Pykälistä potkua tuen järjestämiseen

Miten saadaan koko päiväkodin porukka toteuttamaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa ja siihen kirjattuja tuen tarpeita niin, että se palvelee lasta?

Miten aikataulutetaan päiväkodin ammattilaisten työ sillä tavalla, että jokainen tietää oman vastuunsa ja sen, mitä hän kunkin lapsen kanssa tekee? Miten varhaiskasvatuksen perustoiminnalla rakennetaan vahva perusta, jota tuen muodot täydentävät?

Tällaisia tuhannen taalan kysymyksiä on pohdittu Kajaanin päiväkotien pedatiimeissä, kun varhaiskasvatuksen erityisopettajat ovat kiertäneet työpareittain keskustelemassa opettajien ja päiväkodinjohtajien kanssa.

– Päiväkotien tiimit ovat tuen suunnittelussa ja järjestelyissä erilaisissa vaiheissa, mutta kaikki haluavat kehittyä, sanoi varhaiskasvatuksen erityisopettaja Sanna Harju kesäkuisessa Teams-haastattelussa.

Kehittymisen pohjaksi tiimeissä laadittiin tsekkauslistat, joista voi tarkistaa, missä asennossa ovat sellaiset varhaiskasvatuksen peruspalikat kuin toiminnan strukturointi, leikki tai vuorovaikutus.

Miten perustoiminnalla rakennetaan vahva pohja, jota tuen muodot täydentävät?

Kajaanissa tuen järjestäminen oli jo hyvällä mallilla, kun uusittu varhaiskasvatuslaki astui voimaan elokuun alussa.

Perusopetuksessa yleistä, tehostettua ja erityistä tukea on ollut tarjolla vuodesta 2011. Nyt lakipykälät vaativat tarjoamaan niitä myös varhaiskasvatuksessa.

Yleinen tuki toteutetaan lapsen omassa ryhmässä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa.

Varhaiskasvatuksen opettajalla on kokonaisvastuu toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta, mutta jokainen varhaiskasvatuksen henkilöstöön kuuluva osallistuu esimerkiksi puheen tukemiseen, kun hän kuvaa asioita omalla puheellaan tai ruokkii kommunikaatiota huulten liikkeillä, eleillä, kuvilla tai tukiviittomilla.

Yleisen tuen lisäksi kuntien tulee tarjota lapselle tehostettua ja erityistä tukea, joista pitää tehdä hallintopäätös.

Tuen tarvetta voi määrittää esimerkiksi kehitysviivästymä tai sairaus, puheen ja vuorovaikutuksen vaikeudet tai vaikkapa vanhempien avioero. Tuen vahvin muoto on erityinen tuki, joka on jatkuvaa ja kokoaikaista.

Varhaiskasvatuksessa tuen toteuttamismuodot sekä niihin liittyvät vastuut ja työnjako kirjataan varhaiskasvatussuunnitelmaan, joka tehdään jokaiselle lapselle. Näin päästään eroon useiden asiakirjojen rumbasta, joka on kuormittanut tuen järjestämistä perusopetuksessa.

Varhaiskasvatuksessa on tarjottu lapsille tukea tähänkin asti, mutta sen laatu ja määrä on vaihdellut ympäri maata.

– Kajaani kuuluu kuntiin, jotka ovat rakentaneet tuen mallia ennakoivasti ja systemaattisesti jo vuosia, kiittää erityisasiantuntija Minttu Ilveskivi-Hentilä OAJ:stä.

Kajaani tunnustaa myös koulutuksen tuottaman osaamisen ja on palkkauksessa huomioinut varhaiskasvatuksen erityisopettajan eli veon kelpoisuuden, työn vaativuuden sekä maisteritutkinnon.

Osassa kunnista tuki on sen sijaan ollut täysin nimellistä.

– Esimerkiksi lasten määrän vähentäminen ryhmässä tai veon lisääminen ryhmään ovat harvinaisia, vaikka ne koetaan tarpeellisina ja tehokkaina tuen muotoina, Ilveskivi-Hentilä sanoo.

Uudistuvaan lakiin on suhtauduttu myös kummallisilla tavoilla. Kunnassa on esimerkiksi annettu ymmärtää, että varhaiskasvatuksessa erityisen tuen päätöksiä pitää välttää, koska tukitoimet tulevat liian kalliiksi.

Varhaiskasvatuslain mukaan lapselta ei edellytetä diagnooseja millään tuen tasolla.

– Emme jää odottelemaan päätöstä vaan pyrimme järjestämään tuen lapselle välittömästi, Sanna Harju kertoo Kajaanin käytännöistä.

Sanna Holapan ja Sanna Harjun mielestä varhaiskasvatuksessa on entistä enemmän keinoja havaita tuen tarvetta ja vastata siihen.

Tuen kartoittamisessa ja toteuttamisessa avainhenkilöitä ovat varhaiskasvatuksen erityisopettajat. Kajaanissa kuusi veoa kiertää 23 päiväkodissa esimerkiksi antamassa erityisopetusta, havainnoimassa lapsia ja tekemässä yhteistyötä muun muassa lastenneuvolan ja erikoissairaanhoidon kanssa.

Lisäksi neljä veoa toimii erityisopettajina integroiduissa tai pienennetyissä ryhmissä. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Sanna Holappa on yksi heistä.

– Minun työpaikkani Pikku-Ketun päiväkoti tarjoaa kuvakoulutusta muille päiväkodeille. Kuvien avulla päiväkodin touhuihin pääsevät osalliseksi kaikki ne lapset, jotka eivät vielä osaa tai uskalla ilmaista itseään sanoin, Holappa kertoo.

Kuvilla annetaan lapsille neuvoja arjen tilanteisiin.

Yksittäisten lasten ja yksittäisten päiväkotien lisäksi veot ovat mukana suunnittelemassa varhaiskasvatuksen kokonaisuutta. Holappa oli päivittämässä Kajaanin paikallista varhaiskasvatussuunnitelmaa ja osallistuu Harjun kanssa ryhmään, joka rakentaa Kainuuseen lapsen tuen mallia.

Kajaanin veot ovat miettineet yhdessä keinoja, joilla tuen tarjotin saadaan toimimaan muissakin kunnissa.

Heidän mielestään on tärkeä kehittää peruspedagogiikka, vaalia yhteistyötä opettajien välillä, tarkistaa että sivistyspuolen ja sotepuolen yhteistyö pelaa ja kertoa kunnan muille toimijoille, mitä varhaiskasvatuksessa tehdään.

– Myös koulutuksiin on tärkeää osallistua, sillä se on ainut keino pysyä kartalla kehityksessä, Sanna Harju muistuttaa.

Laista toivotaan tuen päätöksille lisää voimaa.

Kajaanissa tuen päätökset on tehty yhteisesti varhaiskasvatussuunnitelmaan liittyvissä palavereissa. Jatkossakin pohjatyö tehdään moniammatillisesti, mutta hallintopäätöksen tekee varhaiserityiskasvatuksesta vastaava palvelupäällikkö.

Itä-Suomen yliopiston erityispedagogiikan yliopistotutkija, varhaiskasvatuksen erityisopettaja Noora Heiskanen on tehnyt väitöskirjansa lapsen tukeen liittyvistä asiakirjoista.

– Toivon, että paikallisista päätöksentekoprosesseista ei tehdä liian mutkikkaita, Heiskanen sanoo.

Hänen mielestään tarvitaan jonkun verran asioiden kirjaamista, jotta lapsen oikeus tukeen voi toteutua.

– Dokumentaation etu on siinä, että se velvoittaa, vastuuttaa ja tekee asioista arvioitavia, toteaa Heiskanen, joka jatkaa tutkimustaan hallintopäätösten tekemisestä.

Myös Minttu Ilveskivi-Hentilä korostaa, että lain toteutumista on syytä seurata tarkasti.

– Aveilla on valvontavastuu ja toivon, että ne ottavat heti jämäkän roolin, jos lain edellyttämää tukea ei järjestetä.

Kunnan tehtävä on valvoa sitä, että tuki toteutuu myös yksityisessä varhaiskasvatuksessa, jossa on ollut paljon ongelmia.

Lainsäädäntö vaatii OAJ:n mielestä jatkokehittämistä. Uusia säädöksiä tarvitaan esimerkiksi sen takaamiseksi, että ryhmässä, jossa on erityisen tukea tarvitseva lapsi tai lapsia, on aina oltava kokoaikainen erityisopettaja. Laissa pitää lisäksi säätää lapsen oikeudesta pien- tai erityisryhmään.

Ongelmana on, että varhaiskasvatuksen erityisopettajia on liian vähän.

– Tällä hetkellä heitä koulutetaan lähes riittävästi, mutta he ovat kelpoisia toimimaan myös perusopetuksen erityisopettajina. Moni valitsee perusopetuksen, koska siellä on parempi palkka ja pidemmät lomat, Ilveskivi-Hentilä sanoo.