Päiväkodinjohtaja puskee muutoksia opettajapulan alla

Eräänä marraskuisena maanantaina Padasjoella kunnan varhaiskasvatuksen kahdestakymmenestä työntekijästä viisi oli sairaana.

– Aamu oli yhtä sudokua, päiväkodinjohtaja Minna Myllykangas kertoo.

Sudoku meinaa sitä, että Myllykangas ynnää ja arpoo: Montako työntekijää ja lasta on poissa? Ketä siirretään ja minne, jotta kaikkiin ryhmiin saadaan riittävä määrä aikuisia?

Päiväkodinjohtajan työ on antoisaa, merkityksellistä ja samalla hyvin vaativaa. Kuntien kyky vastata varhaiskasvatuksen tarpeisiin vaihtelee, mutta yksi ongelma on yhteinen. Kelpoisia opettajia on liian vähän.

Puute opettajista rassaa myös päiväkodinjohtaja Tiina Marjoniemeä.

Korennon päiväkodissa Helsingin Maunulassa kolmasosa opettajista on kelpoisia. Parina viime vuonna toimikausi on aloitettu tietämättä, keitä kaikkia päiväkodissa on töissä.

– Se on tosi raadollista. Rekrytointeja jatketaan pitkin vuotta, nytkin meillä on kaksi opettajan vakanssia auki, Marjoniemi kertoo.

 

Päiväkodinjohtajan työaika kuluu usein päivittäisjohtamiseen, työvuorojärjestelyihin ja sijaisten hankintaan, totesi Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi syksyllä julkaisemassaan raportissa.

Samalla muut johtamisen tärkeät osa-alueet, kuten pedagogiikan pitkäjänteinen kehittäminen ja kansallisten uudistusten läpivienti, jäävät vähemmälle huomiolle.

Varhaiskasvatuslakiin on hiljattain tehty isoja muutoksia muun muassa oppimisen tukeen. Myös opetussuunnitelmia on uudistettu.

Muutosten tuominen käytäntöön kuuluu päiväkodinjohtajan keskeisiin tehtäviin. Tämä vaatii uutta ajattelutapaa ja lukuisia keskusteluja henkilöstön kanssa.

Johtajan pitäisi pystyä jakamaan pedagogista vastuuta vara- tai apulaisjohtajalle sekä ryhmätasoisesta pedagogiikasta vastuussa oleville opettajille.

Pula kelpoisesta henkilöstöstä tekee tästä vaikeaa, Karvin arviointiasiantuntija Julia Kuusiholma-Linnamäki huomauttaa.

 

 

Päiväkodinjohtajat Myllykangas ja Marjoniemi myöntävät, että henkilöstötilanne heijastuu pedagogiikan kehittämiseen.

– Meillä on hyviä lastenhoitajia ja ryhmän arki voi olla tosi laadukasta, mutta työn pitkäjänteinen arviointi ja kehittäminen olisivat korkeammalla tasolla, jos kaikilla opettajilla olisi opekoulutus, Marjoniemi sanoo.

Myös Myllykangas harmittelee pitkäjänteisyyden puuttumista työstä. Sijaisten metsästäminen ja työvuorojen tekeminen vievät aikaa muulta.

– Haluaisin seurata nykyistä enemmän lapsiryhmien toimintaa ja osallistua tiimien palavereihin. Silloin voisin olla tukemassa, ideoimassa ja arvioimassa esimerkiksi sitä, miten edistämme tunnetaitojen oppimista, hän sanoo.

 

Marjoniemen johtaman Korennon päiväkodin syksyn pedagogisissa kokouksissa päätettiin, mitkä ovat kevään kehittämiskohteet ja miten niitä nostetaan esille. Pula pätevistä on hankaloittanut tätä työtä.

– Kun kaikilla opettajilla on sama pedagogiikan tuntemus, uudetkin asiat on helppo omaksua eikä kaikkea tarvitse avata alusta.

Myös kaupungit ja kunnat asettavat varhaiskasvatukseen omia tavoitteitaan, joita päiväkodeissa pyritään toteuttamaan. Helsingissä niitä ovat muun muassa lapsen hyvinvointi ja kuuluminen ryhmään.

Korennossa onkin mietitty, onko kaikilla lapsilla kaveri ja miten lapsen liittymistä ryhmään voidaan avittaa.

– Olemme perehtyneet myös kielen kehitykseen ja lukutaidon alkeisiin. Lukuympyrän avulla arvioimme, miten asioissa on päästy eteenpäin, Marjoniemi kertoo.

Padasjoella kehittämisen ja arvioinnin kohteeksi on nostettu leikki. Lasten kanssa on rakennettu leikkiympäristöjä ulos ja sisälle. Myllykangas kertoo lasten esimerkiksi rakentaneen palikoista hirvenmetsästystornin.

– Henkilöstö tiedostaa, että leikki on arvokasta eikä sitä saa keskeyttää.

 

Työstä puuttuu pitkäjänteisyys.

Varhaiskasvatuslaki määrää, että päiväkodilla on toiminnasta vastaava johtaja, joka takaa varhaiskasvatuksen laadun.

Karvin Kuusiholma-Linnamäki muistuttaa, että onnistuakseen tehtävässään johtaja tarvitsee toimivan organisaation, esihenkilön tuen, riittävät resurssit ja työrauhan,

– Meillä on paljon laadukasta varhaiskasvatusta ja osaavaa henkilöstöä, mutta osalla johtajista on liian laajat kokonaisuudet johdettavanaan, hän sanoo.

OAJ on esittänyt, että yhdellä päiväkodinjohtajalla olisi korkeintaan 20 johdettavaa.

Vara- ja apulaisjohtajat voisivat helpottaa päiväkodin arkea. Mutta Karvin selvityksen mukaan valtaosa vara- tai apulaisjohtajista työskenteli pääosin lapsiryhmissä ja heillä oli vain vähän aikaa johtamisen tehtäviin.

Toisaalta tilanteessa, jossa päiväkodinjohtajalla oli monta eri osoitteessa olevaa toimipaikkaa, vastuu toimipaikan pyörittämisestä jäi varajohtajalle.

– Varajohtamisen tulisi olla tukirakenne, ei ratkaisukeino suurten johtamiskokonaisuuksien haasteisiin, Kuusiholma-Linnamäki sanoo.

Hän muistuttaa, että varajohtajan tehtävät pitää määritellä selkeästi paikallisista tarpeista. Olisi hyvä, jos johtajan ja varajohtajan työnkuvat täydentäisivät toisiaan.

 

Olisipa johtaja aina lähellä ja tavoitettavissa, toivovat päiväkodin työntekijät. Voisinpa olla läsnä enemmän, toivovat päiväkodinjohtajat.

– Tarvitaan joku, joka luotsaa toimipaikan toimintakulttuuria kohti yhteisiä tavoitteita. Jos johtajaa ei näy, niin alkaako ovi heilumaan? Henkilöstön suuri vaihtuvuus tekee työoloista haastavaa, Kuusiholma-Linnamäki sanoo.

Minna Myllykangas näkee, että esihenkilön tärkeä tehtävä on innostaa, kannustaa ja kysyä mitä kuuluu.

– Ketään ei saa jättää yksin, hän toteaa.

Myllykangas johtaa päiväkoti Majavaa ja Padasjoen varhaiskasvatusjohtajana kunnan kolmea muuta varhaiskasvatusyksikköä. Hänen vastuullaan on varhaiskasvatuksen pedagogiikka, talous- ja henkilöstöasiat.

Käsissä on siis iso paketti. Myllykankaalla on jatkuvasti huono omatunto siitä, ettei pedagogiikan kehittämiseen ja tiimien tukemiseen jää riittävästi aikaa.

Korennossa Helsingissä kaikki johdettavat ovat saman katon alla. Tiina Marjoniemi kiertää niin paljon kuin ehtii lapsiryhmissä juttelemassa henkilöstön kanssa.

– Teen kaikkeni, että työntekijöillä olisi sellaiset olosuhteet, että he voisivat tehdä työtä hyvin, hän sanoo.

 

Hyvälle ja toimivalle varhaiskasvatukselle ei ole yhtä sapluunaa. Manner– Suomen lähes 300 kuntaa ovat keskenään erilaisia omine haasteineen.

Karvin Kuusiholma-Linnamäki muistuttaa, että tärkeintä on turvata päiväkodinjohtajille hallittavat kokonaisuudet. Näin he pystyvät tukemaan henkilöstöään siinä määrin kuin nämä muuttuneiden tavoitteiden puristuksessa tarvitsevat.

– Johtaja on lopulta kaiken keskiössä. Hän mahdollistaa hyvän varhaiskasvatuksen toteutumista pitkäjänteisesti, jotta jokainen lapsi tulee arjessa kohdattua, Kuusiholma-Linnamäki sanoo.

Vuodesta 2030 lähtien päiväkodinjohtajalta vaaditaan kasvatustieteen maisterin tutkinto. OAJ korostaa, ettei kelpoisuusvaatimuksesta saa tinkiä.

Karvin kyselyyn vastanneista johtajista kasvatustieteen maisteritutkinto oli vajaalla 14 prosentilla.

Tiina Marjoniemi on yksi heistä. Lisäksi hän on koko työuransa ajan osallistunut täydennyskoulutuksiin ja kehittänyt pedagogista ja johtamiseen liittyvää osaamistaan.

 

Enemmän positiivista puhetta. Sitä päiväkodinjohtajat sanovat kaipaavansa varhaiskasvatukseen.

Julkisuudessa korostuvat alan ongelmat, vaikka päiväkodeissa tapahtuu joka päivä hyvää. Siellä sytytetään ilo oppimiseen ja kehitetään leikin avulla muun muassa kielellisiä, matemaattisia ja sosiaalisia taitoja.

Myllykankaalle paras hetki omassa työssä on aamulla, kun hän ottaa lapsia vastaan, tapaa huoltajia ja juttelee henkilökunnan kanssa.

Erityisherkkua ovat tuokiot lasten kanssa. Niissä säilyy tatsi arjen toimintaan ja kuulee lasten tarinoita esimerkiksi siitä, kun on tehty iskän kanssa hernekeittoa.

Marjoniemi toivoo, että myös päättäjät ymmärtäisivät, että varhaiskasvatus on se perusta, jolle koko koulupolku ja Pisa-tuloksetkin rakennetaan.

– Kun puhutaan nuorten pahoinvoinnista ja oppimisvaikeuksista, pitäisi aloittaa varhaiskasvatuksesta.

 

• Terapeutti Tommy Hellsten kysyy Educassa, kuka huolehtii johtajista ja esihenkilöistä pe 26.1. klo 13.40.