Laineet koulukeskustelussa lyövät lujaa. Vieläkö suomalainen koulu on sama kaikille?
Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen arviointiasiantuntija Annette Ukkola toteaa, että koulujen välisiä eroja on ollut jo pitkään, koska asuinalueet ovat eriytyneet.
Pääkaupunkiseudulla on kouluja, joiden oppilaat eivät tunne ketään, jonka vanhempi on työtön. Ja päin vastoin; on kouluja, joiden oppilailla ei ole lähipiirissään yhtään korkeasti koulutettua.
– Asuinalue ja koulu vaikuttavat siihen, keitä lapset arjessa tapaavat, mitä he harrastavat, millaisia mahdollisuuksia näkevät ja miten suhtautuvat koulunkäyntiin, Ukkola sanoo.
Isoissa kaupungeissa koulujen eriytymistä on kiihdyttänyt sekin, että osa vanhemmista on valinnut lapselleen lähikoulun sijasta koulun, jossa painotetaan esimerkiksi musiikkia, matematiikkaa tai liikuntaa. Koulun valintaan voivat toki vaikuttaa muutkin syyt, kuten tuen tarve tai logistiset syyt.
Helsinki selvittää parasta aikaa, voisiko erilliset painotetut luokat lakkauttaa. Kaupunkimaantieteen dosentti Venla Bernelius jättäisi päätöksen niille, jotka ymmärtävät eriytymiseen liittyviä riskejä ja koulun arkea sisältäpäin.
– Kaikista segregaatioon liittyvistä huolista huolimatta on tärkeää, että koulu voi tarjota erilaisia virikkeitä niille oppijoille, joilla on joku erityinen kiinnostuksen kohde. Sitten on toki hyvä kysymys, pitääkö painotettu opetus järjestää juuri luokkamuotoisena.
Koulushoppailu on Berneliuksen mielestä huono sana. Koulu ei ole karkkikauppaa. Monesti valintoihin vaikuttavat myös vanhempien huolet.
– Useimmat koulutetut ja hyvätuloisetkin haluavat lapsilleen tavallisen hyvän koulun, eivätkä niinkään tavoittele elitismiä. Jos lähikoulua pidetään turvattomana, koululle on annettava lisää resursseja, jotta siitä saadaan hyvä ja turvallinen.
Bernelius toivoo, että kannustimia lisättäisiin alueilla, joilla on riskejä huono-osaisuuteen. Kouluista pitäisi tehdä yhtä puoleensavetäviä.
– Vaikeiden alueiden kouluissa voisi olla erityisen hyvä kielivalikoima tai muu painotus, jolla ne houkuttaisivat kaikenlaisia oppilaita.
OAJ:n koulutuspolitiikan johtaja Nina Lahtinen on samaa mieltä.
– Koulujen eriytymiseen pitää puuttua mutta ei kurjistamalla hyviä, vaan antamalla lisää tasa-arvorahaa sosiaalisesti vaikeiden alueiden kouluille. Tasa-arvoraha on käytettävä nimenomaan opettajien ja erityisopettajien palkkaamiseen.
Bernelius korostaa, että rahoitusmallin pitää olla tarveperustainen, läpinäkyvä ja tutkimuspohjainen.
– Se ei saa olla projektiluontoista eikä aiheuttaa koululle lisätyötä, vaan sen pitää olla osa perusrahoitusta.
Koulujen eriytyminen ei johdu opetuksen laadusta tai opettajien ammattitaidosta.
Suomalaisen peruskoulun ideana on tarjota kaikille samat mahdollisuudet oppia. Berneliuksen mielestä siitä täytyy pitää kiinni jatkossakin. Se vaatii kuitenkin lisäresurssia nykymaailmassa, jossa erot oppimisvalmiuksissa ovat paljon suuremmat kuin 1970-luvulla.
Rahaa tarvitaan niin paljon, että kaikki saavuttavat jatko- opintovalmiudet ja opettajat voivat keskittyä pedagogisiin sisältöihin myös kouluissa, joissa ei ole korkeakoulutettujen perheiden lapsia tai äidinkielenään suomea tai ruotsia puhuvia oppilaita.
Opettajan työ ei saa olla joillain alueilla vaativampaa kuin toisilla.
– Koulujen eriytyminen johtuu sosiaalisista ja alueellisista eroista, ei opetuksen laadusta tai opettajien ammattitaidosta, Bernelius alleviivaa.
Naapurustojen väliset erot ovat Berneliuksen mielestä huolestuttavia, vaikka ne ovat kansainvälisesti vertaillen pienehköjä. Erot johtuvat monista asioista kaavoituksesta lähtien, eikä perheitä voi pakottaa tietyille alueille.
– Hyvillä kouluilla voidaan kuitenkin houkutella alueelle monenlaisia väkeä, kun kaikki vakuuttuvat siitä, että oma lähikoulu on turvallinen ja erityinen.
Karvi on suosituksissaan korostanut, että pelkkä raha ei riitä, sillä rahalla ei voi ostaa vertaisryhmiä. Tarvitaan myös vahvaa talous-, asunto-, kaupunki- ja työllisyyspolitiikkaa.
Koulujen eriytyminen koskee koko Suomea, vaikka ongelmat ovat erilaisia. Syrjäseuduilla väestö vähenee ja koulut karkaavat kauas, kaupungeissa taas sosiaalinen huono-osaisuus pakkautuu tietyille alueille.
OAJ:n Nina Lahtinen muistuttaa, että yhdenvertaisuutta on ollut vaikea turvata sen jälkeen, kun koulutuksen resursseja leikattiin. Leikkaukset näkyvät eniten juuri apua tarvitsevien kohdalla.
Olipa kyse vammasta, sairaudesta, kielitaustasta tai muusta, niin tarvittavaa tukea ei ole pystytty aina järjestämään.
– Tilanne ei korjaannu jollakin hankkeella, vaan sillä, että ryhmäkoot, oppimisen tuki ja rahoitus laitetaan pysyvästi kuntoon.
OAJ julkistaa esityksensä uudeksi oppimisen tuen malliksi maaliskuun aikana. Tavoitteena on, että kaikissa kouluissa on sama määrä opettajia, erityisopettajia ja ohjaajia suhteessa oppilasmäärään. Erityisopettajalla saisi olla enintään sata oppilasta. Malli maksaisi noin 200 miljoonaa euroa vuodessa.
Koulutus- leikkaukset näkyvät eniten apua tarvitsevien kohdalla.
Heikkenevien oppimistulosten ongelmaan heitellään julkisessa keskustelussa helppoja ratkaisuja, kuten oppilaiden kännyköiden kerääminen pois oppituntien ajaksi.
– Tällainen vetoaa kansaan, muttei ole yksin ratkaisu kaikkeen. Älypuhelimet voivat myös edistää oppimista, Annette Ukkola sanoo.
Oppimistasossa ei hänen mukaansa ole tapahtunut suurta romahdusta, vaikka kärkipaikka Pisa-kisassa on menetetty. Lukutaidossa Suomi on yhä samalla tasolla kuin Viro.
– Romahduspuhe on kaukaa haettua, vaikka esimerkiksi matematiikassa osaaminen on pitkällä aikavälillä laskenut. Laskutrendi on loiva, ja se johtuu monista yhteiskunnan muutoksista ja siitä, että usko koulutukseen on hiipunut.
Oppimistulosten laskusta on syytetty muun muassa perusopetuksen opetussuunnitelmaa, digitalisaatiota ja itseohjautuvuutta, vaikka mikään näistä ei suoraan selitä ilmiötä.
Ukkola muistuttaa, ettei ole yhtä lääkettä, joka toisi avun kaikille. Monet asiat, kuten ympäristö, kaverit, vanhempien voimavarat ja asenne oppimiseen kietoutuvat toisiinsa ja vaikuttavat samanaikaisesti oppimistuloksiin.
– Jos naapuruston aikuiset ovat korkeasti koulutettuja, tukevat koulunkäyntiä ja koulussa on kavereita, lasten on kiva mennä kouluun. Jos taas vanhemmilla ei ole rahaa eikä voimavaroja tukea koulunkäyntiä ja harrastuksia, opinpolku voi olla takkuinen, Ukkola sanoo.
Koulutettujen lapset ovat Ukkolan mukaan iät ajat hakeutuneet korkeakouluihin useammin kuin kouluttamattomien. Peruskoulu tasoitti tilannetta, mutta nyt alueiden eriydyttyä kotitaustan merkitys on jälleen kasvanut.
– Resurssi on taas kerran se iso juttu lähtökohtaisten erojen tasaamisessa. Opettajalla pitää olla riittävästi aikaa ja sopivankokoinen ryhmä. Tuki pitää saada toimimaan jo varhaiskasvatuksessa, koska mitä aiemmin oppimisen eroja päästään kaventamaan, sen paremmin se onnistuu, Ukkola sanoo.
Karvin kyselyiden mukaan opettajat viihtyvät parhaiten kouluissa, joissa on positiivinen asenne uusiin asioihin, kannustava ilmapiiri, selvät tavoitteet ja hyvä yhteistyö kodin kanssa. Oppilaat taas oppivat parhaiten kouluissa, joissa he saavat tukea koulunkäyntiin sekä opettajiltaan että huoltajiltaan.