Kumppanukset-juttusarjassa ystävät tai yhteistyökumppanit kertovat toisistaan ja siitä, mikä heitä yhdistää.
Osku Kiri:
”Toisen tuki on hurjan tärkeää”
Opiskelin 2010-luvun puolivälissä mediakulttuuria ja viestintää pedagogiikan kehittämiskoordinaattorin työn ohessa. Opintotehtäväni oli suunnitella viiden opintopisteen mediakasvatuksen kurssi sosiaalialan opiskelijoille.
Harrin esimies ohjasi minut sosiaalialaa opettavan Harrin pakeille. Tiesin hänet, koska työskentelimme kumpikin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Kotkassa, mutta en tuntenut häntä sen kummemmin.
Harri innostui ideastani heti. Ideat sinkoilivat. Lopputuloksena syntyi kolme kurssia sisältävä 15 opintopisteen kokonaisuus, johon kuuluu verkkokurssina pidettävä mediakasvatuksen perusteet sekä monimuoto-opintoina opiskeltavat sosiaalialan mediatuotanto ja mediakasvatuksen syventävä kokonaisuus.
Ensimmäinen yhteinen kurssimme alkoi kesällä 2017.
Suunnittelemme kursseja ja opetamme ryhmiä yhdessä. Jaamme yhden opettajan resurssit keskenämme.
Yhteistyö Harrin kanssa toimii loistavasti. Suhtaudumme työhömme pieteetillä. Arvostamme opiskelijoiden kohtaamista ja annamme perusteellista palautetta.
Harri on innostava opettaja, joka varmistaa aina, että opiskelijat ymmärtävät, mistä on kyse.
Lisäksi hän on vahva käytännön osaaja. Siinä missä minä leijun usein hieman irti maasta, Harri näkee, toimiiko idea vai ei. Hän on myös minua nopeampi ajattelija. Kun minä vielä keräilen tavaroita, hän on jo tehnyt asian. Minä rönsyilen ja patsastelen, Harri toimii.
Yksi Harrin ehdoton vahvuus on se, että hän valmistautuu aina perusteellisesti. Oli kyseessä kokous, seminaari tai tavallinen työpalaveri, hän on tehnyt edeltävää tiedonhankintaa tai koonnut ajatuksiaan muistiin.
Yhteistyömme on kartuttanut osaamistani sosiaalialasta, ja samalla olen päässyt kehittämään itseäni.
Toisen tuki on hurjan tärkeää. Olisin voinut ajatella, että okei – minulla on 15 vuotta eläkeikään, hoidan leiviskäni sivuilleni vilkuilematta. Harrin kanssa olen päässyt ravistelemaan pölyjä hartioilta. En usko, että yksin mitään tällaista olisi syntynyt.
Harri Mäkinen:
”Yhteiset projektit muistuttavat, miksi rakastan työtäni”
Kun Osku tuli puhumaan minulle mediakasvatuksen kurssista, hänen ei tarvinnut pitää markkinointipuheita. Mediakasvatus on lempilapseni, ja olin itse haudutellut samantyyppistä ideaa. Osku auttoi pullauttamaan sen pinnalle.
Meillä on jatkuvasti uusia ideoita. Syksyllä aloitamme viiden opintopisteen pelikurssin. Kiitos esimiehellemme, joka antaa meidän mellastaa.
Olemme myös jättäneet Erasmus-hankehakemuksen rahoittajan arviotavaksi. Hankkeen tavoitteena on luoda eurooppalainen mediakasvatuksen kokonaisuus sosiaalialan opiskelijoille.
Lisäksi yhteistyömme on rönsyillyt muille opintojaksoille. Osku on esimerkiksi yhdistänyt ammatillisen viestinnän opetustaan ammattiaineiden opintojaksooni.
Osku on mahdollisuuksien näkijä ja innostaja. Hänen pitää päästä aina piirtämään ja visualisoimaan, ja kohta liitutaulu on täynnä suunnitelmia. Toinen heittää ajatuksen, jota toinen vahvistaa ja jalostaa.
Mediakasvatuksessa Osku on tekninen osaaja, sosiaalisen median ja videopelien taitaja. Minä olen pelaajana pikemminkin noppaa heittävä lautapelaaja.
Oskun kanssa on luontevaa työskennellä, koska jaamme yhteiset arvot ja ajatukset opettajuudesta ja opetusmenetelmistä. Itse elän lähiopetuksesta – se on työn parasta antia.
Yhteistyö Oskun kanssa on myös työssäjaksamiskysymys. Meillä kaikilla on työurallamme vaiheita, jolloin työ tuntuu puisevalta rutiinilta. Yhteiset projektit ovat auttaneet muistamaan, että tämä on se juttu, miksi tätä työtä teen ja rakastan. Näkökulmat ovat laajentuneet.
Emme ole koko ajan naamat vastakkain, vaan sopivassa suhteessa. Yhteisellä hankesuunnittelumatkalla Euroopassa vietimme kyllä viikon tiiviisti yhdessä. Silloinkaan Oskun naama ei alkanut ärsyttää.