Luokan pitäisi olla turvallinen tila yhdessäololle, inhimillisyydelle ja leikkisyydelle. Turvaa tuovat säännöt, joiden mukaan mitä tahansa ei saa sanoa tai tehdä.
Psykoterapeutti Maaret Kallion mielestä koulussa luodaankin terveellistä vastavoimaa yliyksilölliselle kulttuurille.
– Siellä harjoitellaan ajattelemaan meitä eikä vain minua.
Viime aikoina on puhuttu siitä, voisiko lukujärjestykseen saada oman tunne- ja vuorovaikutustaidoille pyhitetyn oppitunnin.
Kallio toivottaa tunnetaitotunnit tervetulleeksi kouluun, mutta hänen mielestään tärkein tunnetyö tehdään arjessa.
Hän huomauttaa, että tunnetaidot koostuvat asioista, joita koulussa jo valmiiksi harjoitellaan: kuuntelemisesta, oman asian esittämisestä, vuoropuhelusta ja neuvottelusta.
– Koska tunteet ovat läsnä koko ajan, opettaja mallintaa tunne- ja vuorovaikutustaitoja väistämättä, oli hän siitä tietoinen tai ei.
Tunnetaidot koostuvat asioista, joita koulussa jo valmiiksi harjoitellaan.
Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta tunteiden vallassa ei saa tehdä mitä tahansa. Tämä on hyvä opettaa jo varhaislapsuudessa.
– Sisäisten yllykkeiden viivyttäminen on tärkeä tunnetaito, jota jumpataan läpi elämän, Kallio sanoo.
Hän korostaa, että olemme saaneet lapsuudessamme hyvin erilaisia eväitä tunteiden kokemiseen ja säätelyyn.
Myös vireystilalla on vaikutusta.
– Nälkäisinä, väsyneinä tai stressaantuneina olemme hauraita ja tavallista alttiimpia tunnetykitykselle.
Kaikki menee hyvin, kun järki ja tunne ovat sopusoinnussa. Järki on kuitenkin se, joka katoaa, jos suutumme, ahdistumme tai hurmaannumme.
Opettajan työ käy tunteiden kuntokoulusta ja heittää joskus tunnetaitojen äärirajoille. Vuorovaikutus oppilaiden ja näiden vanhempien kanssa voi olla kimuranttia.
Hankalat tilanteet kannattaa pysäyttää kysymyksillä.
Mitä tunteita minussa herää, kun oppilas osuu herkkään kohtaani ja menen pois tolaltani? Ryhdynkö hyökkäämään vai vetäydynkö kuoreeni? Asetunko itseni rinnalle huomaamaan, että nyt sattui, kylläpäs hätäännyin tai raivostuin?
– Parasta olisi löytää rauhoittumisen hetki. Pienikin viive auttaa palaamaan takaisin järkiosastolle.
Kallion mielestä opettaja voi myös kertoa oppilaalle, jos tämän käytös on satuttanut tai harmittanut.
– Oppilaiden edessä opettaja joutuu säilömään tunteitaan, eikä voi tuutata takaisin täysillä. Opettajan turvasatama ovatkin hyvät kollegat, joille hän voi purkaa tilanteita.
Opettaja mallintaa persoonallaan koko ajan sitä, miten tunteita koetaan ja käsitellään.
Esimerkkinä oleminen ei tarkoita sitä, ettei ylilyöntejä sattuisi.
– Joskus lipsahtaa huudon puolelle, ja se on inhimillistä. On tärkeää, että me aikuisetkin mokaamme emmekä toimi täydellisesti.
Oman mokan sanoittaminen jälkeenpäin voi olla herkullinen tilanne, josta oppilaat oppivat paljon.
Tunne on se taso, jolla yhteys ihmisten välillä muodostuu.
– Kun tuohon yhteyteen tulee konfliktissa ruttuja ja niitä pystytään korjaamaan keskustellen, tunneyhteys pikemmin vahvistuu kun heikkenee.
Monenlaiset tunteet liikkuvat jatkuvasti myös työkavereiden välillä. Työyhteisö tarjoaa hyvän paikan vuorovaikutustaitojen jatkuvalle kehittämiselle.
On pitämistä, iloa, myötätuntoa. On myös kiukkua ja ärsytystä.
– Jos joku kollega esimerkiksi ärsyttää tavattomasti, kannattaa pysähtyä kuulostelemaan itseään, Maaret Kallio sanoo.
Ärsyyntymisen takaa voi löytyä vaikkapa kateutta. Ehkä kollega tekee asioita, joita haluaisi tehdä itsekin, jos uskaltaisi. Tai ottaa itselleen jotain hyvää, kun itse tuntee olevansa vain toisten palveluksessa.
Jos esimerkiksi opettajankokouksessa on usein kireä ja jännittynyt tunnelma, se kannattaa ottaa puheeksi.
– Kun joku uskaltaa sanoa asioita rauhallisesti ääneen, tunnelma vapautuu ja muutkin uskaltavat avata suunsa, Kallio miettii.
Jos mieltä vaivaavia asioita ei uskalleta konfliktin pelossa ottaa puheeksi, ne tuppaavat kärjistymään, ja kärpäsestä kasvaa härkänen.
Tunnetaidot lukujärjestykseen?
Lapset tarvitsevat runsaasti tukea tunne- ja vuorovaikutustaitojensa kehittämiseen. Kodin lisäksi taitoja pitää harjaannuttaa myös päiväkodissa ja koulussa, ja tarve on poikinut useita aloitteita ja toimintamalleja.
Koulun lukujärjestykseen on ehdotettu omaa tunne- ja vuorovaikutustaidoille pyhitettyä oppituntia esimerkiksi viime keväänä vireille pannussa kansalaisaloitteessa.
OAJ on puhunut pitkään sen puolesta, että perusopetuksen tuntijakoasetukseen lisättäisiin oman ryhmän tunteja, joilla opittaisiin toimimaan ryhmässä ja ottamaan toiset huomioon.
Viime keväänä opetus- ja kulttuuriministeriössä käynnistyneessä Sitouttava kouluyhteisötyö -kehittämistoiminnassa pyritään vähentämään poissaoloja rakentamalla kouluihin myönteistä toimintakulttuuria. Tänä syksynä starttaa 24 pilottia, joista muutamissa vuorovaikutustaitojen petraamisen yhdeksi välineeksi otetaan oman ryhmän tunnit vuosiluokilla 5–9.
Tuumasta toimeen on ryhdytty esimerkiksi helsinkiläisessä Laakavuoren koulussa, jossa alaluokkien oppilaat opiskelivat tunne- ja vuorovaikutustaitoja tunnin viikossa. Kiusaaminen vähentyi, lasten kyky säädellä tunteitaan kehittyi ja oppilaat tulivat entistä useammin kertomaan opettajalle mieltä painavista asioista.
Hyvät tulokset innostivat muuttamaan kokeilun pysyväksi käytännöksi, ja tunne- ja vuorovaikutustaitojen opiskelu Laakavuoressa jatkuu.
Tunnetaitojen kartuttamiseen kiinnitetään huomiota myös varhaiskasvatuksessa. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston Tuikku – tunnetaitoja ja osallisuutta varhaiskasvatukseen -hankkeessa luodaan koulutuskokonaisuutta lasten tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseen ja kiusaamisen ennaltaehkäisyyn.
Mallia kokeillaan 12 kunnassa vuoden 2022 aikana.
Lue OAJ:n kanta oman ryhmän tunneista Pauliina Viitamiehen blogista:
Kiusaamisen ehkäisyyn tulossa uusia työkaluja – OAJ:n tavoite lähenee