Kranaatti kohti kotia ja terroristiksi leimaamista – Tätä on ay-aktiivin arki Filippiineillä

Vaikka Filippiineillä ay-toimintaan osallistuminen on vaarallista puuhaa, yhä useampi opettaja uskaltautuu mukaan. Maassa tarvitaan kansainvälistä tukea ja painostusta, jotta työelämän oikeuksien rikkominen saadaan loppumaan.

Kuinka paljon pelottaisi, jos sinua seurattaisiin, sinut leimattaisiin katujen varsille levitetyissä julisteissa terroristiksi ja asuntoasi kohden heitettäisiin kranaatti?

Tämä kaikki on tapahtunut Filippiinien opettajajärjestön pääsihteerille Raymond D. Basiliolle, joka on joutunut valtion vainon kohteeksi.

Filippiineillä ammattiyhdistystoiminta ei ole helppoa. Moni siihen osallistunut opettaja joutuu jättämään työnsä ja saa pelätä öisin tapahtuvia vangitsemisia. Silti yhä useampi nuori on rohkaistunut liittymään ay-liikkeeseen.

Opettajien maailmanjärjestö Education International EI tukee vainottuja ay-aktiiveja. Kun Raymond D. Basilio oli pidätettynä, EI:n kautta kanavoitu kansainvälinen painostus auttoi saamaan hänet vapaaksi.

 

Jenni Arnkil ja Kaj Raiskio tapasivat Raymond D. Basilion, jota vainotaan ay-toiminnan takia.

 

OAJ:n solidaarisuustyöstä vastaavat Jenni Arnkil ja Kaj Raiskio tapasivat Basilion ja muita ay-aktiiveja joulukuisella matkallaan Filippiineille.

– Nämä rohkeat opettajat tekivät minuun vaikutuksen. He uskaltavat toimia äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ja uskoa, että toiminnalla on merkitystä, OAJ:n järjestöpäällikkö Arnkil sanoo.

Vierailullaan OAJ:n parivaljakko vauhditti viime vuonna alkanutta kehitysyhteistyöhanketta, jossa vahvistetaan maan neljää opettajajärjestöä. Niiden varat ovat vähissä, töitä tehdään talkoilla eikä palkattuja työntekijöitä ole.

OAJ toteuttaa ulkoministeriön tukemaa hanketta yhdessä Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen Saskin sekä EI:n Aasian ja Tyynenmeren aluetoimiston kanssa.

Suomen ulkoministeriö rahoittaa hankkeesta 85 prosenttia, OAJ 15 prosenttia. Rahalla on esimerkiksi palkattu projektikoordinaattori ja maksettu koulutusten kustannuksia.

Yhä useampi nuori on rohkaistunut liittymään ay-liikkeeseen.

 

Saarivaltiossa opettajia tulee liittojen järjestämiin koulutuksiin pitkienkin matkojen takaa. Moni joutuu taittamaan matkaa ensin veneillä ja sitten vaikkapa bussilla tai sivuvaunullisella moottoripyörällä, joten matkakulujen korvaaminen on tarpeen.

Opettajajärjestöt kouluttavat jäseniään tunnistamaan, mitkä asiat ovat työelämän ihmisoikeuksien loukkauksia ja mitä liitto voi tehdä, kun näitä oikeuksia rikotaan.

Filippiineillä rikotaan esimerkiksi oikeutta lakkoilla ja oikeutta kohtuulliseen palkkaan.

Oman haasteensa ay-toimintaan ja koulutuksiin tuo se, että netin käyttäminen on Filippiineillä todella kallista. Tapana on hankkia koulutuksiin osallistuville sim-kortit.

 

Kauneudenhoito on valinnainen aine julkisessa St. Lucian yläkoulussa, jossa on 4 200 oppilasta.

 

Vierailijat saivat kuulla, että opettajan 450 euron keskipalkalla tulee nippanappa toimeen. Filippiinit ei kuitenkaan ole köyhimpiä maita, jolle Suomen ulkoministeriö kohdistaa tukea.

– Me olemme Saskin kanssa halunneet kiinnittää huomiota siihen, millaiset toimintaedellytykset maassa ovat, ja työelämän ihmisoikeuksien polkemisessa Filippiineillä on kärkisija, Arnkil kertoo.

Mistä ay-toimijoiden vaino sitten johtuu?

Filippiinejä johtaa oikeistohallitus, ja ay-väki samastetaan kommunisteihin. Sananvapautta rajoitetaan ja hallinto rukkaa opetussuunnitelmia mieleisekseen.

– Opettajia huolettaa, mitä lapset ja nuoret oppivat, kun asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä, Arnkil sanoo.

Sananvapautta rajoitetaan ja hallinto rukkaa opetus- suunnitelmia mieleisekseen.

 

Maata hallitsi vuosina 1965–1986 Ferdinand Marcos, jonka kaudella kansalaisvapauksia poljettiin ja korruptio kukoisti. Historian kirjoissa puhutaan tuosta ajasta kuitenkin hienona uudistusten aikana.

Toinen esimerkki kansan sumutuksesta on maan uudeksi presidentiksi noussut Marcosin poika. Vaalikampanjaansa varten Marcos junior tutkitutti, mikä viesti uppoaa kansaan.

Iskulauseeksi valikoitui “let’s unite”, sillä sanana yhdistyminen vetosi ihmisiin. Ehdokas ei kuitenkaan suostunut avaamaan sanan merkitystä vaaliväittelyssä, vaan palkkasi some-influensserien armeijan levittämään sanomaansa.

 

San Gabrielin koulussa on lukuisia kasvihuoneita ja kasvimaita, joiden tuotteita käytetään ruoan valmistuksessa. Salaatteihin tutustumassa Kaj Raiskio.

 

Kouluvierailut kuuluivat Arnkilin ja Raiskion hankematkaan. Maassa oli yksi maailman pisimmistä koronasuluista, eivätkä lapset nähneet toisiaan pariin vuoteen. Nyt Filippiineillä on palattu normaaliin kouluarkeen.

– Vierailimme sekä julkisissa että yksityisissä oppilaitoksissa ja saimme hyvän kuvan siitä, mitä lukukausimaksuilla saa Manilassa, Raiskio sanoo.

Yksityisellä puolella laitteet olivat ajanmukaiset ja luokissa oli helppo järjestää sekä lähi- että etäopetusta. Julkisten koulujen varustus oli huomattavasti vaatimattomampaa.

 

Koulut ovat suuria Manilassa. Tokaluokkalaisia San Gabrielin alakoulussa, jossa on 6 200 oppilasta.

Manilasta matkalaisten mieleen jäivät 34 asteen kuumankostea lämpötila, valtavat ruuhkat sekä monet iloiset ja hyväsydämiset opettajat ja oppilaat.

– He asuvat maassa, jossa on hirmumyrskyjä, tulivuorenpurkauksia ja maanjäristyksiä. Tästä huolimatta paikallisilla on luottamusta tulevaisuuteen ja uskoa muutoksen mahdollisuuteen, Raiskio sanoo.

Hankematkan tuloksena ovat mutkattomat yhteistyösuhteet.

– Nyt filippiiniläisillä opettajilla on matala kynnys ottaa yhteyttä meihin vaikka Whatsappilla ja kysellä, kuinka pidämme huolta työelämän ihmisoikeuksista, Arnkil summaa.

OAJ kantaa globaalia vastuuta

  • OAJ:n kansainvälisestä työstä ja opettajien oikeuksien puolustamisesta kerrotaan OAJ:n solidaarisuustyön kotimaanverkosto -Facebook-ryhmässä, jossa on jo lähes 600 jäsentä.
  • Viime syksynä koulutettiin ensimmäiset OAJ:n solidaarisuustyön toimijat ja yhdistyksistä etsitään solidaarisuusvastaavia.