Rauman kaupunginjohtaja Esko Poikela kuulostaa helpottuneelta, kun hän vastaa puhelimeensa autonsa ratista.
Poikela on ajamassa töihin, ja raumalaisen yliopistokoulutuksen ylle kerääntyneet synkät pilvet ovat hälvenemässä. Yli 120-vuotiaan Rauman opettajankoulutuslaitoksen ja sen ympärille syntyneen kampuksen lakkauttaminen on peruuntunut.
Kaupunginjohtajan mukaan kampuksen toiminnot ovat osa raumalaista identiteettiä, historiaa ja katukuvaakin. Paljon sellaista, jota ei mitata rahassa.
– Kampuskokonaisuus on Rauman ja koko maakunnan kannalta ihan kriittisen tärkeä asia. 1 200 opiskelijaa ja 140 työpaikkaa. Ne tuovat Raumalle oman elämänsä.
Kampuksen toiminnoissa on paljon sellaista, jota ei mitata rahassa.
Rauman kampuksen lakkauttaminen ja koulutusten siirto Turkuun ilmestyi yhdeksi sopeuttamistoimien vaihtoehdoksi Turun yliopiston muutosneuvotteluissa viime vuoden lopulla.
Yliopistolla laskeskeltiin, että kampus on yliopistolle kalliimpi ratkaisu kuin opetuksen keskittäminen Turkuun.
Oliko kyseessä siis rahat tai kampus?
Tällaista asetelmaa Esko Poikela kiirehtii oikaisemaan. Hän korostaa kaupungin toimintakykyä ja hyvää yhteistyötä yliopiston kanssa.
– Pystyimme tuomaan nopeasti yliopistolle esityksen sopimuksesta, jossa me satsaamme kampukseen ja yliopisto satsaa myös.
Raumalaiset laittoivat kovan kovaa vastaan ja laskivat, että kampuksen lakkauttaminen olisi tarkoittanut 11 miljoonan euron suoria vuosittaisia menetyksiä aluetaloudelle.
Poikelan mainitsemaan sopimukseen päästiin helmikuussa kaupungin ja yliopiston neuvoteltua jatkosta.
Yhteistyösopimuksen mukaan Rauman kaupunki tukee kampuksen toimintaa ja kehittämistä 1,25 miljoonalla eurolla vuodessa. Sopimus tehtiin kymmeneksi vuodeksi, jonka jälkeen sillä on viiden vuoden irtisanomisaika.
Yliopistolla ja Rauman kaupungilla oli ymmärrettävästi erilainen näkemys siitä, mikä on järkevää.
– Maakunnallisella vaikuttavuudella tai etäkampuksilla ei ole yliopistojen rahoitusjärjestelmässä vahvoja kannustimia, Poikela toteaa.
Kaupungille kampuksella taas oli paljon merkitystä. Poikela huomauttaa, että korkeasti koulutettujen osuus väestöstä on Satakunnassa alhainen.
– Jos täältä lähtisivät opettajien koulutukset, se toisi alueelle isoja rekrytointiongelmia.
Vähemmän puhutaan pitovoimasta.
Korkeakoulutuksen rahoitukseen ja aloituspaikkojen määrään liittyy alkavalla vaalikaudella lukuisia kiperiä kysymyksiä. Osa niistä koskee opettajankoulutuksen ja yliopisto-opetuksen kautta myös opettajia.
Pitäisikö opettajia kouluttaa enemmän? Ja jos pitäisi, kuinka paljon, millä aloilla ja missä päin Suomea paikkoja pitäisi lisätä, jotta koulutus vastaisi kysyntään?
Siinäkään mielessä näihin kysymyksiin vastaaminen ei ole helpottunut, että Suomeen ei perustettu lupailuista huolimatta tälläkään vaalikaudella opettajarekisteriä. Sitä, missä kelpoisista opettajista vallitsee suurin pula, on ilman rekisteriä vaikea arvioida.
Se tiedetään, että eniten tarvittaisiin varhaiskasvatuksen opettajia, erityisopettajia sekä S2-opettajia. Myös tekniikan ja matemaattisten aineiden opettajista on pula.
Kuntien eläkevakuuttajan Kevan maaliskuussa julkaiseman selvityksen mukaan vakaopettajista on Suomessa jopa 6 000 osaajan vaje. Erityisopettajia tarvittaisiin lisää 2 500 ja luokanopettajia 1 700.
Jos koulutuksen järjestämistä perustellaan tietyn alueen osaajapulalla, niin pitäisi tietää, millä todennäköisyydellä opiskelijat jäävät seudulle valmistumisensa jälkeen.
– Kunnat tekevät paljon työtä opiskelijoiden saamiseksi alueelleen. Paljon vähemmän puhutaan pitovoimasta eli siitä, kuinka suuri osa valmistuneista lopulta jää koulutuspaikkakunnalle tai maakuntaan, sanoo muuttoliiketutkija Timo Aro, joka työskentelee nykyisin Turun kaupungin tutkimusjohtajana.
Pitovoiman kannalta alueelliset erot ovat todella suuria. Aro viittaa Tilastokeskuksen sijoittumispalvelutietokannan tietoihin.
Uudellamaalla yliopistokoulutuksen suorittaneista noin 85 prosenttia on 1–5 vuoden jälkeen edelleen Uudellamaalla. Seuraavina tulevat Varsinais-Suomi, Pirkanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa, joihin yliopistokoulutuksen suorittaneista jää 63–66 prosenttia.
Ruuhkaisimman Suomen ulkopuolella erot repeävät. Etelä-Karjalassa, jossa toimii Lappeenrannan ja Lahden teknillinen yliopisto Lut, valmistuneista maakuntaan jäävien osuus valahtaa noin 30 prosenttiin.
Rauman opettajankoulutuksen opiskelijoista noin 40 prosenttia jää Satakuntaan töihin, Aro kertoo.
Ammattikorkeakouluissa vastaavat luvut ovat lähes kaikissa maakunnissa vähän korkeampia.
– Se tarkoittaa, että yliopistot kouluttavat osaajia koko maan koulutustarpeisiin, kun ammattikorkeakoulut palvelevat selkeämmin omaa maakuntaa, Aro sanoo.
Kaikkein todennäköisimmin omalle alueelle jäädään ammatilliselta toiselta asteelta.
Savonlinnassa on krooninen pula opettajansijaisista.
Helposti voi nähdä, että Raumalla onnistuttiin väistämään sama viikate, joka niitti Savonlinnassa vuonna 2018. Silloin Itä-Suomen yliopisto lakkautti Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen ja keskitti koulutukset Joensuuhun.
– Se oli todella iso menetys, sanoo Savonlinnan kaupunginjohtajana jo tuolloin toiminut Janne Laine.
Yliopiston keskittämispäätös aiheutti Savonlinnassa omanlaisensa rakennemuutoksen. Työpaikkoja ja opiskelijoita lähti noin 1 500, mikä aiheutti aluetalouteen 13 miljoonan euron loven, Laine sanoo.
Valtiolla oli kiinteistöjä, jotka jäivät tyhjilleen. Opiskelija-asuntoja ja yliopiston vanha normaalikoulu purettiin.
– Laskujemme mukaan lakkauttaminen tarkoitti kunnille ja valtiolle yhteensä noin sadan miljoonan euron tappioita.
Savonlinna lakkasi olemasta yliopistokaupunki, mutta opiskelijakaupunkina se on alkanut toipua. Kompensaationa menetetystä opettajankoulutuksesta Savonlinna on saanut ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikkoja, joiden lukumäärä on lisääntymässä peräti 700:lla. Kaupungissa kouluttaa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk.
Opettajankoulutuksen lakkauttaminen on tarkoittanut ainakin kroonista pulaa sijaisista, kertoo sivistystoimenjohtaja Mikko Ripatti.
– Varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin on ollut ajoittain vaikea saada hakijoita. Sama koskee luokanopettajia erityisesti keskusta-alueelta etäämmällä sijaitsevissa kouluissa. Myös erityisopettajien saatavuus on heikkoa.
Opettajien rekrytointitarvetta Savonlinnassa hillitsee lasten määrän väheneminen. Syntyvyys kaupungissa romahti vuosien 2016 ja 2020 väillä yli 40 prosentilla. Ensi syksynä koulunsa aloittaa viimeinen suurempi ikäluokka.
Kainuussa on avoinna toistasataa opettajan paikkaa.
Koulutukseen liittyy vahvaa alueellista edunvalvontatyötä, kuten Rauman ja Savonlinnan tapauksista nähdään,
Myös Kainuussa ja Ylä-Savossa on toimittu ponnekkaasti opettajankoulutuksen saamiseksi takaisin Kajaaniin. Opettajien saatavuus on heikentynyt alueella sen jälkeen, kun Oulun yliopisto keskitti opettajankoulutuksensa Ouluun vuonna 2013.
Kajaanin sivistysjohtajan Mari Lyyran arvion mukaan Kainuussa on tällä hetkellä auki toistasataa opettajan tehtävää.
Parhaillaan loppusuoralla on Kajaanin ja Iisalmen aloitteesta ja osarahoituksella viritelty hanke, jossa Oulun yliopisto on aloittamassa erityis- ja varhaiskasvatuksen opettajien koulutusohjelmat Kajaanissa. Alueella odotetaan malttamattomana opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusratkaisua.
Koulutuspaikkojen pelikentällä on sellainenkin yllättävä altavastaaja kuin Uusimaa ja Helsinki.
– Meille on ollut iso kynnys lähteä puolustamaan Uudenmaan korkeakoulutusta. Helposti ajatellaan, että mitä ne siellä Helsingissä valittavat, kun ei ole mitään hätää, Helsingin yliopiston rehtori Sari Lindblom sanoo.
“Meillä” Lindblom tarkoittaa keskusteluja Uudenmaan 11 korkeakoulun rehtorin kanssa. Yhdessä he ovat tulleet tulokseen, että myös Uusimaa on alue, jota pitää puolustaa.
Lindblom viittaa esimerkiksi Helsingin kauppakamarin selvitykseen ja kampanjaan. Sen mukaan Uudellamaalla on liian vähän korkeakoulupaikkoja suhteessa oman alueen hakijoiden määrään. Tällä suhdeluvulla maakunta on ollut vuosikaudet kolmen heikoimman maakunnan joukossa.
– Eli jos tiedolla johtaminen on tärkeää, tämä pitäisi ottaa huomioon.
Koska opiskelupaikoista on niukkuutta, opiskelijoiden on pakko hakeutua muualle Suomeen ja usein myös ulkomaille. Opettajankoulutuspaikkojen määrää suhteessa alueen tarpeisiin Lindblom ei lähtenyt arvioimaan.
Mutta jos Lindblom vaatii Uudellemaalle lisää aloituspaikkoja, niin vaatiko hän tätä tavallaan itseltään? Aloituspaikkojen määrä kun on pitkälti yliopiston päätettävissä.
– Ministeriölläkin on roolinsa siinä, miten näitä paikkoja allokoidaan. Opetusministeriö vahvistaa valtakunnallisen jaon ja valtakunnalliset katot kullekin alalle, Lindblom sanoo.
Päätyvällä vaalikaudella hallitus suuntasi aloituspaikkoihin erillisrahoitusta, mutta silloinkin paikkamääriä kasvatettiin korkeakoulujen esitysten pohjalta.
Alueiden huolien kannalta hyvä uutinen on, että Suomen väestön koulutustasoa halutaan nostaa.
Tällä hetkellä 25–34-vuotiaista suomalaisista noin 40 prosenttia on korkeakoulutettuja. Tässä tilastossa moni OECD:n verrokkimaa on kirinyt rinnalle ja ohi. Vaalien alla moni puolue vaatii, että korkeakoulutettujen osuus on nostettava tulevan vuosikymmenen aikana 50 prosenttiin ja mieluiten yli.
Jos tavoitteeseen aiotaan päästä, korkeakoulujen aloituspaikkoja pitäisi lisätä vuosittain tuhansilla. Tällöin lisäpaikkoja voisi riittää kaikille alueille, myös opettajankoulutukseen.
Ongelma voi syntyä, kun hallitusneuvotteluissa kysytään: koulutus vai rahat?
Sinänsä aloituspaikkojen roimassa lisäämisessä ei olisi kyse muusta kuin päättyvän hallituskauden linjalla jatkamisesta. Vuosina 2020–2023 aloituspaikkoja lisättiin koronapandemiaan liittyneellä erillisrahoituksella yhteensä jopa yli kymmenellätuhannella.
– Tämänkaltaisia erillisrahoituksia ei ole aiemmin ollut, ja ne varmaankin poistuvat nyt. Yhteinen toive on, varmasti ministeriössäkin, että rahoitus tulee perusrahoituksen kautta. Niin, että jatkossakin yliopistot itse miettivät, mille aloille ne voivat lisätä aloituspaikkoja, sanoo Tapio Määttä, Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori.
Määtän mukaan juuri nyt on hankala hetki puhua lisäaloituspaikoista. Ministeriö on perinteisesti käynyt kunkin korkeakoulun kanssa sopimusneuvottelut, joissa päätetään tavoitteista ja rahoitusmallista. Vuosien 2025–2028 neuvottelut ovat pian edessä.
– Mikään yliopisto ei tee linjauksia aloituspaikoista ennen kuin näemme rahoitusmallin ja logiikan, miten yliopistoja rahoitetaan.
Jutun kirjoittamisen jälkeen Oulun yliopistolle myönnettiin 840 000 euron rahoitus opettajankelpoisuuteen johtavien opintojen ja tutkintoon johtavan koulutuksen järjestämiseksi.
Lue lisää Okm.fi