Kumppanukset-juttusarjassa ystävät tai yhteistyökumppanit kertovat toisistaan ja siitä, mikä heitä yhdistää.
Päivi Korhonen:
”Välillä mentorista tulikin mentoroitava”
”Vau, ihanaa, kun saan työskennellä energisen, uuden opettajan kanssa!”
Noin ajattelin neljä vuotta sitten, kun tapasin ensi kertaa kollegani Lauran – eivätkä ajatukset ole sittemmin muuttuneet.
Meidät toi yhteen nyt jo päättynyt Kivako-hanke, jonka tarkoituksena oli vahvistaa kielivarantoa korkeakouluissa. Käytännössä me opettajat rakensimme hankkeessa ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoille suunnattuja kielten verkkokursseja. Minä ja Laura vastasimme italian kielen kursseista.
Rakensimme Lauran kanssa kaikkiaan viisi kurssia aivan nollasta. Siinä piti miettiä paitsi pedagogisia ratkaisuja myös tekijänoikeuksia ja esteettömyyttä. Esimerkiksi sitä, millaiset fontit ja värit toimivat näkövammaisten lukulaitteissa.
Kivakossa luodut kurssit pyörivät edelleen, nyt Kivanetin nimellä.
Olen työskennellyt verkko-opetuksen parissa 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Laura taas on opetusuransa alkutaipaleella. Oli mahtavaa seurata, miten hän omaksui uusia ohjelmia ja tekniikoita hetkessä.
Teimme kurssit Moodle-pohjaiselle alustalle. Halusimme kursseista visuaalisia, monipuolisia ja innostavia. Hyödynsimme paljon videointeja. Tykästyin esimerkiksi Screencast-O-Matic-ohjelmaan, jolla voi videoida ruutunäkymää.
Yhteistyömme syveni entisestään, kun Laura suoritti opetusharjoittelunsa vetämälläni verkkokurssilla. Välillä tuntui, että olin itse mentoroitava, sillä opin Lauralta niin paljon.
Laura on kotoisin Italiasta. Keskustelumme virkistivät kielitaitoani ja kulttuurintuntemustani. Kokkasimme yhdessä, ja opin laittamaan ihanaa italialaista ruokaa.
Nyt voin sanoa, että meistä tuli enemmän kuin työkavereita, meistä tuli ystäviä. Vaikka hanke ja harjoittelu päättyivät, pidämme yhä yhteyttä.
Laura Senni:
”Opettaja saa innostua”
Kivako-hankkeessa meitä oli italian ryhmässä vain kaksi. Muissa ryhmissä saattoi olla jopa 30 opettajaa. Ymmärsin heti Päivin tavattuani, että yhteistyöstämme tulee antoisaa ja helppoa. Päivi on hyvin energinen ja innokas opettaja.
Suunnittelimme verkkokursseja sekä kasvokkain että etänä. Olin täällä Rovaniemellä ja Päivi Kouvolassa. Korona siirsi kaiken työn verkkoon. Työ sujui hyvin etänäkin. Onneksi ehdimme tutustua toisiimme.
Suunnittelimme verkkokursseja sekä kasvokkain että etänä.
Löysimme aika nopeasti kursseillemme sopivia sovelluksia. Esimerkiksi H5P-ohjelmaa olemme hyödyntäneet paljon. Sillä voi tehdä monipuolisia tehtäviä: sanaristikoita, monivalintakysymyksiä, kuvien ja sanojen yhdistämistä. Ohjelma korjaa tehtävät, ja opiskelija saa heti palautetta osaamisestaan.
Kursseillamme on sekä yliopisto- että ammattikorkeakouluopiskelijoita. Olen huomannut, että monet yliopisto-opiskelijat tekevät työtä hyvin itsenäisesti. Ammattikorkeakoululaisista useat taas kaipaavat opettajan ohjausta.
Päivin tavatessani omatkin opintoni olivat kesken. Katseltuani hänen työskentelyään, päätin kysyä häntä opetusharjoitteluni ohjaajaksi. Päivillä on pitkä kokemus verkko-opetuksesta, johon itsekin erikoistuin.
Päiviltä otin oppia siitä, miten hän luo vuorovaikutusta opiskelijoiden kesken. Esimerkiksi opiskelijoiden jakaminen Break out roomeihin eli pienryhmätiloihin on oiva tapa pitää yllä keskustelua.
Opettamisesta saa innostua itsekin – sen opin Päiviltä. Usein kuulee, että opettajat ovat väsyneitä ja työkuormaa on liikaa. Päivi osoitti esimerkillään, että työstä pitää löytää positiivisia puolia.
Nautin kohtaamisista opiskelijoiden kanssa. Se onnistuu verkossakin. On hienoa seurata, miten kurssi kurssilta heidän kielitaitonsa kehittyy.