Kokeilukoulujen opettajat kertovat omat kokemuksensa perusopetuksen vuosityöajasta

Luokanopettaja Laura Merenvainio on tyytyväinen, että vuosityöaikakokeilu hänen koulussaan loppui ja omat opetustunnit ovat ennallaan.

Kokeilu alkoi vuonna 2019. Heti sen alussa Vantaalla sijaitsevan Leppäkorven koulun luokanopettajille selvisi, että kaikkien oli opetettava enemmän kuin aiemmat 24 tuntia viikossa.

– Toki kaikki saivat kokeilulisää, joka oli noin yhden viikkotunnin ja tukituntien verran. Raskainta oli kuitenkin se, että kaikkien kokeiluun osallistujien oli pakko tehdä lisätunteja, Merenvainio sanoo.

Hän muistuttaa, että kaikki eivät halua ottaa ylitunteja, koska ihmisillä on muutakin elämää. Jollakin on pienet lapset ja toisella apua tarvitsevat vanhemmat.

Ensimmäisen kokeiluvuoden aikana Merenvainiota harmitti, ettei opetusryhmän koko tai vaativuus juurikaan vaikuttanut siihen, kuinka suuren osan työajasta sai käyttää opetukseen ja kuinka paljon muuhun työhön.

Vaikka hänellä oli iso luokka ja paljon tuen tarpeessa olevia oppilaita, oli hänen opetettava vähintään 25 tuntia viikossa.

Tilanne korjaantui toisena kokeiluvuonna, jolloin minimiopetustuntien määrä vaihteli ryhmän koon ja vaativuuden mukaan.

Työnantaja määrää ylitunnit ja muut lisätyöt työaikamallista riippumatta.

Erityisasiantuntija Aleksi Tervamaa OAJ:stä kommentoi opettajien kokemuksia.

Hän muistuttaa, että työnantaja määrää ylitunnit ja muut lisätyöt työaikamallista riippumatta, tältä osin kokeilumalli ei poikkea opetusvelvollisuustyöajasta.

– Työnjohto-oikeus perustuu lakiin.

Tervamaa kertoo, että perusopetuksen kokeilumallissa palkkaukseen on sisällytetty kahden ja puolen ylitunnin palkka. Osalla opettajista tämä tarkoittaa ylitunteja ja osalla muita tehtäviä. Teknisesti 1 520 tuntiin ei mahdu kahta ja puolta tuntia työtä.

Tervamaa sanoo, että kokeilusopimuksessa on tarkoitus huomioida oppilasryhmän koko ja koostumus esimerkiksi lisäämällä sitomatonta ja vähentämällä sidottua työaikaa.

Tehtävän vaativuus ja henkilökohtainen suoriutuminen tulee korvata palkkausjärjestelmän mukaisesti.

Kun vta-kokeilusta Leppäkorven koulussa äänestettiin, opettajista 60 prosenttia kannatti mukaan lähtemistä. Merenvainio kuului niihin 40 prosenttiin, jotka suhtautuivat epäilevästi kokeilun aloittamiseen, koska sopimus ei heistä ollut luokanopettajille edullinen.

Kokeilun alussa monet opettajat kummastelivat työtuntiensa määrää. Rehtori perusteli työn määrää kokeilusopimuksella.

Kokeilussa työaikaa oli 40 tuntia viikossa. Jos jollakin oli ylitunteja, niin tunteja tuli vielä enemmän. Merenvainion mielestä sopiva viikkotuntimäärä olisi 37,5.

Merenvainio olisi halunnut, että työyhteisön kanssa olisi keskusteltu laajemminkin siitä, mikä opettajia kuormittaa ja miten työtä jaettaisiin reilusti muunkin kuin luokkakoon ja vaativuuden kannalta.

– Esimerkiksi suunnitteluajan tarve vaihtelee riippuen siitä, opettaako samaa ainetta useamman tunnin eri ryhmille kuin useita eri aineita monelle ryhmälle.

Ensimmäisenä kokeiluvuonna monet Leppäkorven koulun opettajat antoivat kritiikkiä kokeilun epäkohdista Vantaan sivistysjohdolle, ja joitain asioita korjattiinkin.

– Aikaa epäkohtien kirjaamisen ei kuitenkaan oltu varattu työaikasuunnitelmaan, vaan tämä työ piti tehdä vapaa-ajalla, Merenvainio kertoo.

Sijaisuudetkaan eivät Merenvainion mukaan houkutelleet opettajia entiseen tapaan, vaan niistä tuli pakkopullaa.

– Jos jäi töiden jälkeen sijaistamaan sairasta kollegaa, siitä ei saanutkaan rahaa, vaan tunnit otettiin pitämättömistä sidotuista tunneista.

Merenvainio kertoo, että sidottuihin tunteihin ei kuitenkaan kuulunut kaikki koulussa sidotusti tehty työ. Esimerkiksi osa työparin kanssa tehdystä yhteissuunnittelusta oli kirjattava sitomattomaksi työksi.

Kokeilun pelisäännöt jäivät Merenvainiolle osin epäselviksi. Hän ei tiennyt, mitä tehdään pitämättömille sidotuille tunneille ja kenellä on velvollisuus jäädä tarvittaessa pitämään iltapäivän tunteja, joista ei saa erilliskorvausta.

Tässä asiassa Leppäkorvessa on sovellettu sopimusta väärin. Tervamaa sanoo, ettei kokeilusopimus tunne tuntipankkia kuten ei opetusvelvollisuustyöaikakaan.

Suunniteltu työaika voidaan kokeilussa jättää vajaaksi, ja täyttää myöhemmin esimerkiksi sijaisuuksilla. Kokeilu ei myöskään laajenna työnantajan työnjohto-oikeutta.

Merenvainiolle työaikakokeilu merkitsi myös oman työn suunnittelun vähentymistä. Oppitunnit piti suunnitella ja arvioida entistä pienemmässä ajassa.

Vaikka Laura Merenvainio turhautui Vantaan kaupungin vta-kokeiluun, hän toivoo, että opettajien työaikamallien kehittäminen jatkuu. Uutta tarvitaan, ja eri opettajaryhmien palkat ja työtunnit pitäisi saada lähemmäs toisiaan.

Työaikamallin pitäisi hänestä olla reilu kaikille. Luokanopettajan opetustuntien määrä ei saisi nousta, vaan ehdottomasti vähentyä.

– Jos opettaja haluaa vaikka osallistua koulun toiminnan suunnitteluun tai hänellä on iso vaativa ryhmä, opetustunteja pitäisi olla vähemmän kuin muilla.

Myönteinen muutos kokeilusopimuksessa Merenvainiolle oli se, että työparin kanssa tehtävä suunnittelutunti lukittiin lukujärjestykseen eikä muita tehtäviä tullut sen päälle. Se helpotti yhteissuunnittelua, vaikka kaikkia tunteja ei laskettu sidotuksi työajaksi.

Leppäkorven koulun opettajia pyydettiin arvioimaan kokeilua kouluarvosanalla. Naapurikoulusta tuli seiska mutta Leppäkorvesta vain kuutonen.

Seuraavana vuonna OAJ:n paikallisyhdistys päätti lopettaa kokeilun. Leppäkorven opettajat eivät saaneet lupauksesta huolimatta äänestää kokeilun jatkosta.

Kasakkamäen koulussa Lahdessa päättyy kohta kolmas vuosityöajan kokeiluvuosi. Luokanopettaja ja tutoropettaja Jukka Hautaniemellä oli tarpeeksi töitä jo ennen kokeilua, mutta hän lähti mielellään kehittämistyöhön mukaan.

Työläintä kokeilun alussa oli kirjata ja seurata työaikaa. Kuinka tarkasti työtehtävät on merkittävä ja mikä kuuluu sidottuun ja mikä sitomattomaan työaikaan aiheuttivat päänvaivaa.

– Meillä otettiin se linja, että karkea raami riittää. Tärkeintä on, että nähdään, mihin työaikaa käytetään ja tuottaa näin kokeiludataa. Se tuntui mukavalta, vaikka itse seurantaohjelma olikin aika kömpelö käyttää.

Hautaniemen oma työnteko pysyi kokeilun aikana samanlaisena kuin aiemmin. Aluksi työajan seuranta oli motivoivaa, mutta vähitellen siitä tuli pakollinen paha.

Ensimmäisenä kokeiluvuonna Kasakkamäessä monta asiaa oli auki. Yhdessä mietittiin, miten tehtävän vaativuuden korvaukset hoituvat ja mistä muusta on mahdollista saada korvauksia.

– Pitkin matkaa ongelmiin keksittiin ratkaisuja, jotka tuntuivat parhailta.

Miten kokeilusopimusta sitten tulkittiin? Opettajat olivat sen tiedon varassa, mitä luottamusmies, rehtori ja kaupungin sivistysjohto kertoivat.

– Minulla oli vahva luottamus rehtoriin. Tunsin, että esihenkilö pitää meidän puoliamme ja tulkitsee sopimusta niin, että se hyödyttää sekä yksittäisiä opettajia että koko koulua.

Vta-kokeilussa on Jukka Hautaniemen mukaan ollut paljon hyvää. Luokan koko ja oppilasaines on voitu ottaa paremmin huomioon kuin opv-työajassa.

Myös yhteisopettajuus ja tiimityöskentely on ollut helpompaa. Omat tutoropettajan työt ja kehittämistehtävät ovat solahtaneet sujuvasti työaikasuunnitelmaan.

Hautaniemi uskoo, että opettajien vastuutehtävät voitaisiin vta-mallissa jakaa aikaisempaa vastuullisemmin ja oikeudenmukaisemmin.

Hautaniemen oma palkka nousi kokeiluaikana selvästi muun muassa siksi, että hän on mukana koulun kehittämistyössä.

Omien työtuntien saldon seuraamisesta on Hautaniemen mielestä paljon hyötyä. Siitä näkee, kun on tehnyt liikaa töitä ja saa luvan säästää itseään seuraavassa jaksossa.

Kokonaissaldosta näkee myös, paljonko aikaa kuluu eri työtehtäviin. Se ohjaa oman työn suunnittelua.

Hautaniemi arvelee, että vta-kokeilussa voisi olla mahdollisuus parantaa myös työhyvinvointia, koska se kannustaa pitämään tauot taukoina.

Sidotun työn määrä huoletti luokanopettajia Kasakkamäessäkin. Opetustunnit ovat jo nyt tapissa eikä enempää jakseta. Hautaniemi ihmetteleekin, miksi kokeilusopimuksessa on mahdollisuus niin isoon sidotun työn määrään.

– Esimies voi lätkäistä lisää työtä aina 1 700 tuntiin saakka. Tässä työnantajapuoli on saanut sanella ehtoja liikaa.

Tähän OAJ:n Aleksi Tervamaa muistuttaa, että kaikki työ, mikä menee yli 1 520 tunnin pitää sopimuksen mukaan korvata ylityönä.

Peruspalkan rajaksi neuvoteltu 1 520 tunnin vuosityöaika on Hautaniemen mielestä kuitenkin aivan liian korkea.

– Se on kova vaatimus opettajan työssä, joka on hyvin intensiivistä.

Myös sitomattoman työn 25 prosenttiosuus on Hautaniemen mielestä liian tiukka. Sitä on vaikea saada riittämään, jos hoitaa arvioinnin niin kuin ops vaatii.

Tervamaa muistuttaa, että prosenttiosuudet ovat vähimmäismääriä. Kokeilusopimus antaa mahdollisuuden myös kasvattaa sitomattoman työn osuutta tehtävien ja todellisten tarpeiden mukaan.

Kasakkamäessä opettajia on hiertänyt se, että oppitunnin työtunti on samanarvoinen kuin muu työ. Iso puute kokeilusopimuksessa on Hautaniemen mukaan sekin, etteivät opettajat saa erillisiä korvauksia vastuutöistään digi- ja av-laitteiden sekä kirjaston hoitamisesta tai musiikkiesityksistä.

Tervamaa muistuttaa, että jos vastuutehtävät ovat työtuntien sisällä, ne kuuluvat peruspalkkaan, mutta jos 1 520 tuntia on täynnä, vastuutehtävät korvataan lisätyönä.

Kumpi olisi sitten parempi opv vai kokeilusopimuksen mukainen malli?

Kumpikaan ei Hautaniemen mielestä sovi sellaisenaan luokanopettajan työhön.

– Tärkeintä uusissa työaikamalleissa olisi vähentää opetusvelvollisuutta. 24 tuntia opetusta viikossa on iso määrä kaiken muun työn lisäksi.

Hämeenkylän yhtenäiskoulussa Vantaalla takana on nyt ensimmäinen kokeiluvuosi. Matematiikan, fysiikan ja kemian opettaja Jaakko Tuunasen työtehtäviin tai ansioihin kokeilulla ei ole ollut suurta vaikutusta.

Vta-kokeilu on Tuunasen mukaan antanut raamit sille, kuinka paljon kuhunkin työtehtävään kuuluu käyttää aikaa. Oman työn suunnittelussa voi miettiä, mihin aika riittää.

– Omat tarpeeni on otettu huomioon työaikasuunnitelman laatimisessa. Sitomatonta työtä minulla on 35 prosenttia eikä opetustunteja ole lisätty.

Jos työnantajan kanssa päästään yhteisymmärrykseen siitä, että opetustunteja tulee lisää ja se näkyy palkassa, niin mikäpä siinä, Jaakko Tuunanen pohtii. Hän muistuttaa, että tuntien lisäämisestä ei kuitenkaan saa tulla pysyvää mallia, eikä opetuksen määrä saa kasvaa liian suureksi.

Suunnittelua tai luokanohjaajan tehtäviä Tuunasen on toisinaan vaikea kirjata täsmällisesti työn sirpaleisuuden vuoksi. Silloin on turvauduttava arvioon.

Tuunanen tähdentää, että tärkeintä on, että työnantajan kanssa on yhteisymmärrys siitä, mikä on riittävä määrä tunteja kuhunkin työtehtävään.

Nykyinen 22–23 tuntia opetusta viikossa mahdollistaa Tuunaselle perustyön hoitamisen ja jossain määrin myös sen kehittämisen. Opettajilla on kuitenkin erilaisia tilanteita, ja lisätunneista pitäisi neuvotella yhdessä.

Opetustunteja ei Tuunasen mukaan voi rinnastaa muuhun työhön. Yksi sidottu opetustunti tuottaa paljon enemmän suunnittelu- ja arviointityötä kuin tunti muuta työtä.

Ylitunneista pitää Tuunasen mukaan maksaa palkkaa jatkossakin. Jos opetustunteja tulee lisää, myös suunnitteluaikaa pitää kasvattaa.

Aleksi Tervamaa vahvistaa, että näin kokeilusopimus toimii, jos sitä tulkitaan oikein. Mahdollisissa uusissa kokeiluissa pyritään hänen mukaansa siihen, että sopimuskirjaukset ovat yksiselitteisiä.

Mikään työaikamalli ei voi olla korjata epäkohtia, ellei palkkaukseen saada lisää rahaa.

Jaakko Tuunasen mielestä vta-kokeilu on näyttänyt parhaat puolensa, mutta malliin liittyvät huolet ovat pysyneet ennallaan.

– Monet epäkohdat, kuten palkan riippumattomuus ryhmäkoosta tai joidenkin opettajaryhmien kohtuuttoman suuret opetusvelvollisuudet, voitaisiin korjata myös opv-mallilla.

Tuunanen muistuttaa, ettei mikään työaikamalli voi oikeudenmukaisesti korjata epäkohtia, ellei palkkaukseen saada samalla lisää rahaa.

Tervamaa on tyytyväinen kokeilusta saatuihin palautteisiin. Hänen mukaansa ne auttavat sopimuksen jatkokehittämisessä, mitä OAJ:n valtuusto päätöksensä mukaisesti edellyttääkin neuvottelijoilta.

– Pitkälle vietyjä johtopäätöksiä emme voi kuitenkaan tehdä, koska kokeiluissa oli mukana vain pieni joukko kouluja ja aineenopettajien määrä on kovin vähäinen.

Tervamaan mukaan kaikissa sopimuksissa on pyrittävä tarkkuuteen ja eksakteihin kirjauksiin, että erilaisille tulkinnoille ei jää sijaa.

– Tämäkin kokeilu osoittaa sen oikein hyvin.

OAJ ja KT Kuntatyönantajat tekivät tänä keväänä yhteisen kyselyn, jossa pyydettiin kokeiluun osallistuneita opettajia kertomaan kokemuksiaan uudesta työaikamallista. Kyselyyn vastasi 63 prosenttia opettajista.

Rehtoreille on tehty aiheesta oma kysely. Lisäksi Työterveyslaitos tekee tutkimuksen kokeilun vaikutuksista työhyvinvointiin.

Alustavien tulosten mukaan opettajat antoivat vta-kokeilulle arvosanan 7+.

Puolet vastaajista kannatti uutta työaikamallia ja puolet nykyistä opv-mallia. Vastaajista 62 prosenttia toivoi, että kokeiluja uudesta työaikamallista jatkettaisiin. Ensimmäinen kokeiluvuosi oli kaikkien mielestä hankalin.

OAJ:n sivuilla löytyy lisää tietoa perusopetuksen vuosityöaikakokeilusta.