Punainen biljardipöytä hallitsee valoisaa ala-aulaa. Värejä ei ole säästelty seinissäkään.
– Rakensimme koulun biljardipöydän ympärille, lohkaisee koulutuskuntayhtymä Saskyn Luoteis-Pirkanmaan oppilaitosten rehtori Joni Liukkonen.
Olemme Ikaalisissa lähellä Kyrösjärveä. Siellä sijaitsee alueen tulevaisuuden toivo ja osaamiskeskittymä Idea-kampus.
Kampuksen keskellä kohoaa kolmikerroksinen uudisrakennus biljardipöytineen.
Biljardin ääressä eri alojen opiskelijoilla on mahdollisuus kohdata. Eri aloja kampuksella riittääkin. Siellä sijaitsevat kauppaoppilaitos, käsi- ja taideteollisuusoppilaitos ja lukio. Alueella toimii 22 eri koulutusalaa.
Tarkoituksena on tehdä eri koulutusalarajat ylittävää yhteistyötä.
Miten oppilaitosten välinen yhteistyö on alkanut? Millaisia kokemuksia siitä on saatu? Ja miksi yhteiseen kampukseen päädyttiin?
Biljardipöytä oli yksi niistä toiveista, joita yhdistettyjen opinahjojen opiskelijat esittivät, kun uutta kampusta kaavailtiin, Liukkonen kertoo.
Sasky-koulutuskuntayhtymän ylläpitämää kampusta on esittelemässä myös kuntayhtymäjohtaja Antti Lahti. Hän on puhunut seutukaupunkeihin perustettavien yhteiskampusten puolesta 2000-luvun alusta saakka.
– Suomessa pitää varautua siihen, että 16-vuotiaiden määrä romahtaa vuonna 2035. Halusimme luoda ennakkomallin, jota voidaan hyödyntää tulevissa koulutuspoliittisissa ratkaisuissa, hän sanoo.
Uudet tilat rakennettiin käsi- ja taideteollisuusoppilaitos Ikatan pihapiiriin. Kauppaoppilaitos ja lukio muuttivat sisään vuonna 2020, ja alue muutettiin kolmen oppilaitoksen yhteiseksi Idea-kampukseksi.
Kampuksella voi opiskella monenlaista lasinpuhalluksesta sote-alaan, kitaran rakennuksesta koodaamiseen, musiikin managerointiin ja aseiden valmistukseen, tehdä yleissivistäviä opintoja tai kasvattaa opiskelutaitoja tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa.
Yhteiskampus turvaa sen, että koulutusta voidaan tarjota lähellä eikä pienen paikkakunnan oppilaitosten tarvitse kilpailla keskenään pienenevistä ikäluokista. Osaavista opettajista pystytään pitämään kiinni, kun lisätunteja löytyy tarvittaessa toisesta oppilaitoksesta.
Liukkonen uskoo, että monialaisessa kampuksessa on vetovoimaa.
– Ikaalisissa on 7 000 asukasta, mutta meillä on yli 700 opiskelijaa, hän kuvailee.
Tarkoituksena on tehdä eri koulutusala- rajat ylittävää yhteistyötä.
Työelämää ja yrityksiä kampuksella kuunnellaan herkällä korvalla. Liukkonen antaa esimerkiksi aseseppäkoulutuksen, joka tekee yhteistyötä puolustusvoimien kanssa.
Kauppaoppilaitos taas aloitti sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksen. Se onnistui, koska Saskylla oli siihen tarvittavat luvat.
Voimansa yhdistäneet oppilaitokset pystyvät tarjoamaan sellaistakin opetusta, mikä ei yksin onnistuisi. Esimerkiksi lukion ja kauppaoppilaitoksen opot kehittivät saman katon alle päästyään liiketoiminta ja yrittäjyys -opinnot.
– Ajatuksena oli luoda paikallinen kokonaisuus, jossa olisi mahdollista tehdä yhteistyötä paikallisten yrittäjien kanssa ja tutustua ammattikorkeakouluopintoihin, lukion opinto-ohjaaja Niko Mäenpää kuvaa.
Kokonaisuudessa on sekä kaikille yhteisiä opintoja että erikseen lukiolaisille ja ammatillisen puolen opiskelijoille kohdennettuja valinnaisia opintoja. Opetus on jaettu kauppiksen ja lukion opettajien kesken.
Opinto-ohjaajat tekevät yhteistyötä myös markkinoinnissa. Jos joku opoista ei pääse mukaan koulutusmessuille, toiset osaavat kertoa koko kampuksen tarjonnasta.
Muitakin esimerkkejä opinahjojen yhteistyöstä on jo ehtinyt kertyä.
Saskyn yleissivistävän koulutuksen johtajan Pekka Simbergin ja nyt jo eläköityneen restauroinnin opettajan kohtaaminen poiki lukion arkkitehtuurilinja, joka toteutetaan yhdessä Ikatan kanssa.
Valinnaisena aineena lukiossa voi opiskella teknistä käsityötä Ikatan hienopuusepäntyön opettajan johdolla. Muutama Ikatasta vaihtoon lähtevä opiskelija taas on käynyt lukion kursseilla petraamassa kielitaitoaan.
Simberg näkee, että kun yhteistyö saadaan vietyä pitkälle, yleissivistävällä koulutuksella on annettavaa ammatillisiin opintoihin.
– Korkeakoulutettujen määrää halutaan kasvattaa Suomessa, ja kaikissa korkeakouluopinnoissa tarvitaan äidinkieltä, vieraita kieliä ja matematiikkaa.
Opettajista pystytään pitämään kiinni, kun lisätunteja löytyy toisesta oppilaitoksesta.
Lounastauolla piipahdamme Elpymöksi nimettyyn henkilöstön ruokailutilaan. Antti Lahti ja Joni Liukkonen tervehtivät ruokailemaan tullutta opettajaa. Pyttipannun äärellä käy ilmi, että opettaja on lukion entinen oppilas.
Elpymö on yksi niistä paikoista, joissa opettajat voivat tutustua toisiinsa.
Sen lisäksi henkilöstön kohtaamisia mahdollistavat virkistyspäivät, koulutukset, kerran kuussa järjestettävät tyhy-kahvit ja muutaman kerran vuodessa järjestettävät koko Saskyn tiimivalmennukset.
Yhteistoiminta-aika on kaikkien lukujärjestyksissä samalla paikalla.
Kun ihmiset tutustuvat toistensa osaamiseen, liikkeelle voi lähteä jotain uutta. Parhaat ideat syntyvät, kun ajatuksia pääsee vaihtamaan vapaasti.
Kauppaoppilaitoksen tieto- ja viestintätekniikan lehtorin Sami Sipisen ja Ikatan graafisen suunnittelun lehtorin Petri Aarnion kahvipöytäkohtaaminen johti opettajavaihtoon. He päättivät tehdä matalan kynnyksen vaihtoa keskenään: Sipinen käy välillä opettamassa Aarnion opiskelijoita ja Aarnio Sipisen.
Vaihdon helpottamiseksi koulutuspäälliköt ovat viilanneet lukujärjestyksiä niin, että tunnit ovat yhtä aikaa.
Pedagoginen ajattelu pysyy hereillä, kun pitää miettiä miten opettaa tuttua asiaa opiskelijoille, jotka katsovat sitä toisesta näkökulmasta.
– Koulutan graafisen suunnittelun ammattilaisia, joiden pitää osata tehdä asioita verkkoon. Värit ja sommittelu taas voivat olla vieraampi asia ihmiselle, joka on hakeutunut opiskelemaan koodia, Aarnio kuvailee.
Sekä hän että Sipinen korostavat alojen rajat ylittävän ymmärryksen merkitystä.
– Opiskelijamme tulevat työskentelemään samoissa työpaikoissa. Tämä on kielikurssi siihen, Sipinen toteaa.
Vaihto virkistää opettajia, sillä ryhmien opiskelijaprofiili on erilainen ja opiskelijat keskustelevat eri asioista.
– Graafinen puoli on enemmän taiteellista tekemistä. It-opiskelijat edustavat tiukkaa koodaamista, Sipinen kuvaa.
Onnistumisesta kielii esimerkiksi se, että muutama Sipisen opiskelijoista on innostunut valmistumisen jälkeen hakemaan graafisen suunnittelun opintoihin.
Kampuskierroksella näkee hyvin opiskelijoiden laajan ikähaitarin. Uudisrakennuksen ala-aulassa pyörii nuoria tarroilla teipatun läppärin kanssa. Ikatan käytävillä harppoo harmaapartaistakin väkeä.
Rehtorien, opettajien ja nuorten kanssa jutustellessa kaikki heistä näkevät etuja siinä, että opiskelijoita on 16-vuotiaasta kuusikymppiseen.
Haastateltavat kertovat, että aikuistuminen on erilaista itseä vanhempien joukossa. Nuoria rauhoittaa nähdä, että oman elämän rakentamisessa ei tarvitse onnistua yhdeltä istumalta, vaan eri vaiheissa voi opiskella lisää.
Liiketoiminnan opettaja Sofia Ylikoski näkee kampuksen opiskelijoiden koko kirjon ja nauttii erilaisten ihmisten kohtaamisesta.
Hän haluaa nostaa esiin tutkintoon valmentavan koulutuksen opiskelijat, jotka yleensä opiskelevat kävelymatkan päässä olevalla sivutoimipisteellä, jossa opiskellaan myös huonekalujen entisöintiä ja verhoilua.
– He ovat ilmaisseet itse, että haluavat tulla ainakin kerran viikossa toisten opiskelijoiden kanssa Idea-kampukselle. Ja niin me teemme, Ylikoski sanoo.
Kenties myös kaikkien käytössä oleva biljardipöytä ottaa vähitellen aseman yhtenä niistä paikoista, joissa opiskelijat tutustuvat toisiinsa ja luovat pitkäaikaisia, työelämässä kantavia yhteyksiä.
Juttua varten on lisäksi haastateltu seuraavia henkilöitä: lukion rehtori Helena Korkeakoski, Ikatan koulutuspäällikkö Päivi Pasanen, puualan lehtori Arto Anetjärvi, pienoismallin rakennuksen opettaja Janne Salokannel ja rakennusrestauroinnin opettaja Susanna Siro.