaivaa. Viime kevätjuhliin pihalle pystytettiin oikea sirkusteltta, jossa oppilaat esiintyivät.
Opettajat maustavat arkeaan monenlaisilla tempauksilla. Kun viime syksynä juhlittiin 50 vuotta täyttänyttä peruskoulua, opettajat hauskuuttivat oppilaita pukeutumalla menneiden vuosikymmenten opettajien asuihin.
Koulussa kukkii yhdessä tekemisen meininki ja luovuus, joka tarkoittaa esimerkiksi ennakkoluulotonta ideointia ja ideoiden rohkeaa ja tinkimätöntä toteuttamista.
Työkavereista on tullut myös ystäviä, joilta saa tarvitessa vaikka remppa- tai muuttoapua tai upeita esityksiä perhejuhliin.
Koska opettajilla näyttää olevan keskenään hyvä meininki, kouluun on kivaa ja turvallista lähettää lapsensa. Tällaista palautetta kuulee usein oppilaiden vanhemmilta.
Opettajat viihtyvät Keski-Palokassa pitkään. Siitä ovat esimerkkinä pullakahviaan nauttiva Juha Ahtilinna ja rastatukkainen Joni Rikman.
Kun Ahtilinna tuli taloon opettajaksi vuonna 1991, Rikman oli epulla. Nyt miehet työskentelevät rinta rinnan samalla käytävällä, jolla Rikman alakoululaisena viritteli maalarinteippiansoja ja oli talonmiehen jahdattavana.
– Suoritin tosiaan kolttoset pitkän kaavan mukaan, muistelee Rikman, jota Ahtilinna innosti opettajaopintoihin.
Ahtilinnan mielestä Rikmanin kaltaisia opettajia tarvitaan: he osaavat katsella arkea sen lapsen silmin, jota koulu ei kiinnosta.
Rikman on samaa mieltä.
– Jos ei ole tehnyt rötöstä tai edes ajatellut rikkovansa sääntöä, ei tiedä, miltä se tuntuu ja miten aikuisten olisi parasta toimia hölmöilyjen karsimiseksi.
Jyväskylän kaupungin yhteinen kiusaamisen vastainen malli on tuonut lisää selkeyttä ristiriitatilanteiden selvittelyyn.
Viimeistään tässä vaiheessa juttua lukijaa saattaa jo ärsyttää: taas näitä tarinoita opettajista, joilta onnistuu kaikki ja joita ei väsy vaivaa.
Mutta ei hätää – auvoa elämä ei ole Keski-Palokassakaan.
Koulussa on samoja ongelmia kuin kaikkialla. Tiloista ja materiaalimäärärahoista on puutetta, luokkakoot ovat isoja. Kasvatusohjaaja otettaisiin heti töihin, jos resurssit riittäisivät.
– On tärkeää viestiä päättäjille epäkohdista, mutta talon sisällä kannattaa kiinnittää huomio siihen, mitä olemassa olevilla resursseilla voidaan tehdä, rehtori linjaa.
Hyvässä työyhteisössä huolehditaan kaverista. Kollegan jaksamista voi edesauttaa esimerkiksi jakamalla ideoita ja oppimateriaaleja.
Välillä pitää käydä läpi ikäviä asioita oppilaiden kanssa ja toisinaan opettajienkin välillä kipunoi.
– Vaikeat asiat on tärkeä ottaa puheeksi. Yritän toimia niin, että hankalistakin tilanteista löytyisi hetki, jolloin voidaan nauraa yhdessä, Jaakkola sanoo.
Hänen mielestään jokainen työntekijä tekee päivittäin päätöksen siitä, miten hyvä työyhteisö on tänään.
– Rehtori ei pysty tekemään yksin hyvää henkeä, mutta hänellä on erinomainen mahdollisuus sen pilaamiseen, rehtori puntaroi.
Hyvän työyhteisön hehkuttamisessa on vaaransa. Epäkohtia ei ehkä oteta puheeksi, kun pelätään, että hieno työyhteisö menee rikki.
– Tätä asiaa on pitänyt puhua henkilökunnalle monta kertaa auki.
Vaikka arki on puurtamista täälläkin, ikävien ja hauskojen asioiden ynnäämisessä jäädään vahvasti plussalle.
– Minkäs me sille voidaan, jos me voidaan hyvin, Juha Ahtilinna lohkaisee ja häippäisee viikonlopun viettoon.
Tässä hyvässä työpaikassa opettajat
- Kokoontuvat säännöllisesti yhteen.
- Luottavat toisiinsa ja rehtorilta saatuun tukeen.
- Käyttävät rohkeasti vahvuuksiaan koulun ja työyhteisön tapahtumien järjestämisessä.