Erityisluokanopettaja Hanna Pellonpää
Lehtimäen opisto, Alajärvi
Opetan itsenäistymisen ja hyvinvoinnin opintolinjaa. Ryhmässäni on seitsemän 16–23-vuotiasta opiskelijaa. Kaikki eivät pysty puhumaan, ja jokaisella on jokin kommunikoinnin apuväline. Opiskelijoiden neljä ohjaajaa ovat mukana koko päivän.
Minua motivoi se, ettei kahta samanlaista koulupäivää ole ja että joudun kehittämään hyvin monenlaisia opetusmenetelmiä eri aistikanavia hyödyntäen.
Käytämme monia kommunikointitapoja kuten kuvia, tukiviittomia, selkokieltä ja jokaisen henkilökohtaisia apuvälineitä.
Vaikka koulupäivät ovat erilaisia, useissa tilanteissa minun on silti toimittava aina samoin – vaikkapa, kun harjoittelemme kaupassa käyntiä.
Ennen kauppareissua jokainen katsoo, paljonko lompakossa on rahaa, ja valitsee ostokset kuvien avulla.
Yksi opiskelija haluaa nykyään välttämättä päästä kauppaan. Olen hänen edistymisestään hyvin ylpeä, sillä aiemmin ostoksilla käynti oli erittäin vaikeaa. Hän kirjoitti aina iso limsapullo ja iso patukka mutta hyväksyy nyt pienen Vichyn ja pienen suklaapatukan.
Aluksi hän puhui yksittäisiä sanoin mutta puhe on lisääntynyt. Oli koskettava hetki, kun hän sanoi ensimmäisen kerran: ”Hei isä!”
Tavoitteeni on auttaa kaikkia oppilaitani niin, että he tulevat ymmärretyksi, oppivat käytännön valmiuksia ja tunnetaitoja sekä pystyvät hyväksymään eri tapoja ongelmiensa ratkaisemiseksi.