Kimmo Kotro on pitänyt työrauhaa yllä 36 vuoden ajan. Joensuun Tulliportin normaalikoulun historian ja yhteiskuntaopin lehtori kertoo yhdeksän vinkkiä luokan rauhoittamiseen.
Kemin Syväkankaan koulussa työskentelevällä Miika Kallisella ja Tornion Kivirannan koulussa opettavalla Tatu Kurulla on kokemusta luokanopettajan työstä vuoden verran. Operaatio-podcastia tekevä kaksikko jatkoi Kotron listaa omilla hyväksi havaitsemillaan konsteilla.
Tee oppilaille nimilaput
Uuden luokan kanssa työskentelevän opettajan tai sijaisen kannattaa käyttää tovi oppilaiden nimilappujen tekemiseen ja pulpettien päälle asettamiseen.
– Kaikkihan tykkäävät siitä, että heitä puhutellaan nimellä. Katsekontaktinkin saa heti. On paljon etäisempää, jos opettaja ottaa kontaktia sanomalla ”Hei sinä punapaitainen siellä”, Kimmo Kotro sanoo.
Nimilappujen ja valmiin istumajärjestyksen avulla opettaja näyttää heti määrätietoisuutensa.
Muistiinpanojen tekeminen ja lukeminen rauhoittavat
Kirjoittaessa ja lukiessa oppilaat eivät pulise keskenään. Samalla he saavat hyvät muistiinpanot ja harjoitusta käsin kirjoittamiseen ja lukemiseen.
Kotron mukaan kirjoittamista ei saa kuitenkaan olla liikaa. Kohtuuttomalla kirjoitusurakalla opettaja voi tappaa kiinnostuksen.
Välitön stoppi häiritsevälle käytökselle
Pieneenkin pulinaan pitää puuttua ystävällisesti, mutta määrätietoisesti ja nopeasti.
– Jos ajattelee, ettei vaimea juttelu häiritse ja jatkaa opettamista, oppilaiden volyymi nousee vähitellen ja yhä useampi alkaa puhua toisten päälle. Pian oppilaat eivät enää välitä opettajan kehotuksista ja käskyistä, Kotro sanoo.
Jutteluun voi puuttua vaikkapa kysymällä, onko oppilailla jotain tärkeää asiaa.
Työrauha veso-päivän teemaksi
Kertaakaan koko urani aikana ei ole ollut veso-päivää työrauhaongelmista, Kimmo Kotro kertoo.
Hänen mielestään rehtoreiden pitäisi tarttua aiheeseen rohkeasti, koska nämä ongelmat ovat ihan jokaisen koulun arkipäivää.
– Työrauhan käsittely on ollut turhaan arka aihe. Ongelmien kanssa kamppaileva opettaja voi kokea olevansa riittämätön, vaikka siitä ei ole viime kädessä kysymys.
Tilannehuumoria kannattaa hyödyntää harkiten
Jos Jussi puhuu Katrin päälle, Kotro turvautuu leikkisyyteen. Hän saattaa ihmetellä, miten Jussin kaltainen herrasmies ei keskity kuuntelemaan Katrin puheenvuoroa.
– Luokan kanssa pitää olla jonkinlainen yhteinen ymmärrys siitä, millainen tilannehuumori on sopivaa. Se ei saa koskaan olla loukkaavaa tai nöyryyttävää.
Kotro ei kehota vitsailemaan väkisin, sillä oppilaat kyllä huomaavat teennäisyyden.
Joskus soitto ja tekstiviestit toimivat Wilma-viestiä paremmin
Oppilaan huonosta käytöksestä ei Kotron mukaan kannata tehdä toistuvia Wilma-merkintöjä. Tekstiviesti tai puhelu on pysäyttävämpi.
– Jos laittaa vanhemmille tekstiviestin oppilaan toistuvasta kiroilusta, asia hyvin todennäköisesti käsitellään kotona. Wilmaan sama viesti hukkuisi.
Vakavammissa tapauksissa puhelu on paikallaan. Suoraan keskustellessa väärinymmärrysten vaarakin on pienempi kuin viestitellessä.
Rangaistus on viimeinen vaihtoehto
Rutiininomainen jälki-istunto ei suo oppilaalle mahdollisuutta pohtia omaa toimintaansa. Keskustelu onkin yleensä rangaistusta parempi vaihtoehto.
– Etenkään tunnekuohussa ei pidä antaa kohtuutonta rangaistusta. Toisaalta, jos rangaistuksella uhkaa eikä epätoivottu toiminta lopu, opettajan täytyy pitää sanoistaan kiinni, Kotro sanoo.
Palkinnot motivoivat kollektiivisesti hyvään käytökseen
Tatu Kuru vinkkaa, että pisteiden kerääminen esimerkiksi tulevaa leffapäivää varten motivoi oppilaita käyttäytymään hyvin.
Hänen luokkansa saa päivittäin yhden pisteen, jos käytös on ollut hyvää.
– Visualisoin tilannetta taululla olevalla pistemittarilla. Päivän alussa mittari on täynnä. Jokaisesta rikkeestä pyyhin osan mittarista pois. Jos mittari on liian tyhjä, pistettä ei saa.
Puhu sopivan kuuluvasti
Jos opettaja korottaa ääntään, mitä tekevät oppilaat? He alkavat itsekin puhua kovempaa.
Kimmo Kotron mukaan opettajan pitäisi puhua luokassa vain hiukan tavallista puheääntä kovemmin.
Vältä arvovaltakiistoja viimeiseen asti
Jos oppilas ja opettaja ovat napit vastakkain luokkatilanteessa, voi olla varma, että oppilas ei luovuta ja menetä kasvojaan kavereidensa edessä.
– Jututtaisin oppilasta kahden kesken. Joko saman tien luokan ulkopuolella tai tunnin päätteeksi, Kotro sanoo.
Käsimerkit ovat usein puhetta tehokkaampi keino
Miika Kallisen mielestä hienovarainen ohjaaminen käsimerkein voi toimia paremmin kuin suullinen ohjeistus.
– Jos haluan hiljentää luokan, nostan käden ylös. Liikuntatunnilla ohjaan lapset käsimerkein jonoon tai riviin. Näin ei tarvitse korottaa ääntä ja lapset keskittyvät seuraamaan ohjeitani.
Poikkeavalla käytöksellä on yleensä syy
Jos oppilas käyttäytyy poikkeavan häiritsevästi, pitää syy selvittää.
– Jos oppilas on tavallista levottomampi, jututan häntä kahden kesken joko tunnin aikana tai sen jälkeen. Yleensä käytöksen taustalla on selvä syy, vaikkapa syömättä jäänyt aamupala. Keskustelu rauhoittaa oppilasta, Tatu Kuru sanoo.