Luokanopettaja Ritva Kyllösellä on lähes koko ajan meneillään jokin täydennyskoulutus. Sopivan pitkäkestoinen, että aiheisiin ehtii syventyä, mutta sopivan keveä, jotta opiskelu ei nakerra työssäjaksamista.
Kyllönen opiskelee parhaillaan pedagogisen digiosaamisen johtamista. Opintojen laajuus on viisi opintopistettä.
Täydennyskoulutuksiin hän on saanut palkallista aikaa.
OAJ:n viime vuonna tekemän täydennyskoulutuskyselyn mukaan Kyllönen kuuluu vähemmistöön. Kyselyyn vastanneista opettajista kahdeksan prosenttia oli osallistunut työajalla yli kuusi päivää kestäviin koulutuksiin.
Kyselyn vastausprosentti tosin oli 12,5. Se ei siis anna kovin tarkkaa kuvaa opettajien täydennyskoulutustilanteesta.
Oman osaamisen kehittäminen on sekä opettajan oikeus että velvollisuus. Näin linjaa OAJ. Tavoitteena on saada linjaus kirjattua lakiin. Tällä hetkellä sitä ei politiikkadokumenteista löydy.
Kuntia velvoittava lainsäädäntö on pitkän aikavälin tavoite, mutta jotain pitäisi voida tehdä jo nyt, jotta opettajat saisivat tarpeitaan vastaavaa oppia.
Arjen pulmia on erityisesti kaksi. Jos kunnan talous on tiukilla, opettajat joutuvat kouluttautumaan omalla ajallaan ja rahallaan. Toiseksi painaa huoli siitä, mitä luokassa tapahtuu, kun opettaja on poissa.
Korkeakouluissa osaamisen kehittäminen taas riippuu siitä, onko henkilöstöllä tasavertaiset mahdollisuudet tehdä tutkimusta.
Poikkeuksen tekee varhaiskasvatus. Varhaiskasvatuslaki velvoittaa työnantajan huolehtimaan siitä, että henkilöstö osallistuu täydennyskoulutukseen. OAJ:n kyselyyn vastanneista vakaopettajista koulutukseen olikin työajalla osallistunut 80 prosenttia.
Kun kysyimme teiltä lukijoilta, mitä toivoisitte täydennyskoulutukselta, esiin nousivat erityisesti erityispedagogiikka sekä ainekohtaiset koulutukset. Erityispedagogiikka oli kärjessä myös OAJ:n kyselyn vastauksissa.
Koulutusta toivotaan erityispedagogiikasta ja ainekohtaisista aiheista.
Koulun robotit ovat vähällä käytöllä, huomasi Ritva Kyllönen pari vuotta sitten. Hän päätti alkaa hyödyntää niitä ja hakeutui Helsingin yliopiston koordinoiman Innokas-verkoston koulutukseen.
Kyllösen aktiivista täydennyskouluttautumista on mahdollistanut useampi asia.
Ensinnäkin hänen rehtorinsa kannustavat henkilöstöä kouluttautumaan. Toiseksi Kyllönen on osallistunut pääosin Opetushallituksen rahoittamiin koulutuksiin, jotka ovat opettajille maksuttomia.
Kolmanneksi oman luokan koulunkäynninohjaaja tuntee luokan toimintatavat ja pystyy sijaistamaan Kyllöstä.
Koulutusten saavutettavuutta taas lisäävät webinaarit. Kun ne on järjestetty iltapäiväpainotteisesti, opiskeluun ei mene kokonaisia opetuspäiviä.
– Välillä on kuitenkin hyvä päästä pois tutuista ympyröistä. Lähikoulutusten kahvi- ja ruokatauoilla kuulee, mitä muissa kunnissa tapahtuu. Oman koulun kollegojen kanssa vaihdetaan ajatuksia matkoilla, Kyllönen kertoo.
Oppi leviää myös opettajalta toiselle. Kun Kyllönen otti robotit käyttöön, kollegatkin kiinnostuivat niistä.
Kyllönen opettaa kärsämäkeläisessä Frosteruksen koulussa, jossa vertaisoppimista vahvistavat pedagogiset iltapäivät. Niissä opettajat voivat halutessaan jakaa osaamistaan muille.
Työstä maksetaan erilliskorvaus. Jos ohjaus liittyy koordinaattoriopettajan työhön, se korvataan vaativammasta työstä maksettavana tva-lisänä.
Yksi asia Kyllöstä mietityttää. Kun ikäluokat pienenevät, aineenopettajien tunnit vähenevät.
Siksi tulevaisuudessa tarvittaisiin opettajia, joilla on pätevyys opettaa useampaa ainetta. Pienemmillä paikka- kunnilla on myös huutava tarve erityisopettajille.
Kyllönen näkee ratkaisuna monimuotokoulutuksen, joka pätevöittää vaikkapa ruotsin opettamiseen. Siten saataisiin koulutettua pidempään samassa koulussa työuraa tehneitä opettajia, joita opintolaina ja muutto uudelle paikkakunnalle eivät motivoi.
– Jonkin osan opinnoista voisi tehdä työajalla, ja opettaja sitoutuisi tekemään työnantajalle tietyn määrän työvuosia, Kyllönen ehdottaa.
Simon kunnan varhaiskasvatushenkilöstö saa syksyllä tietoa lasten käyttäytymisen haasteista ja tunnesäätelystä siten, että oma vakaporukka on samassa tilassa ja ulkopuolinen kouluttaja etänä. Päiväkoteja kunnassa on kaksi.
Varhaiskasvatusjohtaja Irene Tarkiainen suunnittelee täydennyskoulutuksia yhdessä koko vakahenkilöstön kanssa. He hyödyntävät esimerkiksi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin ja Opetushallituksen materiaaleja sekä verkko-oppimisalusta Eduhousea.
Leveämpiä hartioita henkilöstön osaamisen vahvistamiseen tuovat varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kehittämisverkosto Loistoon kuuluvat alueelliset verkostot. Niiden ansiosta koulutuksia pystytään tuomaan lähemmäs – Simosta katsottuna Kemiin tai Tornioon.
Tarkiainen toivoo koulutusmahdollisuuksien lisäävän henkilöstön sitoutumista. Hän tarjoaa koulutuksia myös määräaikaisille.
– Olen saanutkin heistä kuntaan hyviä työntekijöitä. Jotkut ovat tulleet ensin määräaikaisina, ja olen voinut heidät vakinaistaa.
Ehkä opiskeluun motivoi se, että en haluaisi vielä tippua kelkasta.
Keskustelu esihenkilön kanssa. Se on OAJ:n erityisasiantuntija Päivi Lyhykäisen neuvo täydennyskoulutuksesta haaveilevalle opettajalle.
– Työyhteisössä olisi ylipäätään hyvä keskustella siitä, millaisia toiveita, tavoitteita, ja minkä verran halukkuutta henkilöstöllä on täydennyskoulutukseen, Lyhykäinen pohtii.
Tasapuolisuutta voisi varmistaa esimerkiksi sillä, että kalliissa koulutuksissa opettajat kävisivät vuorovuosina. Näin ohjasi Lyhykäisen oma rehtori silloin, kun tämä oli vielä opetustyössä.
Veso-koulutuksia Lyhykäinen pitää tärkeinä siksi, että niihin osallistuvat kaikki opettajat.
Kaikkiaan Lyhykäinen näkee, että opettajien koulutukseen tarvitaan punainen lanka: mitä opitaan peruskoulutuksessa, miten tuetaan uran alkua ja mitä asioita kehitetään työuran aikana.
– Opettajaksi opiskelevien pitäisi voida luottaa siihen, että vastavalmistuneen ei tarvitse osata kaikkea.
Kun uudet opettajat siirtyvät työelämään, viisi ensimmäistä vuotta ovat kriittisimmät.
Siirtymän tukemisessa otettiin iso askel 2022, jolloin OAJ sai työuraa aloittavien opettajien mentoroinnin opetusalan kunnalliseen virka- ja työehtosopimukseen.
Kuluvan vuoden elokuusta lähtien sekä mentori että mentoroitava voivat lukuvuoden aikana käyttää yhteistyöhönsä kaikkiaan 114 opetustuntia.
– Mentorointia saaneet tuoreet opettajat ovat huomattavasti sitoutuneempia ja jaksavampia kuin ne, joilla ei ole ollut mentoria, Päivi Lyhykäinen painottaa.
Tuen saaminen uran alkuvaiheessa lisää alan veto- ja pitovoimaa. Opettajan uraa aloittelevien lisäksi mentoroinnista hyötyvät myös mentorit, kun uudet opettajat tuovat korkeakouluista uusia ajatuksia.
Ritva Kyllösellä tuli keväällä täyteen 27 vuotta opettajan työtä. Oppimista hän haluaa jatkaa edelleen.
– Ehkä opiskeluun motivoi se, että en haluaisi vielä tippua kelkasta. Jollakin tavalla pitää pystyä vastaamaan ajan henkeen, hän pohtii.
Niin Kyllösen kuin muidenkin haastattelut herättävät yhden kysymyksen. Löytyisikö opettajien täydennyskouluttamiseen uusia ratkaisuja, jos asiaa pohdittaisiin oppilaitoksissa koko työyhteisön voimin.