Sarjakuva murtaa ennakkoluuloja toimintarajotteista

Aku Ankan piirtäjän Kari Korhosen kynäilemissä sarjakuvissa seikkailevat pienet puput johdattavat lapsia keskustelemaan toimintarajoitteista ja siitä, miten luokkakaverin rajoite pitäisi ottaa huomioon.

Hellyttävät puput seikkailevat Aku Ankan piirtäjänä tutuksi tulleen Kari Korhosen luomissa lyhyissä sarjakuvastripeissä. Yksi pupuista liikkuu kävelysauvojen, toinen pyörätuolin avulla. Kolmannelle hahmottaminen on hankalaa ja neljännellä on silmälasit.

CP-liiton ja Korhosen yhteistyönä syntyneiden sarjakuvien tarkoitus on kertoa toimintarajoitteista pienille koululaisille.

– Vuosien mittaan vanhemmat ovat toivoneet meiltä kouluihin oppimateriaalia erilaisista toimintarajoitteista – liikuntarajoitteista, puhevaikeuksista, hahmotuksen hankaluudesta, CP-liiton viestintäpäällikkö Eeva-Liisa Kiviniemi kertoo.

Toimintarajoitteisiin liittyy paljon vääriä uskomuksia aikuistenkin ajatuksissa.

Korhosen piirrokset ja niihin liittyvät opettajan ohjeet paikkaavat kipeää tarvetta, vahvistaa luokanopettaja Elina Ehanti espoolaisesta Postipuun koulusta.

Ehanti oli kommentoimassa CP-liiton tuottamaa opetusmateriaalia paitsi opettajan myös vanhemman näkökulmasta. Ehannin kuusivuotias tytär liikkuu pyörätuolin avulla, ja perhe saa usein osakseen tuijotusta kaupungilla.

Sarjakuvat on suunnattu ensisijaisesti ekaluokkalaisille. Koulupolkunsa alussa toimintarajoitteinen lapsi saattaa tarvita tavallista enemmän tukea. Silloin moni oppilas myös kohtaa ensimmäisen kerran lapsen, jolla on toimintarajoite.

– Mitä aiemmin asia tulee tutuksi, sen parempi. Toimintarajoitteisiin liittyy paljon vääriä uskomuksia aikuistenkin ajatuksissa. Viesti voi kulkea lasten kautta vanhemmillekin, Ehanti sanoo.

Hän huomauttaa, että ennen tyttären syntymää hänellä itselläänkin oli ennakkoluuloja. Jo yksin vammaisen ihmisen kohtaaminen tuntui jännittävältä – aivan turhaan.

 

Sarjakuva avaa vaikeankin asian. Se on Kiviniemen ja Korhosen mukaan hyvä tapa käsitellä toimintarajoitteita lasten kanssa.

– Sarjakuvassa monimutkaisen aiheen voi esittää ymmärrettävästi ja yksinkertaisesti, Korhonen sanoo.

Piirretty sarjakuva on siitäkin hyvä, etteivät yksittäiset lapset leimaudu toimintarajoitteiden mannekiineiksi.

Korhosen mukaan suurin ero CP-liiton sarjakuvissa ja Aku Ankan piirtämisessä oli yhteistyö. Aku Ankan ruudut Korhonen piirtää yksin työhuoneessaan. Pupujen seikkailuja suunnitteli suuri joukko ihmisiä: CP-liiton väkeä, lasten vanhempia, eri alojen asiantuntijoita sekä nuoria, joilla on toimintarajoite.

– Meiltä tuli idea ja käsikirjoitus. Kari piirsi suunnitelman eloon ja toi mukaan huumoria. Stripin viimeinen ruutu tuo mukaan jotain yllättävää, Kiviniemi selittää.

Ehanti kertoo, että sarjakuva on saanut kiitosta pienten oppilaiden opettajilta.

– Kollegat ovat kehuneet materiaalia. Se on sopivan kokoinen, helposti haltuun otettava ja siinä on kaikki olennainen tieto.

Käsikirjoitusta ja toteutusta miettiessään tekijät halusivat murtaa toimintarajoitteisiin liittyviä stereotypioita: vaikka puheen tuottaminen olisi lapselle hankalaa, hän voi oppia lukemaan ennen kouluikää.

Ehantin mukaan tilausta olisi myös yläkoululaisille suunnatulle opetusmateriaalille. Hän on käsitellyt sarjakuvia viidesluokkalaistensa kanssa. Keskusteluissa nousi esiin, miten pyytämättä auttaminen voi ahdistaa lasta, jolla on jokin vamma. Lasta kannattaakin opettaa kysymään, tarvitseeko kaveri apua.