Emma Kostiainen, yliopistonlehtori, opettajankouluttaja, Jyväskylän yliopisto
Silloin nauratti
Teimme viime vuonna opettajankoulutuslaitoksella mokajoulukalenterin. Jokaisessa luukussa oli yksi anonyymi töihin liittyvä mokatarina. Kahvitauolla yhdessä arvuuttelimme, kuka nyt kertoo omasta erheestään.
Tarinoista riitti iloa, mutta kalenterin taustalla oli myös syvällisempi ajatus. Olemme työyhteisössä paljon puhuneet siitä, miten onnistumisten lisäksi pitäisi jakaa myös niitä epäonnistumisia.
Epäonnistumisten pohjalle voi aina rakentaa uutta, ja virheistä oppii.
Olisinpa tiennyt aiemmin
Vuosien mittaan olen oppinut, että asioita, esimerkiksi opetusta, ei kannata suunnitella liian valmiiksi. Aina on hyvä jättää tilaa opiskelijoiden osaamiselle ja ideoille – jättää tilaa yllätyksille.
Ymmärrän nyt, että keskeneräisyys vaatii rohkeutta. Pitää uskaltaa jättää langanpäitä solmimatta ja luottaa siihen, että yhdessä opiskelijoiden kanssa tehden tulee valmista.
Juuri nyt
Loppuvuodesta kaikilla on tosi paljon keskeneräisiä töitä. Pitää lukea opiskelijoiden tehtäviä, ja vielä alkaa uusia opintojaksojakin. Pimeääkin on.
Mutta samalla voi odottaa jotain mukavaa. Jyväskylässä loppuvuoden kohokohta on yliopiston henkilöstön yhteinen joulujuhla.
Perinteisesti tiedekunnat ovat valmistelleet juhlaan vuorotellen tiernapoikaesityksen. Kuvaelmat ovat oikeita luovuuden voittoja. Sitä odottaa, mitä tekijät ovat kuvaelmaan tänä vuonna keksineet.
Juhlalla on pitkät perinteet opettajaseminaarissa. Se on 1800-luvun lopulta lähtien ollut mallina koulujen kuusijuhlille.