Saa koskea – opettajien mielestä kosketus kuuluu kouluun

Ohi kulkiessani kehun lasta ja saatan myös koskettaa, hipaista, silittää, taputtaa.”

”Voin kannustaa taputtamalla olkapäähän, tervehtiä kättelemällä, heittää ylävitoset ja onnitella halaamalla kevätjuhlissa.”

Tällaisilla sanoilla opettajat kuvaavat sitä, miten kosketus on läsnä koulun arjessa.

Opettaja-lehti kysyi Facebookissa peruskoulun, lukion ja ammatillisen koulutuksen opettajilta, kuuluuko koskettaminen kouluun. Saako halata? -kyselyyn vastasi 174 opettajaa. Vastaajista 110 oli alakoulusta.

Neljä viidestä vastaajasta oli sitä mieltä, että kosketus on luonteva osa koulun arkea.

Jos näen, että oppilaalla on vaikeuksia halata, totuttelen hänet siihen vähitellen.

”Tietysti kosketus kuuluu kouluun! Koskettamattomuus on kansantauti!” yksi kirjoitti.

”Koskettaminen on osa ihmisenä olemista”, toinen pohti.

”Pelottavampaa ovat ihmiset, jotka viettävät kaiken aikansa sosiaalisessa mediassa eivätkä kohtaa toisiaan silmästä silmään.”

 

Opettajat kertovat, että pienet oppilaat hakeutuvat opettajan syliin ja kainaloon, joten heidän kanssaan opettajan on mahdotonta välttää kosketusta. Alakoulussa moni asia pitää opettaa oppilaalle kirjaimellisesti kädestä pitäen. Erityisopettajat kertovat, että koskettaminen on olennainen osa oppilaan ohjaamista ja huomioimista.

Koskettaminen mielletään seksuaaliseksi vasta murrosiän kynnyksellä ja sen jälkeen.

”Kosketus ei kuulu yläkouluun tai lukioon, ellei oppilas ole erityisen surullinen ja kaipaa halausta esimerkiksi siksi, että lähisukulainen on sairastunut vakavasti”, yksi kirjoittaa.

Yläkoulussa kosketus käy harvinaisemmaksi, ja se on joidenkin vastaajien mielestä sääli.

”Kokemuksella voin sanoa, että ne ysiluokan ’pahat pojat’ sitä hyväksyvää koskettamista vasta kaipaavatkin. Opettajan tilannetajun täytyy vain olla priimaa!”

Pojat näyttävät jäävän kosketuksesta paitsi tyttöjä useammin.

”Poikaoppilasta en ole lohdutusmielessä halannut enkä usko ikinä halaavanikaan. Siinä menee se raja. Pojille osoitan välittämiseni sopivin ilmein ja äänenpainoin.”

Kosketus on herkkä juttu ja vaatii hienovaraista harkintaa. Hyvä kosketus ohjaa, kannustaa, rauhoittaa, lohduttaa ja tarvittaessa myös rajaa.

Koskettelu on toinen asia. Sillä viitataan seksuaaliseen ahdisteluun, jonka #metoo-kampanja on tuonut ansiokkaasti päivänvaloon.

Myös kouluissa on tullut ilmi tapauksia, joissa opettaja on ahdistellut oppilaita ja käyttänyt väärin auktoriteettiasemaansa.

OAJ:n mielestä on hyvä, että ahdistelutapauksista puhutaan julkisuudessa. Se toimii etukäteisvaroituksena ja toisaalta antaa oppilaille rohkeutta puhua asioista.

 

Kouluissa ilmi tullut seksuaalinen häirintä on kuitenkin saanut jotkut opettajat pohtimaan, uskaltavatko he koskettaa syytteiden pelossa oppilasta enää lainkaan.

”Viime ajat ovat saaneet minut varovaiseksi; en ehkä enää uskalla olla sitä mieltä, että kosketus saa olla luonteva osa koulun arkea.”

Yhtä vastaajaa harmittaa, että seksuaalisen ahdistelun esiin tuominen on johtanut kaiken koskettamisen demonisoimiseen. Toinen korostaa, että halaaminen on luontevaa ihmisten välistä kanssakäymistä eikä siinä ole mitään likaista.

Olen opettanut useita lapsia, joilla on valtava hyväksyvän kosketuksen vajaus.

Kolmannen mielestä koulun kuuluu opettaa, että koskettaminen ei ole pervoa vaan yksi luonnollinen osa ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Ja mikä oikeastaan on pervoa? ”Eikö aika pervoa ole se, että opettajat joutuvat puolustelemaan inhimillistä koskettamista?”

 

Vastausten perusteella häirintätapaukset ovat tehneet miesopettajat erityisen varovaisiksi.

Yksi miesopettaja huomauttaa, että halaaminen on sallittua erityisesti alakoulun naisopettajille, mutta miehet saavat helposti lähentelijän leiman. Toinen yläkoulun miesopettaja kertoo karttavansa erityisesti tyttöjen koskettamista kaikissa tilanteissa, koska hän ei halua väärintulkintoja.

Mietin erittäin tarkasti ketä oppilasta kosken ja ketä en.

Kolmas miesopettaja kertoo, että joutuu varomaan fyysistä kontaktia entistä enemmän myös liikuntatunnilla.

”Se on hieman surullista, sillä osalla lapsista on aivan valtava tarve saada kosketusta”, hän kirjoittaa.

Joillekin oppilaille opettaja on ainoa aikuinen, jolta saa halauksen tai lohduttavan taputuksen olalle.

Myös opettajankouluttajat ovat käyneet varovaisiksi.

”Luennolla sanottiin suoraan, että älkää koskeko lainkaan oppilaisiin, ettei tule hankaluuksia”, opettajaopiskelija kertoo.

Suuri osa opettajista käyttää kuitenkin maalaisjärkeä ja toimii kuten ennenkin.

”Minut on kasvatettu kosketuksen voimalla välittäväksi ja huomioivaksi aikuiseksi. Aion jatkaa samalla linjalla!”

 

Mistä opettaja sitten saa apua pähkäillessään, missä rajat kulkevat?

Hyvän selkänojan tarjoaa syksyllä 2015 julkaistu Opetusalan eettisen neuvottelukunnan kannanotto siitä, millainen fyysinen vuorovaikutus sopii kouluympäristöön.

Sen mukaan fyysinen kosketus ei saa seksualisoitua. Toisaalta kouluympäristön ei pidä olla steriili ja muodollinen saareke, jossa fyysinen kosketus kiellettäisiin kokonaan.

Kannanotto korostaa, että positiivista ilmapiiriä luodaan kouluympäristössä ennen kaikkea ystävällisin sanoin ja katsein, mutta fyysisellekin vuorovaikutukselle on paikkansa.

 

Sopivan kosketuksen määrittelyssä oppilaan oma kokemus on tärkein. Opettajan pitää olla sensitiivinen sen suhteen, kokeeko oppilas esimerkiksi taputuksen olkapäälle mieluisana vai epämiellyttävänä.

Opettaja-lehden kyselyyn vastanneet ovat samoilla linjoilla neuvottelukunnan kanssa. Opettajan pitää tietää, kuka rauhoittuu kosketuksella ja kuka on sille allerginen.

Ne, jotka ovat elämässään tottuneet hyvää tarkoittavaan kosketukseen, saavat siitä voimaa. Ne, joille kosketus on joskus tuottanut kipua tai häpeää, saattavat kavahtaa sitä.

Opettajien mielipiteet vaihtelevat sen suhteen, kuka tekee halaukseen aloitteen. Kaksi kolmesta vastaajasta halaa oppilasta, kun tahtoo onnitella tai lohduttaa tätä. Yksi kolmannes taas vastaa oppilaan halaukseen mutta ei halaa oma-aloitteisesti.

Suurin osa vastaajista kysyy luvan halaamiseen. ”Kysyn, haluaako itkevä oppilas halin.”

Opettajatkin ovat erilaisia. Yksi halaa mielellään, toinen ei ole halailijatyyppiä.

Opettajallakin on oikeus suojella koskemattomuuttaan.

”Yksi oppilas roikkui minussa kovasti kiinni. Hänet irrotin ystävällisesti ja kerroin, ettei tämä ole sopivaa.”

 

Luontevan kosketuksen opettaminen on myös yksi keino seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi.

Oppi on nuorille tarpeen, sillä vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan jopa 30 prosenttia peruskouluikäisistä tytöistä ja 12 prosenttia pojista on kokenut seksuaalista häirintää. Suurin osa oppilaiden kokemasta häirinnästä tapahtui muualla kuin oppilaitoksissa. Alle prosentti kaikkien kouluasteiden tytöistä on kokenut seksuaalista häirintää jonkun koulun aikuisen taholta.

Toivottavasti koskaan ei jouduta siihen tilanteeseen, että opettajan on pidettävä metrin etäisyys oppilaaseen.

Koulun pitää antaa oppilaille tietoa siitä, ettei toista saa halata tai koskea, ellei toinen niin halua. Yhtä tärkeää olisi opettaa, millainen koskettaminen on sallittua.

”Jos luontevaa kosketusta ei harjoitella koulussa, niin missä sitten?” yksi vastaaja kysyy.

Toisen mielestä lapsen täytyy saada mahdollisuus oppia, mitä on arkinen ei-seksuaalinen kosketus. Koulu on tuohon oppimiseen oikea paikka.

”Joskus olen tarjonnut halausta vaihtoehdoksi, mikäli oppilas on lähestynyt minua kiukkuisena ja kädet valmiustilassa.”