Jokainen lapsi ja nuori tuntee oppimisen ja onnistumisen iloa – myös se viidennes, joka tarvitsee tukea oppimiseen. Opettajalla riittää jokaiselle aikaa ja oppilas saa kerryttää tietojaan ja taitojaan omassa tahdissaan turvallisessa ryhmässä.
Untako vain? Toistaiseksi kyllä.
Todellisuutta ovat jopa 30 oppilaan luokat, joissa saattaa olla viisi tehostetun tuen ja viisi erityisen tuen oppilasta. Opettajalla ei ole riittävästi aikaa yhdellekään oppilaalle, eikä lainkaan aikaa huomioida niitä, joilla ei ole tuen tarvetta.
Tilanne on tuttu myös runsaan vuoden OAJ:n toimistossa työskennelleelle erityisopetuksen asiantuntijalle Sari Jokiselle. Ennen OAJ-pestiään hän toimi luokanopettajana ja erityisopettajana.
Meno yleisopetuksen luokissa ei rauhoitu eivätkä tuen oppilaat saa riittävästi oppimisen eväitä, jos ryhmät ovat liian suuria.
OAJ vaatii, että yhden opettajan opetusryhmässä saa olla enintään 20 oppilasta. Jos ryhmässä on yksi erityisen tuen oppilas ja kaksi tehostetun tuen oppilasta, enimmäisryhmäkoko pienenee 18 oppilaaseen.
Jos taas ryhmässä on kolme erityisen tuen oppilasta ja neljä tehostetun tuen oppilasta, oppilaita saa olla enintään 15.
Vaatimus löytyy viime keväänä julkaistusta Tuki toimivaksi -mallista, jossa OAJ esittää ehdotuksensa oppimisen tuen ja siihen kuuluvan erityisopetuksen korjaamiseksi.
– Kun ryhmäkoot on määrätty lainsäädännössä, tilanne on tasapuolinen ympäri maata, Jokinen kiteyttää.
Haastattelupäivän iltana Sari Jokinen oli menossa webinaariin kouluttamaan noin sataa opettajaa erityisopetuksen asioista. – Tiedon tarve on kova. Itsekin hakeuduin aikanaan erityisopettajakoulutukseen, koska minusta tuntui siltä, että eväät tukea tarvitsevien oppilaiden ohjaamiseen loppuivat.
Myös Sanna Marinin hallitus on ryhtynyt uudistamaan oppimisen tukea. Sitä pyritään vahvistamaan Oikeus oppia -kehittämisohjelmassa varhaiskasvatuksesta alkaen.
Sari Jokinen on jäsenenä oppimisen tukeen keskittyvässä työryhmässä. Ehdotukset lainsäädännön muuttamisesta on määrä antaa elokuun 2022 loppuun mennessä.
– Lakia on tosiaan muutettava, sillä pelkkä toimintakulttuurin tai asenteen muutos ei tuen tilannetta paranna. Myös lisää rahaa tarvitaan.
Jokinen tuntee olleensa onnekas, kun on saanut tehdä töitä kouluissa, joissa johto on puolustanut tukeen käytettävää rahoitusta.
– Rehtori otti asiakseen, että erityisen tuen oppilaille on saatava aikaa.
Läheskään kaikissa kouluissa näin ei ole. Tukea ei järjestetä, koska se tulee kalliiksi.
– Entä kuinka kalliiksi tulee se, että oppilaat syrjäytyvät? Tukeen laitetut eurot saadaan myöhemmin moninkertaisina takaisin, Jokinen sanoo.
Kolmiportainen tuki luotiin vuonna 2010. Sen askelmilla on yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki. Tarkoituksena oli lisätä tuen suunnitelmallisuutta ja varmistaa jatkuvuus.
– Käytännössä malli on tarkoittanut liian usein sitä, että luodaan suunnitelmia, jotka eivät käy toteen.
Luokanopettajana Jokinenkin ehti usein turhautua siihen, että aika kului monimutkaisten lomakkeiden täyttämiseen.
– Oppilaalle tehtiin pedagogiset asiakirjat ja jopa päätös erityiseen tukeen siirtymisestä, mutta silti tukea ei herunut.
OAJ:n mielestä tämän täytyy muuttua. Laissa pitää taata se, että siirtyminen tuen portaalta toiselle tarkoittaa tiettyä määrää erityisopetusta ja tukiopetusta. Tuen toteutumista pitää myös seurata.
Tukiketjun alkupää on heiveröinen ja loppupää säröilee.
OAJ tavoittelee vahvaa tukiketjua varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Nyt ketjun alkupää on heiveröinen ja loppupää säröilee.
Jotkut kunnat toteuttavat kolmiportaista tukea varhaiskasvatuksessa, mutta yhtenäisiä käytäntöjä ei ole.
– Kun lapsi tarvitsisi varhaiskasvatuksen erityisopettajan tukea ryhmässä toimimiseen, sitä ei ole usein saatavilla, Jokinen kertoo.
Kunnassa on ehkä yksi kiertävä varhaiskasvatuksen erityisopettaja, joka käy konsultoimassa kaikissa alueen päiväkodeissa, mutta harvoin se riittää.
OAJ:n mielestä varhaiskasvatuslaissa pitäisi määritellä, millaista ja kuinka paljon tukea lapsille pitää tarjota.
Oikeuden tukiopetukseen, osa-aikaiseen erityisopetukseen tai muihin tuen muotoihin pitäisi jatkua, kun oppija siirtyy alakoulusta yläkouluun tai peruskoulusta lukioon tai ammatillisiin opintoihin, mutta näissä kohdin tuen ketju herkästi katkeaa.
Esimerkiksi kielellisistä oppimisvaikeuksista kärsivä alakoululainen on ehkä saanut äidinkielessä osa-aikaista erityisopetusta, jota ei enää yläkoulussa ole tarjolla.
– Vaikka pedagogiset asiakirjat siirtyisivät alakoulusta yläkouluun, ei ole taattua, että tieto siirtyy kaikille oppilasta opettaville. Aineenopettajalla voi olla useampi sata oppilasta, joten on kova vaatimus olla selvillä jokaisen haasteista ja vahvuuksista, Jokinen sanoo.
Sari Jokisen mielestä erityisen tuen oppilaiden oikeus päästä erityisluokalle tai -ryhmään on turvattava, sillä kaikki eivät yleisopetuksessa pärjää.
Nyt tilanne vaihtelee. Viime syksyä koulunkäynnin tuesta väitellyt tutkija Meri Lintuvuori kertoo, että vuonna 2018 erityisluokilla opiskeli koko maassa keskimäärin 27 prosenttia erityistä tukea saaneista oppilaista. Suurissa kunnissa luku vaihteli 9:stä 46 prosenttiin.
Oppilaiden välinen eriarvoisuus huolettaa Jokista. Erityisopettajana hän pääsi seuraamaan, miten oppilas puhkeaa kukkaan pienessä ryhmässä, jossa hän saa tuntea olevansa tärkeä osa luokkayhteisöä.
Erityisryhmän vetäminen oli myös työlästä. Jokaiselle tunnille piti olla tarkka suunnitelma, sillä tuen oppilaat hyötyvät strukturoidusta päiväohjelmasta.
– Ja kun oppilaalle tuli tänään-ei-opiskelusta-tule-mitään-päiviä, tarvittiin myös varasuunnitelmia.
Perusopetuslaissa on määritelty, että erityisen tuen ryhmässä saa olla enintään kymmenen erityisen tuen oppilasta, mutta säädöksiä noudatetaan vaihtelevasti.
– Osassa kuntia määräyksestä ei tiedetä, osassa ollaan välinpitämättömiä, vaikka laki ei anna paljon minkäänlaista jouston mahdollisuutta. Pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaiden kahdeksan oppilaan enimmäisryhmäkoossa jouston varaa ei ole lainkaan.
Epätasa-arvo kuvaa tuen nykytilannetta monessa kohdin.
– Lain mukaan kaikissa yleisopetuksen luokissa pitäisi olla saatavilla myös erityisluokanopettajan erityisopetusta, mutta tämäkään ei toteudu ympäri Suomen.
Viime syksynä julkaistun ammattibarometrin mukaan erityisopettajista on pulaa. OAJ:n mielestä tarvitaan yksi erityisopettaja sataa oppilasta, ensimmäisellä luokalla viittäkymmentä oppilasta kohti. Tämä tarkoittaa sitä, että perusopetukseen tarvitaan noin 4 000 uutta erityisopettajaa.
OAJ:n tuen malli:
Tuki toimivaksi koko opinpolulle
Koulujen välillä valtavat erot
Mitä mieltä tutkija on oppimisen tuesta? Kysyimme Helsingin yliopiston erityispedagogiikan dosentilta Piia Björniltä.
Minkä arvosanan antaisit kolmiportaisen tuen toimivuudelle?
Erot koulujen välillä ovat valtavia. Arvosana on siksi 6–10 riippuen koulusta. Kaikki kuitenkin varmasti tekevät parhaansa, ja siksi toivoisinkin Opetushallitukselta astetta nykyistä vahvempaa ohjausta oppimisen tuelle. Myös lakimuutokset ovat tarpeen oppilaiden oikeuksien turvaamiseksi.
Mitä hyvää kolmiportaisella tuella on saatu aikaan?
Kolmiportaisen tuen tulo oli ensimmäinen askel kohti systemaattisempia tapoja tarjota tukea. Useissa kouluissa on myös tarjottu portaatonta tukea, joka toimii erinomaisesti silloin, kun opettaja tuntee oppilansa hyvin ja yhteistyö opettajien välillä on saumatonta.
Mitä hyvää on inkluusiossa?
Inkluusion ydinperiaate on tasa-arvo ja se, että tukea tarjotaan oppilaan lähikoulussa. Inkluusiota on sekin, että oppilas saa opiskella tarvittaessa joustavasti pienryhmässä.
Onko oppimisen tuki pohjaton kaivo, johon kaadettu raha ei koskaan riitä?
Kun tuki järjestetään tehokkaalla tavalla, lisäresursseja ei aina tarvita ja voidaan jopa säästää. Olen ehdottanut mallia, jossa laaja-alaisen erityisopettajan työ jakautuisi 5–7 viikon ”tehojaksoiksi”, joiden aikana erityisopettaja voisi antaa tukea esimerkiksi teemoittain yli luokkaryhmien tai keskittyä tiettyjen oppilaiden tukeen kerrallaan.
Näin toimin silloin, kun tein Espoossa laaja-alaisen erityisopettajan työtä. Vuoden aikana ehti mennä useita tehokierroksia läpi.
Miten viet tällä hetkellä erityisopetuksen asiaa eteenpäin?
Vedän tällä hetkellä hanketta, jossa oppimisen tukea viedään osaksi kaikkien alojen opettajaopiskelijoiden harjoitteluja. Erityispedagogisia sisältöjä pitää saada lisää sekä opettajien perus- että täydennyskoulutukseen.