Avaruusalus kiitää halki tyhjyyden.
– Hei, mikä tuolla on, joku miehistöstä huutaa.
Valonheittimeen lipuu avaruusvalas. Se hyökkää aluksen kimppuun, ja sukkula miehistöineen iskeytyy viereiselle planeetalle.
Muita oppilaita naurattaa, kun näyttelijät kömpivät pystyyn koulun leikkipaikan kiipeilytelineen alta.
Esitys on osa Espoon Kilonpuiston koulun 8E-luokan prosessidraaman harjoitusta. Kyse on toiminnallisesta pedagogiikasta, jossa oppilaat itse suunnittelevat esityksensä.
Juuri nähty kohtaus on syntynyt kolmen kirjan pohjalta. Lapset ovat lukeneet kohtausta varten Viidakkokirjan sekä Star Wars- ja Artemis Fowl -kirjat.
Jokaisen ryhmän esitys kestää muutaman minuutin. Muu luokka seuraa kohtausta esittäjien ympärillä.
Nuorilla näyttää olevan hauskaa. Ripeästi sujuvaan tuntiin mahtuu neljän ryhmän esitykset. Lisäksi yksi ryhmä on tehnyt esityksensä videolle, jonka katsominen jää seuraavalle kerralle.
Oppilaat liikkuvat reippaasti. Luova tekeminen on heille tuttua.
Yleensä äidinkielen lehtori Nina Maunu ohjaa nuoret tekemään kirjaradan, jossa kohtaukset liittyvät toisiinsa ja juoni paljastuu osissa eri katselupisteissä.
Tällöin kyse on kolmen neljän tunnin opintokokonaisuuksista, sillä kirjoista ja niiden hahmoista myös keskustellaan ja oppilaat arvioivat esityksiä ja itseään.
Tänään Maunu kannustaa jämäkästi ryhmänsä seuraavan esityksen pariin. Oppilaat liikkuvat reippaasti. Luova tekeminen on heille tuttua.
Puolisen vuotta sitten he harjoittelivat rataidealla luovaa kirjoittamista ja draamankaarta.
Maunun mukaan toiminnallinen draama tempaa mukaansa myös passiiviset ja hiljaiset oppilaat.
Kun suuri osa oppilaista seisoo näytelmän takana, kukaan ei halua pettää tiimiään, sillä työt esitetään ja vertaisarvioidaan. Kirjarata korvaa kokeen.
Myös hiljaiset oppilaat löytävät draamatehtävässä roolinsa. Siinä missä joku voi ideoida ääneen, toinen voi ohjata, kuvata tai olla taustanäyttelijä.
– Yleensä hiljaisetkin oppilaat kertovat itsearvioinnissaan, että kivaa oli, Maunu sanoo.
Vaihtelevat tunnit sytyttävät sisäistä motivaatiota ja auttavat oppimaan.
Maunu on kokeillut ja kehittänyt toiminnallisia menetelmiä opetustyössään vuosia. Pari vuotta sitten hän julkaisi kollegansa kanssa kirjan toiminnallisesta kielenoppimisesta. Nykyisin hän kouluttaa myös muita opettajia.
Maunu korostaa jatkuvaa oppimista. Oppiminen ei ole koskaan yhdensuuntaista. Myös opettajat oppivat oppilailta.
– Kukaan ei ole pelkkä puhuva pää tai kuunteleva seinä. Meillä kaikilla on opittavaa toisiltamme.
Tehtävämme oli helppo toteuttaa ja hauska. On kiva saada tehdä jotain muuta kuin kirjoittaa, Nörtti ja Mega Man -kirjoista esitystä suunnitellut Aleksi Koskela-Koivisto (oik.) kertoo.
Jos luokka on hyvin vilkas, Maunu vetää lyhyempiä toimintahetkiä ja ohjaa oppilaat työskentelemään luokkatilan pisteillä pareittain.
Joskus Maunun otsalle nousee tuskan hiki. Ryhmillä saattaa olla ideoita paljon.
– Annan heidän itse tehdä kompromissin ideoiden välillä. Vapaus motivoi, ja neuvottelutaidot kehittyvät.
Maunu saa kiitoksensa oppilaiden itsearvioinneissa. Viimeksi eräs oppilas pohti, että kirjaradan ja siihen liittyvien keskustelujen avulla tulee kuultua usean kirjan juoni.
Toisaalta lukemaan houkuttelu ei aina onnistu. Sen saa toimittajakin huomata. Kun kehun koulun pihalla oppilaiden avaruusesitystä, eräs pojista huikkaa, että heidän valitsemistaan kirjoista on tehty elokuvat.
Tulikos kirjat sitten luettua? Kyselen.
– Juu, juu, pojat nyökkäilevät.
Virneet naamoilla jättävät sijaa epäilyksille.
Myös muut opettajat ovat löytäneet toiminnallisen pedagogiikan hyödyt, selviää Kaisa Hahlin ja Nely Keinäsen tuoreesta kyselytutkimuksesta. Sen mukaan toiminnallinen pedagogiikka auttaa oppimaan tekemällä, motivoi oppilaita, tuo vaihtelua ja elävöittää tunteja.
Kyselyyn vastasi 130 opettajaa eri luokka-asteilta ympäri Suomen. Vastauksista selviää, että toiminnallisuus on suosittua.
Draamamenetelmiä, kuten prosessidraamaa tai näytelmiä, oli kokeillut vajaa kolmasosa vastaajista. Moni kyselyyn vastanneista koki, ettei oma osaaminen tai aika riitä.
Tutkija, Helsingin yliopiston lehtori Kaisa Hahl tuntee opettajien epävarmuuden. Opettajat toivovat täydennyskoulutusta, tukea kollegoiltaan ja palkallista aikaa ideoiden jakamiselle.
Hahl haluaa muistuttaa opettajia siitä, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Toiminnalliset tunnit ovat oppia myös opettajille. Mokista voi keskustella yhdessä oppilaiden kanssa. Virheen tekeminen ei kaada maailmaa ja mokaa voi hyödyntää oppimistilanteessa.
Toiminnallisiin menetelmiin kannattaa käyttää aikaa. Ne nimittäin innostavat opiskeluun. Hahl on tutkinut toiminnallisten menetelmien käyttöä kielten opetuksessa.
Hahlin mukaan toiminnalliset opetusmenetelmät voisivat ratkaista esimerkiksi vähentyneen kielten opiskelun ongelmaa. Vieraiden kielten opiskelu on vähentynyt lukuun ottamatta englantia.
Hahl näkee, että kielten opiskelua tulisi muovata mukaansatempaavammaksi ja oppilaille merkityksellisemmäksi liittämällä mukaan enemmän todellisten tilanteiden harjoittelua.
Sekä Kaisa Hahl että Nina Maunu suosittelevat draamallisten tuntien yhteyteen ensin lämmittelyharjoituksia ja esitysten jälkeen keskustelu- tai väittelyharjoituksia.
– Lämmittelyharjoitukset virittävät oppilaat tunnille tai aiheen pariin ja ehkäisevät oppilaiden pelkoja tehdä virheitä, Hahl summaa.
Esimerkiksi kielten tunnilla oppilaat voi rauhoittaa kuuntelemalla levollista musiikkia halutulla kielellä ja venyttelemällä. Kun aiheista myöhemmin keskustellaan, oppilaat harjaantuvat jakamaan mielipiteitään ja tunteitaan.
Draamapohjaisia oppimismenetelmiä pitävät hauskoina sekä oppilaat että opettajat. Mielekäs tekeminen kasvattaa sisäistä motivaatiota, mikä edistää oppimista.
Hahl myös korostaa, että oppilaat kokevat draamallisen pedagogiikan edistävän hyvää itsetuntoa ja esiintymistaitoja. Leikillisyys kannustaa puhumaan vieraalla kielellä tai opiskeltavasta aiheesta. Pelko tehdä virheitä vähenee.
– Oppilas voi toimia roolissa ja tavallaan piiloutua esittämänsä hahmon taakse, Hahl huomauttaa.
Asiat jäävät helpommin mieleen kuin perinteisesti kirjasta pänttäämällä.
– Liike virkistää ja samalla lyhyiden aivotaukojen pitäminen tyhjentää aivojen työmuistia ja vapauttaa aivoja prosessoimaan uutta, Hahl muotoilee. ○
Hahl, Kaisa & Keinänen, Nely: Teachers’ Perceptions of Using Drama- and Other Action-Based Methods in Language Education. Journal of Creative Practices in Language Learning and Teaching (CPLT), Volume 9, Number 2, 2021
Vinkkejä toiminnallisuuteen
- Playing beyond CLIL -hankkeessa koostettu käsikirja sisältää toiminnallisia draamaa hyödyntäviä vinkkejä: fi.playingbeyondclil.eu/toolkit
- Nina Maunun ja Raija Airaksisen vinkkikirja Toiminnallinen kielenoppiminen apuun kielten opetuksessa.
- Opetus- ja kulttuuriministeriön vapaaseen tiedonjakoon suunniteltu Avointen oppimateriaalien kirjasto. aoe.fi
- Liikkuvakoulu.fi
- Kikatus-verkosto jakaa ideoita alkuopetukseen: pirkanmaankikatus.blogspot.com
- Varhennettu kieltenopetus Varpunen-hanke, Helsingin yliopisto.
Äidinkielen lehtori Nina Maunun testaamia vinkkejä toiminnalliseen opetukseen
Nina Maunu suosittelee hyödyntämään kirjarataa, jossa oppijat valmistelevat esityksiä lukemiensa kirjojen pohjalta. Kirjarata on hyvä esimerkki harjoituksesta, jossa pienryhmän pitää työskennellä yhteisen tavoitteen eteen. Yhdessä läpikäydyssä oppimisprosessissa kirjoista tulee juteltua luontevasti.
Joskus on vaikea tietää, ovatko oppijat oikeasti lukeneet annettuja kirjoja ja tenttaaminen saattaa aiheuttaa oppijoissa enemmän närää kuin osallistumista. Maunu vinkkaa, että arvuuttelemalla oppijoilta esimerkiksi kirjaradan jälkeen, mitkä henkilöt ja/tai kohtaukset ovat peräisin luetuista teoksista, selviää, ketkä ovat lukeneet kirjansa.
Voit hyödyntää puhelinta esitysten tallentamiseen tai käskeä ryhmien videoida esitykset. Näin esityksiin voidaan palata sisällä luokassa. Oppimisesta tulee hauskaa, kun oppijat näkevät itsensä videolta. Usein ulkona esityksen repliikit eivät kuulu kaikille. Esitysten taltiointi mahdollistaa niihin palaamisen.
Myös luovan kirjoittamisen harjoituksia voi teettää pienryhmissä. Maunu laittaa toisinaan ryhmät suunnittelemaan tarinan, johon he ujuttavat opettajalta saamiaan virikkeitä, kuten kuvan, luvun tai laulunpätkän. Lopuksi ryhmä kertoo tarinansa esimerkiksi jonkin visuaalisen tuen, kuten kartan tai kuvien avulla. Samalla juonella Nina Maunu on harjoituttanut sanaluokkia.
Jokainen saa sanaluokkaroolin: verbin, substantiivin, adjektiivin ja niin edelleen. Sitten kuvaillaan esimerkiksi ryhmän keksimää perhettä ja ympäristöä sanaluokan mukaan.
Parhaimmillaan toiminnallista draamaa hyödyntävät tehtävät auttavat oppijoita opettamaan toisiaan. Kielioppiharjoituksissa Maunu valikoi oppijat ryhmiin osaamisjanan avulla. Vasemmalta laidalta ottavat paikan ne, jotka eivät muista aiheesta juuri mitään ja oikealta asian hyvin hallitsevat. Sitten keskustellaan, miksi kukin valitsi paikan kuten valitsi. Tässä vaiheessa paikkaansa saa vielä vaihtaa. Maunu napsii ryhmät kasaan niin, että eritaitoiset oppijat sekoittuvat.
– Parasta on, kun oppilaat opettavat toisiaan, Maunu sanoo.
Hän käyttää paljon myös mielikuvaharjoitusta nimeltä kenkäparit. Siinä jokainen miettii, millaiset kengät hänen hahmollaan on. Hahmo käyttää myös roolinsa mukaista puhetta. Harjoitus on empatiakasvatusta parhaillaan ja se vaatii oppijaa eläytymään toisenlaiseen tapaan nähdä maailma.
– Kenkien avulla oppilaan on helppoa ja hauskaa miettiä, miten oma hahmo kävelee, puhuu ja elehtii. Saadaan aikaan tyyppi.
Maunun suosikkikirjoihin kuuluu Traci Lengelin ja Mike Kuczalan toimittama teos The Kinesthetic Classroom: Teaching and Learning Through Movement. Myös Interacting-yhteisö on tehnyt vaikutuksen.
– Ryhmä kiertää Euroopassa kouluttamassa opettajia ja oppilaita englannin kielen taitoihin toiminnallisten menetelmien avulla. Heiltä saamiani ideoita olen pystynyt soveltamaan niin kielenhuollon, kieliopin kuin kirjallisuuden ja median opettamisessa.