Koirat haukkuvat, opettaja arvioi

Moni opetusalaa seuraava on tottunut otsikkoihin, joissa perusopetuksen uuden opetussuunnitelman yksityiskohdat kärjistyvät. Esimerkiksi arviointi on aihe, joka on jatkuvasti esillä mielipidekirjoituksissa sekä sosiaalisen ja perinteisenkin median herättämässä keskustelussa. Keskusteluun osallistuvat paitsi opettajat, myös varsinkin oppilaiden huoltajat.

– Yksi ilmiö, josta kuulen usein, on huoltajien huoli siitä, että koulussa ei enää arvioida ollenkaan. Tähän liittyy monesti kysymys numero- ja sanallisesta arvioinnista, joka näyttää olevan monelle huoltajille melko vaikeaa hahmottaa, Opetushallituksessa yleissivistävästä koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta vastaava johtaja Jorma Kauppinen sanoo.

Hän korostaa, että uusi ops ei sinällään mullista arvioinnin käytäntöjä. Opetushallituksesta aiheesta kuitenkin kysytään melkeinpä päivittäin.

– Eikä se mikään ihme ole, kun kyseessä on yksi opettajan ydintehtävistä. Keskustelu on oikein toivottavaa, Kauppinen sanoo.

Opettajien käymän keskustelun määrästä tai tasosta Kauppinen ei olisi huolissaan. Sen sijaan hän toivoisi, että arvioinnista keskusteltaisiin enemmän oppilaiden ja huoltajien kanssa, ja myös opetuksen järjestäjän tasolla.

– Ja sellaisella kielellä, jota kukin ymmärtää. Ops on opettajien eli ammattilaisten työkalu, josta pitää avata pääasioita huoltajille ymmärrettävästi.

Opetuksen järjestäjän kanssa, oli tämä sitten kunta tai yksityinen, tulisi Kauppisen mukaan seurata paikallisen opsin toimivuutta.

– Jos tuntuu, että jossakin opsin tulkinnassa on menty omalla työpaikalla liian pitkälle, niin asia pitää voida ottaa puheeksi. Paikallista opsia on jopa helppoa muokata.

Myös esimerkiksi monialaisten oppimiskokonaisuuksien arviointi sekä ops-uudistuksessa korostuva itse- ja vertaisarviointi on aiheuttanut sekaannuksia.

– Itsearviointi on oppilaalle tärkeä taito oppia, mutta sitä ei tule sekoittaa opettajan arviointivelvoitteeseen. Oppimisen arviointi on opettajan virkavastuuta ja opettajan profession ydintä, perusopetuksen erityisasiantuntija Jaakko Salo OAJ:stä tähdentää.

Ops on ammattilaisten työkalu, jota pitää avata huoltajille ymmärrettävästi.

Salon mukaan opetussuunnitelmauudistuksessa arviointia kehitettiin kahdesta eri näkökulmasta. Oppimista tukevaan arviointiin eli “jatkuvan palautteeseen” haluttiin kiinnitettävän aiempaa enemmän huomiota.

Toiseksi oppimisen ja osaamisen arvioinnin yhdenvertaisuutta haluttiin parantaa. Tutkimuksissa on kyseenalaistettu arvioinnin yhdenvertaisuus esimerkiksi toiselle asteelle haettaessa.

Salon mukaan oppimista tukeva eli formatiivinen arviointi on ylikorostunut keskustelussa.

– Siitä puhutaan kaikkialla, ja samaan aikaan useampi kunta on tehnyt ratkaisun, jossa numeroarviointi aloitetaan entistä myöhemmin, jopa vasta kahdeksannella luokalla.

Salon mielestä välillä tuntuu unohtuvan, että koulussa on edelleen velvoite arvioida myös oppilaiden osaamisen tasoa.

– Voi kysyä, lyökö formatiivisen arvioinnin korostuminen korville arvioinnin yhdenvertaisuuden parantamisen tavoitetta.

Arvioinnin yhdenvertaisuuden ongelmaan on aika ajoin esitetty lääkkeeksi peruskoulun yhteistä päättökoetta, jolle kuitenkaan sen enempää Salo kuin Kauppinenkaan eivät lämpene.

– Se johtaisi siihen, että kouluissa alettaisiin opettaa päättökoetta varten. Suomessa opetussuunnitelman käsite on paljon laajempi kuin minkään yksittäisen oppiaineen sisältö ja päättökoe muuttaisi olennaisesti sekä opetusta että arviointia, Kauppinen sanoo.

OAJ:ssa on tartuttu arvioinnin yhdenvertaisuuden kysymykseen. Järjestö esittää, että Opetushallitus ja Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi voisivat laatia kansallisen arvioinnin tukipankin. Se voisi sisältää opsin arviointikriteereihin perustuvia testejä, kokeita ja arviointitehtäviä opettajien käytettäväksi, oman pedagogisen harkintansa mukaan.

–Tukipankin testien ja tehtävien avulla opettajat voisivat tarkastella omaa arviointiaan suhteessa kansalliseen tasoon ja kriteereihin ja näin ikään kuin kalibroida omaa arviointiaan, Jaakko Salo sanoo.