Kumppanukset-juttusarjassa ystävät tai yhteistyökumppanit kertovat toisistaan ja siitä, mikä heitä yhdistää.
Tiia Rantanen:
”Opin namibialaisista kulttuureista”
Tutustuimme Marcin kanssa 2017, kun Raumalle tuli Turun yliopiston kautta 24 opiskelijaa Namibiasta. Olin yksi heidän opiskelijatutoreistaan.
Viime keväänä Marc otti Namibiasta yhteyttä ja kysyi, lähtisinkö tekemään hänen kanssaan Project Smile Namibia -aloitetta. Elokuussa saimme valmiiksi kaksi julistetta, joista toinen käsittelee hammaspesun vaiheita, toinen suuhygieniaa. Minä piirsin julisteet.
Julisteissa on asiatietoa vanhemmille, mutta ne ovat myös niin visuaalisia, että pienemmät oppilaat pystyvät tulkitsemaan niitä.
Hampaiden harjausta esittelee edustaja jokaisesta Namibian kahdeksasta suurimmasta kulttuuriryhmästä. Marc piti minulle sitä varten koulutuksen, jossa hän kertoi eri kulttuuriryhmien historiasta ja näytti kuvia.
Suunnittelin hahmoille vaatteet viitekuvien pohjalta. Pyysimme piirretyistä hahmoista kommentteja kussakin kulttuurissa kasvaneelta ihmiseltä. Näin saimme kuviin yksityiskohtia, jotka tekevät niistä realistisempia ja helpommin tunnistettavia.
Olin esimerkiksi unohtanut yhden raidan oshivambo-tytön mekosta. San-heimon edustaja taas toivoi kuvassa olevalle pojalle jousipyssyä.
Marc oli tukenani sekä silloin kun harmitti että silloin kun jokin ilahdutti. Kun tuskailin yhden hahmon kanssa, Marc sanoi, että ei hätää, siirry seuraavaan ja palaa tuohon myöhemmin.
Olemme yllättyneet siitä, miten hyvän vastaanoton aloite on saanut. Project Smile on ollut esillä Namibiassa televisiossa, lehdistössä ja radiossa. Meillä on myös omat Instagram- ja Facebook-sivut. Asialle on selvästi tarvetta ja kysyntää.
Kun olimme kertomassa projektista Namibian televisiossa, Marcista tuntui, että osuutemme oli kiirehditty. Minä sanoin, että pienikin medianäkyvyys on näkyvyyttä. Marc totesi: ”Olet niin tyypillinen suomalainen. Näet aina asioiden valoisan puolen.”
Marc van Niekerk
”Koulutus on avain suun terveyteen”
Opiskelin kaksi vuotta Raumalla Namibian valtion kustantamassa opettajankoulutuksessa. Kun lähdimme matkaan helmikuussa 2017, Namibiassa oli +40 astetta, Suomessa -20. Saavuimme Raumalle myöhään ja olimme hyvin uupuneita.
Bussia vastassa oli punahiuksinen, lämmin ja kuplivan iloinen tyttö, joka halasi meitä ja toivotti tervetulleeksi. Se on ensimmäinen muistoni Tiiasta.
Suomessa pääsimme vierailemaan Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksella. Yksi opiskelukavereistani sanoi, ettei ole koskaan käynyt hammaslääkärissä.
Asia jäi vaivaamaan minua. Mietin kuinka moni namibialainen on samassa tilanteessa ja mitä asialle voisi tehdä.
Kotona ymmärsin, että avain on koulutus. Otin yhteyttä Tiiaan, koska hän on hyvin lahjakas kuvittaja. Opin Suomessa, että julisteet voivat olla voimakkaita välineitä oppimisessa.
Köyhemmillä alueilla asuvilla ei ole pääsyä hammaslääkäriin. Heillä voi olla reikiä, mutta he antavat asian olla, koska heillä ei ole varaa hoidattaa niitä. Siksi haluamme opettaa ihmisiä ennaltaehkäisemään suun sairauksia.
Tiia on ollut hyvin paneutunut. Hän piirsi julisteita työpäivien jälkeen.
Julisteet julkaistiin Namibian opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Namibian hammaslääkäriliiton internetsivuilla, josta kuka tahansa voi ladata ja levittää niitä ilmaiseksi.
Hammaslääkäriliitossa julisteita on pidetty tehokkaina. Tiia on tehnyt niin hyvää suunnittelutyötä, että kuvia voi vilkaista vaikka bussipysäkillä, eikä tarvitse osata lukea ymmärtääkseen mistä on kyse.
Lisäksi kaksi yritystä rahoitti julisteiden painatusta ja lahjoitti hammasharjoja ja hammastahnoja. Olen jakanut niitä esimerkiksi lasten syöpäosastolla ja köyhemmällä alueella pitämissäni opetustuokioissa.
Halusimme ihmisten tunnistavan julisteista oman kulttuurinsa, jotta he voivat olla ylpeitä ja samastua hampaita harjaaviin hahmoihin. Uskon, että se on yksi avain projektimme menestymiseen. Tiiaa täytyy onnitella siitä, että hän on saanut niin hyvin kiinni eri kulttuureista vaikka ei ole koskaan käynyt Afrikassa.