Rasismin kitkeminen vaatii jokapäiväistä työtä kouluissakin

Mona Eid oli aikoinaan koulunsa ainoita näkyvästi monikulttuuritaustaisia opettajia, ja se aiheutti outoja tilanteita. Oppilaat luulivat häntä koulunkäyntiavustajaksi, ja koulussa käynyt lääkäri puhutteli ensin Eidin avustajaa, koska oletti tämän olevan opettaja.

Poc, people of colour on vakiintumassa oleva termi näkyvään vähemmistöön kuuluvista tai muista kuin ihonväriltään valkoisista ihmisistä. Näkyviin vähemmistöihin kuuluu Suomessa hyvin monenlaisia ihmisiä.

– Väestötiedot kerätään äidinkielen ja ulkomaalaistaustan mukaan, mutta tilastot eivät sisällä esimerkiksi ruskeita suomalaisia, joiden vanhemmat tai toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa, Eid huomauttaa.

Mona Eid toivoo, että eri kulttuuritaustaisia olisi opettajissa enemmän. Itse hän on koulutukseltaan luokanopettaja ja englannin aineenopettaja.

Eid on työskennellyt luokanopettajana, suunnittelijana Helsingin yliopistossa ja lehtorina Oulun ammattikorkeakoulussa. Tammikuussa hän aloitti erityissuunnittelijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Vaikka Eidillä on opettajan työstä enimmäkseen hyviä kokemuksia, hän tietää, että poc-opettajista tehdään herkästi oman kulttuurinsa tulkkeja. Heiltä saatetaan pyytää esimerkiksi selitystä siihen, miksi joku samaan kulttuuritaustaan kuuluva oppilas käyttäytyy huonosti.

Suomalaiset koulut ja oppilaitokset ovat Eidin mielestä hyvin valkoisia ja hyvin keskiluokkaisia. Syyt ovat syvällä koko koulutusketjussa ja yhteiskunnan rakenteissa.

Käsitystä tukee myös yhdenvertaisuusvaltuutetun kysely, jonka mukaan rasistista syrjintää ja häirintää kohdataan erityisesti julkisissa kaupunkitiloissa, työelämässä sekä koulutuksessa.

Syrjintää kokeneista vain puolet ilmoitti viranomaisille syrjinnästä. Aliraportointi onkin yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan merkittävä ongelma.

Eid muistuttaa Ruskeat tytöt -mediassa julkaistussa podcastissaan, että koulutusjärjestelmämme ei ole kaikille yhdenvertainen.

Karvin tutkimuksen mukaan Suomessa asuvat ulkomaalaistaustaiset pääsevät muita harvemmin korkeakoulupolulle. Vielä harvemmat päätyvät opettajiksi. Oppimiserot maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä ovat Suomessa Pisa-kokeiden perusteella OECD-maiden suurimmat.

Eid kritisoi myös poc-nuorten opinto-ohjausta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tyttöjä ohjataan herkästi hoiva-aloille ammatilliseen koulutukseen.

– Jos amis on oma toive, niin siinä ei ole mitään ongelmaa, mutta jos nuori ohjataan sinne vain siksi, että se on hänelle kulttuurisesti sopivaa, niin se on rodullistamista.

Poc-oppilaiden oppimispolut katkeavat myös aikaisemmin ja keskeytyvät useammin kuin muiden. Eid on miettinyt, voisiko yksi syy olla koulujen ilmapiirissä ja syrjintäkokemuksissa. Kouluterveyskyselyjen mukaan syrjivä kiusaaminen kohdistuu useimmin niihin, jotka eivät kuulu enemmistöön.

– Jos poc-opettajia halutaan lisää, pitää uskaltaa puhua siitäkin, miten koulu rakentuu ja miten yhteiskunta heijastaa valtaa. Syrjintäkokemuksista ja rasismista täytyy voida kertoa, hän sanoo.

Mona Eid ihmettelee, kuinka vähän kouluissa ja oppilaitoksissa on eri kulttuuritaustaisia opettajia.

Lounais-Suomen avin lakimies Anna Pärtty toivoo, että työpaikoilla mietittäisiin, onko yhteisössä ainuttakaan työntekijää, joka olisi etniseltä alkuperältään muu kuin suomalainen. Jos ei ole, mistä tämä johtuu. Onko kukaan koskaan edes hakenut?

Rekrytointi-ilmoitusten pitäisi nimittäin edistää yhdenvertaisuutta ja houkutella monimuotoisia hakijoita.

Pärtty muistuttaa, että työnantajalla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta, ja aluehallintovirastot valvovat sen toteutumista työpaikoilla. Työsuojeluviranomaisella on myös matalan kynnyksen puhelinpäivystys, johon voi ottaa yhteyttä vaikka anonyymisti.

Tarjoavatko koulukirjat samastumispintaa oppilaalle, joka kuuluu näkyvään vähemmistöön?

Kaikkien koulu -podcastissaan Eid on kertonut konkreettisesti siitä, miten rasismi näkyy koulutuksen rakenteissa. Esimerkiksi oppimateriaalit heijastavat usein länsimaiskeskeistä ja arvottavaa maailmankuvaa.

Eid kehottaa opettajia katsomaan, tarjoavatko koulukirjat samastumispintaa oppilaalle, joka kuuluu näkyvään vähemmistöön.

– Selatessani tyttäreni nelosluokan kirjoja huomasin, että niissä näkyy kyllä jo ruskeita ihmisiä, mutta enimmäkseen sivurooleissa.

Monia asioita pitäisi Eidin mielestä muuttaa, jotta rasismia saataisiin kitkettyä koulussa. Ryhmäkokoja pitäisi pienentää, jotta opettajilla olisi mahdollisuus tuntea oppilaansa paremmin. Täydennyskoulutustakin tarvitaan.

Mona Eid on itsekin kouluttanut opettajia piiloisten ennakkoluulojen tunnistamisessa ja rasismin kitkemisessä. Koulutus on kuitenkin enimmäkseen vapaaehtoista eikä se tavoita kaikkia.

Koulujen ja oppilaitosten yhdenvertaisuussuunnitelmissakin on Eidin mielestä vielä hurjasti skarpattavaa.

Meillä kaikilla on ennakkoluuloja ja tiedostamattomiakin mikroaggressioita.

Eid huomauttaa, että opettajat tulevat enimmäkseen keskiluokkaisesta valkoisesta taustasta, kun taas oppilaat monista eri yhteiskuntaluokista ja kulttuureista.

– On oltava tarkkana, miten oppilaista puhutaan ja olla arvottamatta asioita, ettei kukaan tunne itseään syrjityksi.

Rauhankasvatusinstituutin asiantuntija Ulkar Aghayeva toteaa, että meillä kaikilla on ennakkoluuloja ja tiedostamattomiakin mikroaggressioita poc-ihmisiä kohtaan.

– Saatamme esittää haitallisia kommentteja, kuten puhutpa hyvää suomea, mistä olet oikeasti kotoisin tai onko sinun pakko käyttää tuota huivia.

Vaikka tarkoitamme hyvää, osoitamme kysymyksillämme, ettei toinen täytä valkonormatiivisuuden kriteereitä.

Aghayevan mukaan antirasismi on aktiivista työtä. Sillä rakennetaan oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa kaikille. Moni puolustautuu sillä, että enhän minä ole tehnyt mitään.

– Tässähän se ongelma kytee; meidän pitäisi tehdä jotain. Voi aloittaa esimerkiksi sillä, että yrittää tiedostaa omia ennakkoluuloja ja etuoikeuksiaan.