Millaisessa kunnassa haluat elää?
Kuntavaaleissa äänestetään arjen asioista kuten asumisesta, liikkumisesta, jätehuollosta, päiväkodeista ja kouluista.
Keskeisiä kysymyksiä ovat: Millaisessa kunnassa haluamme elää? Millaista politiikkaa sellaisen kunnan rakentamiseen tarvitaan? Näin kiteyttää kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori Anni Jäntti Tampereen yliopistosta.
Kuntien rahoitusmallin ja taloudellisen itsehallinnon vuoksi kunnanvaltuustoilla on enemmän päätösvaltaa kuin aluevaltuustoilla.
Hyvinvointialueiden lakisääteisiä tehtäviä ohjataan paikoin hyvin tiukasti. Kunnat sen sijaan saavat tarjota muitakin kuin lakisääteisiä palveluita, esimerkiksi ammatillista koulutusta.
Sivistyspalvelut kattoivat kuntien budjeteista vuonna 2023 noin 69 prosenttia.
Jäntti sanoo, että äänestäjinä opettajat osaavat arvioida erityisesti kasvatuksen ja koulutuksen järjestämistä. Samalla hän kannustaa katsomaan kuntapolitiikkaa laajemmin.
Segregaation ehkäiseminen, työllisyyttä tukevat palvelut ja sosioekonomisia eroja tasoittavat harrastusmahdollisuudet luovat kaikki edellytyksiä myös kasvulle ja oppimiselle.
Ääni ehdokkaalle on ääni puolueelle
Demokratia edellyttää, että ehdokkaaksi voi asettua kuka tahansa. Sen vuoksi ehdokkaiden ei tarvitse tietää asioita etukäteen, mutta heidän pitää olla valmiita kysymään ja oppimaan uutta.
Hyvän ehdokkaan tunnistaa yhteistyö- ja vuorovaikutustaidoista. Jotta kuntapäättäjä pystyy edistämään haluamiaan asioita, hänen on saatava porukkaa mukaan sekä omasta viiteryhmästään että sen ulkopuolelta.
Viime kädessä ehdokkaan saama ääni on ääni puolueelle sekä vaaliuurnilla että päätöksenteossa.
Kuntien välinen yhteistyö lääkkeeksi tiukkaan taloustilanteeseen
Kuntaliiton Talousbarometri kertoo, että tiukka taloustilanne jatkuu. Kunnissa on painetta veronkorotuksiin.
Kunnat joutuvat kampaamaan tarjoamansa palvelut tarkasti läpi, sanoo erityisasiantuntija Risto-Matti Alanko OAJ:stä. Se tarkoittaa esimerkiksi kouluverkkoselvityksiä.
OAJ:n viesti kunnille on: tehkää selvitykset yhdessä naapurikuntien kanssa, jotta koulut eivät pakkaudu keskuksiin ja etäisyydet kasva liian suuriksi.
Alanko kannustaa kuntia miettimään, mitä palveluja ne voisivat tuottaa yhdessä. Toinen harkinnan paikka ovat investoinnit. Onko satsaus uuden, yksisarjaisen koulun rakentamiseen pois opetuksesta?
Budjetoinnissa tarvitaan tarkkuutta myös sen vuoksi, ettei muiden alojen määrärahoja pääse valumaan TE-palveluihin, jotka siirtyivät vuoden alussa kuntien vastuulle. Kuntaliiton laskelmien mukaan työvoimapalvelujen rahoituksesta puuttuu ainakin sata miljoonaa euroa.
Väestökehitykseltä ei voi sulkea silmiä
Isot kaupungit ja niiden lähialueet kasvavat, kun taas maaseutu sekä reunaalueiden kunnat ja keskukset menettävät väkeä.
Ikäluokkien pieneneminen, maahanmuuton kehitys ja väestön pakkautuminen kaupunkeihin pitäisi viimeistään nyt ottaa huomioon kuntastrategioissa. Useissa kunnissa strategia tarkistetaan heti valtuustokauden alussa. Se ohjaa pitkän aikavälin päätöksentekoa.
Suurissa kaupungeissa päättäjien pitää ratkoa sopiva budjetti kasvavalle oppilasmäärälle ja valmistavaan opetukseen. Kaavoituksella päättäjät voivat vaikuttaa siihen, että alueet eivät eriydy liikaa.
Vähenevän väen kunnissa päättäjien pitää turvata kasvatusta ja opetusta entistä pienemmälle joukolle lapsia ja nuoria. Yksi strateginen veto voisi olla hyvä huolenpito opettajien täydennyskoulutuksesta.
Maahanmuutosta suurin osa keskittyy isoihin kaupunkeihin. Aluekehityksen konsulttitoimiston MDI:n ennusteen mukaan maahanmuutto alkaa elvyttää lapsilukuja vasta 2030- ja 2040-luvuilla.
Sitä ennen tulijat pitäisi saada sitoutettua kuntaan. Kiinnittymisessä auttavat hyvät kotoutumispalvelut, jotka siirtyivät kuntien vastuulle tämän vuoden alusta.
Jatkossa kuntapäättäjät vaikuttavat siis siihenkin, ostaako kunta kotoutumiskoulutusta yrityksiltä, jolloin laatu voi vaihdella, vai kehittääkö se opetusta yhdessä oppilaitosten kanssa.
Ammatillisen koulutuksen tarjonta on kuntien käsissä
Suurimman osan ammatillisesta koulutuksesta järjestävät kunnat, kuntayhtymät ja kunnalliset osakeyhtiöt.
Vaikka rahoitusleikkaukset tehtiin valtakunnan tasolla, rahoituksen kohdentaminen on kuntien käsissä.
Kunnilla on valta ja vastuu vaikuttaa koulutuksen strategisiin tavoitteisiin. Käytännössä esimerkiksi siihen, mitä koulutuksia tarjotaan, miten koulutus vastaa elinkeinoelämän tarpeisiin tai saavatko nuoret valmiuksia työelämään ja jatko-opintoihin.
Oppimisen tuki kuuluu talousarvioon
Oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus astuu voimaan elokuun alussa. Laki määrittelee ryhmäkohtaisen tuen määräksi 0,122 viikkotuntia oppilasta kohti.
Nykyiset erityisen tuen päätökset ja henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelmat sekä tehostetun tuen oppimissuunnitelmat ovat voimassa elokuun 2026 loppuun asti.
OAJ:n Alanko sanoo, että oppimisen tuen pitäisi näkyä kunnan talousarviossa omana kokonaisuutenaan. Myös sen, pystytäänkö toimet toteuttamaan nykyisellä henkilöstöllä vai tarvitaanko lisää opettajia, pitäisi näkyä budjetissa.
Koulutuksen järjestäjät saavat oppimisen tuen toteuttamiseen yhteensä sadan miljoonan euron pysyvän lisärahoituksen.
Näkeekö kunta vapaan sivistystyön merkityksen?
Vapaa sivistystyö ylläpitää kaikenikäisten hyvinvointia ja sivistystä.
On kuntien valinta, puristetaanko palvelut minimiin vai ratkotaanko rahapulaa esimerkiksi kuntarajat ylittävän yhteistyön tiivistämisellä.
Vapaasta sivistystyöstä hyötyy erityisesti vanhempi väestö, ja virkeät eläkeläiset ovat koko yhteiskunnan etu.
Taiteen perusopetus taas on harrastuksen lisäksi väylä taiteen ammattiopintoihin ja osa kunnan kulttuurielämää.
Kuntapäättäjä vaikuttaa opetuksen laatuun
Kunnissa nuijitaan päätökset tuntikehyksestä, siitä minkä verran opetukseen satsataan rahaa ja minkä verran rahasta käytetään opetukseen.
Kuntapäättäjät vaikuttavat myös siihen, varataanko talousarvioon opettajien täydennyskoulutukselle korvamerkittyä rahaa ja millä nimikkeillä tai kelpoisuuksilla kouluissa työskennellään.
OAJ:n vuoden 2024 työolobarometrin mukaan hyvä esihenkilötyö on yhteydessä hyvinvoivaan työyhteisöön. Kuntapolitiikka voi vaikuttaa hyvinvointiin päättämällä, paljonko yhdellä esihenkilöllä on alaisia ja onko yksiköissä omat johtajat.
Viranhaltijat vastaavat toiminnastaan poliitikoille, joten erityisesti sivistystoimen asioista vastaavalla lautakunnalla on velvollisuus ottaa mahdolliset epäasiallisuudet puheeksi sivistystoimenjohtajan kanssa.