Puoli miljoonaa suomalaista tarvitsee uudelleenkoulutusta tai laajaa täydennyskoulutusta lähivuosina. Suppeampaa osaamisen kehittämistä tarvitsee vähintään yhtä moni. Lähivuosina jopa neljässä viidestä uudesta työpaikasta vaaditaan korkeakoulutasoista osaamista.
Jatkuvan oppimisen huutavasta tarpeesta on otettu koppi. Jatkuvalla oppimisella tarkoitetaan osaamisen kehittämistä ja uudistamista elämän ja työuran eri vaiheissa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt hallitusohjelman mukaisesti Jatkuvan oppimisen uudistus -hankkeen, jota ohjaava työryhmä jättää esityksensä vuoden loppuun mennessä. Selvitys ottaa kantaa myös siihen, kuka maksaa jatkuvan oppimisen viulut.
Henkisiä eväitä tehtävään antaa ajatushautomo Sitra, joka valmistelee siirtymistä elinikäisen oppimisen politiikkaan projektissaan Osaamisen aika 2018–2021.
Koulutusjärjestelmämme on hyvässä asennossa edistämään tavoitteita. Kaikki tarvittavat palaset jatkuvan oppimisen toteuttamiseen ovat olemassa.
Aikuiskoulutusta antavissa oppilaitoksissa kehitetään vauhdilla verkko-oppimista ja tehdään hartiavoimin töitä entistä joustavampien opintopolkujen eteen. Jatkuvan oppimisen tehtävä on lisätty myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työlistalle.
Oppimista tapahtuu jatkuvasti työssä, arjessa ja harrastuksissa. Oppilaitoksissakin suoritetuilla tutkinnoilla on paikkansa, sillä ne antavat todistuksen osaamisesta ja luovat perustan, jolle lisäoppia on hyvä rakentaa.
AMK-tutkinnosta jatkuvan oppimisen taidot
Kristiina Mutka-Vierula suoritti itse viimeksi työnohjaajan koulutuksen ja sai sieltä toimivia menetelmiä myös opiskelijoiden pienryhmien ohjaamiseen.
Seinäjoen ammattikorkeakoulun liiketalouden lehtorin Kristiina Mutka-Vierulan opiskelijat tulevat tekemään valmistuttuaan töitä esimerkiksi myynti- ja rahoituspäälliköinä tai it-asiantuntijoina.
– Tutkinto-opiskelussa hankitaan perustaitoja ja luodaan samalla pohjaa ja mallia jatkuvalle oppimiselle, Mutka-Vierula määrittelee työpaikkansa tehtävää.
Jatkuvan oppimisen taidoista Seamkissa treeniä saa esimerkiksi vuorovaikutukseen, digitaitoihin, tiedonhakuun ja yrittäjämäiseen asenteeseen. Mutka-Vierula on löytänyt virtuaalisesta yritystoiminnasta innostavan ja käytännönläheisen tavan juurruttaa oppeja nuorten mieliin.
Tutkinto-opinnoissa luodaan pohjaa jatkuvalle oppimiselle.
Ensimmäisenä vuonna opiskelijat perustavat tiiminsä kanssa kuvitteellisen yrityksen, joka voi myydä esimerkiksi kuntosali- tai rekrytointipalveluja. Vuoden mittaan käydään läpi todellisia tilanteita: neuvotellaan rahoituksesta, rekrytoidaan työntekijöitä, hoidetaan taloutta sekä osallistutaan messuille.
– Eri oppiaineet tarjoavat välineitä eri tehtäviin.
Tiimityössä vuorovaikutustaidot kehittyvät. Virtuaaliyritys puskee tarttumaan toimeen ja ottamaan yhteyttä eri tahoihin. Yhteistyö paikallisten yritysten kanssa auttaa opiskelijoita verkostoitumisessa ja työharjoittelupaikan saamisessa.
Aikuisopiskelijoiden opetus tapahtuu pääasiassa verkossa. Digitaitoja on päivitettävä jatkuvasti.
– On eri asia pitää tunti luokkahuoneessa kuin tehdä opetettavasta asiasta videopätkä. Yksi verkko-opetuksen hyvä puoli on se, että tieto ei tule niin valmiina kuin ennen, ja opiskelijan pitää selvittää itse asioita.Tutkintojen lisäksi Seamkin avoimissa opinnoissa voi suorittaa yksittäisiä opintojaksoja tai tutkinnon osia. Seamk järjestää myös täydennyskoulutusta.
Amiedu satsaa sujuvaan opinpolkuun
Jori Huovinen pitää omaa osaamistaan yllä tekemällä sähkö- asennustöitä firmassa, jossa hän on osakkaana.
Hyvä aikuiskoulutus pystyy vastaamaan ketterästi ja joustavasti opiskelijoiden erilaisiin tarpeisiin.
Näin sanoo ammatillista aikuiskoulutusta tarjoavassa Amiedussa Helsingissä työskentelevä sähkö- ja automaatiopuolen kouluttaja Jori Huovinen.
– Tällä alalla jatkuvaa oppimista tarvitaan, koska sähköinen talotekniikka lisääntyy jatkuvasti.
Jatkotutkintojen rahoitus on laskenut suhteessa perustutkintoihin.
Huovisen opiskelijat jatkavat sähköasentajana perustutkinnosta eteenpäin ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon.
– On hienoa, että sähköasennusalalle on rakennettu hyvä reitti edetä omassa ammatissa. Se kuitenkin huolettaa, että jatkotutkintojen rahoitus on laskenut suhteessa perustutkintoihin, vaikka alalla vaaditaan yhä korkeampaa osaamista.
Huovisen ryhmissä on usein parikymmentä opiskelijaa kaksikymppisestä liki kuusikymppiseen. Kaikilla on erilaiset taidot, ja siksi opinnot pitää henkilökohtaistaa. Jos on tehnyt sähköasennuksia kymmenen vuotta mutta ei lainkaan tietoliikenneasennuksia, pitää keskittyä jälkimmäisiin.
Kaikki oppivat myös eri tavalla: joku kirjasta lukemalla, toiset sitten kun näkevät mallin, osa vasta itse tekemällä. Sähkötöitä säätelee sähköturvallisuuslaki, ja sen ymmärtämiseen tarvitaan hyvää suomen kielen taitoa.
Kokonaisten tutkintojen lisäksi Amiedussa voi suorittaa esimerkiksi viestintä- ja tietoverkkojärjestelmän tutkinnon osan tai työnantajan tilaaman lyhytkurssin.
– Viimeksi räätälöimme työnantajan tilaaman kurssin paloilmoitinjärjestelmistä.
Jori Huovinen näyttää itse esimerkkiä jatkuvasta oppimisesta.
Kun hän valmistui 25 vuotta sitten sähköasentajaksi, veri veti opettamaan. Tie vei ammattikorkeaan talotekniikkainsinöörin opintoihin ja opettajan pedagogisiin opintoihin.
– Jos olen ollut päivät töissä, illat ovat kuluneet opinnoissa. Siksi minun on helppo samastua opiskelijoihini.
Kansalaisopisto luo uskoa oppimiskykyyn
Tiina Heiskanen neuvoo kursseillaan, miten kahvipusseista punotaan komeita kasseja.
Syksyisin Suomen 181 kansalaisopistossa käy kuhina, kun 650 000 kansalaista ilmoittautuu kehittämään tietojaan ja taitojaan.
Jatkuva oppiminen on ollut 120 vuotta täyttävän kansalaisopistotoiminnan punainen lanka aina, mutta onko tästä vapaaehtoisesta opininnosta ymmärretty ottaa kaikki irti? Vapaan sivistystyön resursseja on nipistetty ja opistojen valtionosuudet ovat olleet laskussa.
– Kursseja on jouduttu karsimaan, eikä pienillä opistoilla ole varaa pitää päätoimisia opettajia. Tuntiopettajia on vaikea löytää pienellä paikkakunnalla ja muualta tulevien opettajien matkakustannukset nostavat kuluja, tekstiilityön opettaja, Heinolan kansalaisopiston apulaisrehtori Tiina Heiskanen sanoo. Viime vuosina on ilmestynyt tutkimuksia, joiden mukaan kansalaisopistojen kursseille osallistuminen tuottaa opittujen asioiden lisäksi hyvinvointia, ystävyyssuhteita ja luottamusta omaan oppimiskykyyn. Samalla säästyy sotekuluja ja työelämänkin vaatimat taidot pysyvät yllä.
Hyvinvoiva yksilö oppii.
– Harrastaminen luo hyvinvointia, ja hyvinvoiva yksilö oppii, Heiskanen muistuttaa.
Harrastustoiminnan lisäksi Heinolan kansalaisopisto järjestää taiteen perusopetusta, koulutusta maahanmuuttajille sekä tilauskoulutusta. Seniorit sivistyvät ikääntyvien yliopistossa, ja arvokkaita kansalaistaitoja hankitaan vapaaehtoistoiminnan kurssilla.
Vapaa sivistystyö kasvattaa myös osallisuuden tunnetta ja ylläpitää vakaata yhteiskuntaa. Parhaillaan opetusministeriössä haetaan keinoja, joilla myös vapaan sivistystyön kautta hankittu osaaminen voidaan tunnistaa ja tunnustaa.
Työ kansalaisopistossa palkitsee opettajan. Heiskanen nauttii, kun opiskelija käy ahkerasti kursseilla ja saa vähitellen haltuunsa uuden kielen tai soittimen soittotaidon.
Tänä syksynä tekstiilityön kursseilla edistetään kestävän kehityksen osaamista. Kursseilla tehdään esimerkiksi tuorekelmulle korvaavaa tuotetta käsittelemällä kangasta mehiläisvahalla.
Lue myös OAJ:n työmarkkina-asiamiehen Petra Kirkko-Jaakkolan 4.9.2019 julkaistu blogi
Vapaa sivistystyö tuottaa hyvinvointia ja luo kunnille säästöjä