Kukaan ei tullut opetusharjoittelun aikana katsomaan opetustani. Olisin kaivannut henkilökohtaisempaa ja käytännönläheisempää ohjausta ja jonkun korjaamaan virheitäni ja antamaan hyviä vinkkejä.
Näin kuvailee harjoitteluaan Jyri-Kustaa “Kusti” Kairikko. Hän suoritti ammatillisen opettajankoulutuksen kahden viikon opetusharjoittelun tekemällä omaa opetustyötään Lohjalla Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän Luksian autopuolella.
12 vuotta ammatillisia opettajia Hämeen ammattikorkeakoulussa kouluttanut Keijo Hakala kertoo, että opettajaopintoihin tullaan hyvin monista eri taustoista ja lähtökohdista. Siksi on tärkeää huomioida opiskelijan yksilölliset tarpeet ja lähtökohdat myös opetusharjoittelussa.
Normaalioloissa Hamkin Ammatillisen opettajakorkeakoulun opettaja käy seuraamassa opiskelijaa aina, kun se on mahdollista ja erityisesti silloin, jos opiskelija sitä pyytää. Kairikon opetusharjoittelua Hakala ei kuitenkaan koronatilanteen takia päässyt seuraamaan.
Opiskelijoiden luona käyminen on Hakalan mukaan verkostoyhteistyön ohella yksi koulutuksen laadun osatekijöistä.
– Kun kouluttaja oppilaitosvierailulla pääsee tutustumaan ammatillisen koulutuksen arkeen, hän voi kehittää omaa opetustaan. Oppilaitoskäynnit ovat siis välttämättömiä, Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjaopintoja tekevä Hakala kuvailee.
Ammatilliseen opettajankoulutukseen tulevilla saattaa ryhmänä olla yhteensä jopa 500 vuoden työkokemus. Elämänkokemus ja työkokemus ovat Hakalan mukaan se pohja, jonka varaan opiskelija rakentaa ammatillisen opettajuutensa.
Kusti Kairikolle hyvää pohjaa opettajan työhön ovat antaneet muun muassa katsastajana työskentely sekä toimiminen kouluttajana omien harrastusten parissa. Katsastuksen työnantaja kurssitti paljon, ja Kairikko päivitti osaamistaan jatkuvasti tehdäkseen asiat varmasti oikein.
Autotekniikan insinööriksi vuonna 1996 valmistunut Kairikko sai reilu vuosi sitten viran Luksian autopuolen opettajana. Hänellä oli kolme vuotta aikaa pätevöityä opettajaksi.
Kairikko on opettajasuvusta ja -perheestä. Jo isoisän isä oli opettaja, samoin toinen isoäiti. Äiti on tehnyt pitkän uran englanninopettajana Vihdissä ja toimii yhä, yli 75-vuotiaana, sijaisopettajana. Kairikon vaimo työskentelee opettajana Haaga-Helia-ammattikorkeakoulussa.
Nyt 51-vuotiaana opettajuus tuntuu Kairikostakin omalta jutulta.
– Minulla on ollut enemmän työpaikkoja kuin Aku Ankalla. Olen ollut puoliksi insinööri ja puoliksi toimittaja.
Opettaja-opinnot sisälsivät korona-aikana vain yhden lähipäivän.
Korona-aikana Kusti Kairikon opettajaopinnot sisälsivät vain yhden lähipäivän. Tämä ei ole ihan poikkeuksellista, sillä 60 opintopisteen opettajaopinnot on mahdollista tehdä kokonaan verkon välityksellä.
Tavallisempi vaihtoehto on kuitenkin hybridimalli, jossa lähiopetuspäiviä on yksi kuukaudessa ja muutoin opinnot etenevät verkossa.
Keijo Hakala kutsuu lähiopetuspäiviä festareiksi, joilla opiskelijat yhdessä pääsevät ihmettelemään, mitä hienoa he ovat oivaltaneet.
– Korona-aikana kohtaamiset piti järjestää etäyhteyksillä, mutta mahtavia toteutuksia ja asiantuntijaluentoja saimme aikaan verkossakin, Hakala kiittää.
Kusti Kairikko kiittää opettajaopintojen teoreettista antia. Hänen mukaansa opinnot antoivat hyvät eväät omaan henkiseen kasvuun.
Opettajana Kairikko sanoo olevansa 80-prosenttisesti kasvattaja ja 20-prosenttisesti opettaja. Hän luonnehtii itseään ankaraksi auktoriteetiksi mutta reiluksi kaveriksi, jonka luokassa on kivaa.
Kusti Kairikko sanoo olevansa reilu kaveri, joka kasvattaa amispoikia rakkaudella.
Kairikko on huomannut olevansa monelle 16-vuotiaalle pojalle ensimmäinen miespuolinen auktoriteetti. Hänen mukaansa luokassa ei tarvitse ääntään korottaa, kun kasvattajana pitää huolta rakkaudesta ja rajoista.
– Opettajana minulla on mennyt ihan helvetin hyvin, ja saan opiskelijoilta kiittävää palautetta. Eräs opiskelija esimerkiksi kehui, että tunneilla on rento meininki, mutta oppii paljon.
Yksi asia on kuitenkin yllättänyt, jopa järkyttänyt: se, miten vähäisellä osaamisella peruskoulun saa suoritettua. Kaikki eivät selviydy yhteenlaskusta tai kertotaulusta.
– Toisen asteen opettajana joudun korjaamaan perusopetuksen laiminlyöntejä. Olen myös hämmästynyt siitä, että autoalalle hakeudutaan niin pienillä tiedoilla ja taidoilla. Osa ei ole koskaan pitänyt työkaluja käsissään.
Vuoden 2020 alussa Luksiassa työt aloittanut Kairikko ehti tehdä vain kaksi kuukautta töitä ennen kuin koronarajoitukset alkoivat.
Kädentaitoja vaativilla tekniikan aloilla korona-aika on hankaloittanut halli- ja työmaatyöskentelyä. Lähiopetus on ollut joko kokonaan katkolla tai ryhmiä on jouduttu pienentämään.
Koronatilanne on ollut erilainen eri puolilla Suomea, joten pedagogiset ratkaisut ovat vaihdelleet alueellisesti. Jokainen oppilaitos on itse määritellyt opetuksen toteuttamistavat.
Kairikkoa huolettaa nuorten opiskelijoiden tilanne. Omat ensimmäisen vuoden opiskelijat pääsivät halliin vain kolmeksi viikoksi, vaikka käytännön harjoittelua pitäisi olla joka toinen viikko. Menetettyjen opintojen kiinnikuromisessa menee aikaa.
– Lähiopetuksen loppuminen oli opiskelijoille katastrofi. Nuoret, jotka olivat tulleet tekemään käsillään, joutuivat verkko-opetuksen varaan.
Autoalan opettajan työllisyys on turvattu, sillä teknisen alan opettajille on työpaikkoja auki ympäri Suomea.
Opettamisesta pitävää Kairikkoa opettajapula ihmetyttää. Hän onkin pahoillaan siitä, että esimerkiksi mediassa opetusalan hyvät puolet jäävät usein piiloon.
– Tämä on hauskaa duunia, jossa on ihan kohtuullinen palkka. Jos amisopettajaksi täytyy ihmisiä houkutella, jotain on alan markkinoinnissa mennyt pieleen. Mahtavatko tekniikan ammattilaiset pelätä opettajan työhön kuuluvaa puhumista?