Ilahduttavan moni vai säälittävän harva?
Kumpikin vastaus tuntuu oikealta, kun miettii, kuinka moni aluevaalien ehdokkaista toi kampanjassaan esille oppilas- ja opiskeluhuollon tulevaisuuden osana sote-uudistusta.
Vaalien alla aihe nousi esiin silloin tällöin. Osa ehdokkaista näytti ymmärtävän, ettei lasten ja nuorten hyvinvointia ja mielenterveyttä voi esimerkiksi tankata bensa-asemalla.
Jatkossa aluevaltuutetut päättävät oppilas- ja opiskelijahuollon lakisääteisistä palveluista. Ne siirtyvät kuntien järjestämisvastuulta hyvinvointialueille ensi vuoden alussa.
Näin ollen koulupsykologien, kuraattorien ja kouluterveydenhuollon ammattilaisten työnantaja vaihtuu. Miten tämän tuen laadulle käy, kun ainakin hallinnollinen yhteys katkeaa?
Moni kunta ja koulutusalan toimija olisi pitänyt opiskeluhuollon kunnissa. Myös OAJ vastusti siirtoa viimeiseen saakka. Huolena oli, että oppilashuollon johtaminen hankaloituu.
– Jatkossa sen enempää koulu, rehtori kuin kuntien sivistystoimetkaan eivät vastaa työnjaosta ja resursseista, sanoo OAJ:n koulutuspolitiikan päällikkö Nina Lahtinen.
Muutoksen vaikutuksia on syytä seurata jatkossakin tarkasti, Lahtinen sanoo.
Yksittäisen opettajan työssä muutos ei saisi Lahtisen mielestä näkyä muutoin kuin opiskeluhuollon ammattilaisten entistä parempana saatavuutena.
– Uudistuksen tehtävänähän on parantaa palveluja. Opettajan tehtävä on jatkossakin opettaa. Oppilashuollon tehtäviä ei saa alkaa valua opettajille.
Jatkossa kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyökyky on ratkaiseva asia.
– Esimerkiksi rehtorien ja sivistystoimen johdon pitäisi pystyä tarjoamaan alueille tietoa siitä, mihin ja kuinka paljon opiskeluhuollon työtä kouluissa tarvitaan.
Vastaavasti aluehallinnossa on opittava, mistä opiskeluhuollossa todella on kyse. Ohjeita tarvitaan erityisesti vastuukysymyksistä ja tiedonkulusta, sanoo Lahtinen.
Hänen mielestään sosiaali- ja terveysministeriön olisi laadittava yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa opas siitä, miten tieto kulkee oppilas- ja opiskelijahuollosta oppilaitoksiin.
– On myös tiedettävä tarkkaan, kenen vastuulla oppilas milloinkin on, kun hän kulkee kunnan ja maakunnan palvelujen välillä.