Pöytyän Yläneen yhtenäiskoulu aloitti yhteistyön intialaisten kanssa vuonna 2018. Miksi?
Sisareni on kouluttanut metsänhoitajia eri puolilla Intiaa, ja tämän työn myötä Tamil Nadun opetusministeriössä virisi kiinnostus suomalaisen peruskoulun pedagogiikkaan.
Koska siskoni ei ole pedagogi, hän pyysi apua minulta.
Lähdin vuoden 2018 alussa Tamil Nadun osavaltioon. Esittelin opetusministeriössä sekä useissa kouluissa Pöytyän kuntaa ja Yläneen yhtenäiskoulua.
Millaista yhteistyönne on?
Olemme verkostoituneet Tamil Nadun, Madhya Pradeshin sekä Maharashtran osavaltioiden ja kaupunkien opetustoimien kanssa.
Olen vieraillut Intiassa toistuvasti. Lisäksi meillä ja Elisenvaaran lukiossa on käynyt Intiasta esimerkiksi kouluhallinnon viranomaisia, opettajia ja oppilaita.
He ovat olleet kiinnostuneita opetuksen oppilaslähtöisyydestä ja oppilaiden itseohjautuvuudesta sekä siitä, miten vapaasti opettajat suunnittelevat opetuksensa.
Olemme kollegani Anni Tuomen ja oppilaiden kanssa olleet useasti etäyhteydessä intialaisten opettajien ja oppilaiden kanssa.
Olemme saaneet huomata, että monet maalaiskoulun ilot ja surut ovat yhteisiä. Maaseudulla välimatkat ovat pitkiä ja resurssit niukempia kaupunkikouluihin verrattuna.
Mitä olette yhteistyössä oppineet?
Olemme päässeet syventämään esimerkiksi uskonnon, historian, maantiedon ja kuvataiteen opetusta. Oppia on kertynyt niin värien käytöstä, toisenlaisesta tapakulttuurista kuin ilmastomuutoksestakin.
Intialaisilta olemme omaksuneet myös kohteliaisuutta, esiintymisvarmuutta ja luovuutta. Nämä karttuneet taidot näkyvät esimerkiksi intialaisille laadituissa materiaaleissa.
Kulttuuriset ennakkoluulotkin ovat karisseet. Vuosien saatossa oppilaat ovat oivaltaneet, että ihmiset ovat lopulta melko samanlaisia asuinpaikasta riippumatta.
Miten kotoisalta ja tutulta onkaan tuntunut, kun intialaisen virkamiehen kanssa on voinut jutella lehmistä tai kun kuvayhteydessä on selvinnyt, että maapallon toisellakin puolella opiskellaan jakolaskua.