Arvot ohjaavat opettajaa matkalla kohti hyvää
Suomen kielen sana sivistys pohjautuu sanoihin siveä, siivo. Käsitteellä tarkoitetaan kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa ja henkistä kehittyneisyyttä, joka jatkuu läpi koko elämän.
Kasvatustieteen professori Erika Löfström asettaa sydämen sivistyksen pelkän kirjaviisauden edelle. Kun kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan, pystyy ymmärtämään elämää syvästi ja laajasti.
Tärkeää on ulottua itsensä yli. Osata hahmottaa kokonaisuuksia, mittasuhteita ja riippuvuuksia.
– Sivistys on myös arjen valintoja: ostanko reilun kaupan banaaneja tai sertifioitua kaakaota. Tekoni vaikuttavat maailman toisella puolella asuvaan ihmiseen, jota en todennäköisesti tule koskaan tapaamaan, Löfström pohtii.
Hän johtaa ruotsinkielistä luokanopettajakoulutusta Helsingin yliopistossa ja on perehtynyt tutkimusetiikan ja opettajan identiteetin kysymyksiin.
Opettajan työssä arvot ovat kompassi, josta voi tarkistaa suuntaa.
Professorin mielestä sivistys on monen asian summa. Siihen kuuluvat esimerkiksi halu ottaa asioista selvää, avoin suhtautuminen elämän ilmiöihin ja kyky toimia viisaasti vuorovaikutustaitoja hyödyntäen.
Parhaimmillaan sivistys on koko yhteiskunnan ominaisuus, joka ei saa jäädä yhä pienenevän piirin omaisuudeksi.
– On huolehdittava koulutuksesta, jolla pystytään antamaan eväät itsensä monipuoliseen kehittämiseen kaikille lapsille, nuorille ja aikuisille.
Hyvän tutkimuksen ja aidon sivistyksen perustalta löytyvät samat arvot: jatkuva pyrkimys totuuteen ja oikeellisuuteen, tahto lisätä hyvää ja välttää vahinkoa sekä kunnioitus ihmisiä, eläimiä ja luontoa kohtaan.
– Aina näissä tavoitteissa ei onnistuta, mutta tärkeää on pyrkimyksen suunta.
Myös opettajan työssä arvot ovat kompassi, josta voi tarkistaa suuntaa. Opettajaopiskelijat reflektoivat omaa arvopohjaansa esimerkiksi ammatilliseen identiteettiin liittyvällä kurssilla.
Koulun arki on täynnä tilanteita, joissa opettaja joutuu punnitsemaan, minkä vaihtoehdon valitsee.
– Keskitynkö tukemaan yhtä oppilasta, jolla on isoja vaikeuksia omaksua opetettavaa asiaa, vai priorisoinko koko ryhmää?
Löfströmistä on tärkeää, että opettajat osallistuvat aktiivisesti opetussuunnitelmatyöhön.
– Opetussuunnitelma ohjaa koulun arkea, ja arvot ovat opsissa vahvasti aukikirjoitettuina.
Monilukutaidolla saa otteen moniulotteisesta maailmasta
Jotta pääsee kunnolla sisälle tämän päivän yhteiskuntaan, kannattaa kirjojen ja lehtien lukemisen lisäksi sukeltaa blogikirjoitusten, Youtube-videoiden, podcastien ja sosiaalisen median maailmaan.
Sivistyksen rakentamisessa monilukutaito on tarpeen, kun tietoa, kokemuksia ja ajatuksia välitetään yhä useamman median kautta.
– Monilukutaito on kykyä vastaanottaa, käsitellä ja tuottaa erilaisia mediasisältöjä, tiivistää Espoon kaupunginkirjaston kirjastopedagogi Anna Pöyhönen.
Törmäyksiin totuttelu on elämänmittainen prosessi.
Kaikki alkaa sen tiedostamisesta, että jokaisen mediatekstin takana on aktiivisesti merkityksiä rakentava ihminen. Mikään teksti ei välitä täysin objektiivista totuutta maailmasta.
Esimerkiksi somessa mielipiteiden taustalla jylläävät usein voimakkaat tunteet, joiden tunnistamisessa tunnetaidot ovat tarpeen.
Pöyhönen muistuttaa, että omaksumme herkästi tietoa, joka vahvistaa käsityksiämme.
– Omia näkemyksiämme haastava tieto taas saattaa herättää meissä vastareaktioita, vaikka asiasta vallitsisi laaja, tieteellinen yhteisymmärrys.
Kirjastopedagogi kannustaa hamuamaan tietoa aktiivisesti oman näkökulman ulkopuolelta, sillä myös algoritmit tekevät puolestamme valintaa.
– Tiedämme enemmän niistä asioista, joita meille somessa tai uutisissa tulee vastaan, kuin niistä, jotka eivät silmiimme päädy.
Ainekset lapsuuden ja nuoruuden maailmankuvaan saadaan kotoa. Koulun tehtävä on tarjota työkaluja näkemyserojen käsittelyyn: keskustelua, kohtaamisia ja objektiivisia faktoja.
Törmäyksiin totuttelu on elämänmittainen prosessi, jossa kannattelee toisen kunnioittaminen, tiedon luotettavuuden arviointi ja tietoisuus oman näkökulman rajallisuudesta.
– Demokraattinen yhteiskunta tarvitsee kansalaisia, jotka jaksavat käsitellä erilaisia mediatekstejä ja ottaa selvää, mistä päätöksenteossa on kyse, Anna Pöyhönen muistuttaa.
Ympäristökriisien ratkaiseminen vaatiii ajattelun taitoja
Ekologisten kriisien aikakaudella sivistyksen perusta on ymmärrys maapallon materiaalisista reunaehdoista, esimerkiksi ekosysteemien kantokyvystä.
Bios-tutkimusyksikön jäsen, filosofi Ville Lähde tiivistää kestävää tulevaisuutta rakentavan sivistyksen kolmeen pääkohtaan.
Ensinnäkin tieteellinen lukutaito auttaa erottamaan tutkitun tiedon mielipiteestä.
– Tiettyä ympäristöasennetta tärkeämpää on ymmärtää, miten tieteellinen tieto syntyy, kyky soveltaa sitä ja keskustella siitä, Lähde sanoo.
Kriittinen ajattelu ei synny tyhjiössä, vaan harjoittelemalla ajattelun taitoja yhdessä toisten kanssa. Kun tiedollinen perusta on kunnossa, erilaisista näkemyksistä keskusteleminen voi auttaa löytämään kokonaisvaltaisia ratkaisuja.
Koulu voi olla kokoaan isompi vaikuttaja.
Toiseksi, ympäristökriisejä on käynnissä lukuisia. Ratkaisut kohdentuvat oikein, kun ymmärretään ongelmien mittakaava ja käytössä oleva aika.
Ilmastonmuutos esimerkiksi on globaali ilmiö: eri puolilla maailmaa syntyvät hiilidioksidimolekyylit vaikuttavat samaan ilmastojärjestelmään. Makean veden järjestelmien heikkeneminen ja biodiversiteetin hupeneminen taas tapahtuvat alueellisesti ja paikallisesti.
Samalla eri ilmiöt kuitenkin myös vaikuttavat toisiinsa.
Ilmastonmuutoksen hillintää Lähde vertaa ammeeseen, johon valuu hanasta täydellä teholla vettä ja jonka tulppa hiukan vuotaa.
– Hiilidioksidi pysyy ilmakehässä lämmittämässä ilmastoa. Niin kauan kuin hanasta valuu enemmän vettä kuin ammeesta valuu pois, tilanne muuttuu koko ajan vaarallisemmaksi.
Päästöt on saatava nopeasti nollaan lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä hiilidioksidia on saatava pois ilmakehästä, jotta esimerkiksi mannerjäätiköt eivät sula ja nosta merenpintaa useilla metreillä.
Kolmanneksi, aktiivinen kansalaisuus on enemmän kuin vain äänestämistä tai kuluttamista. Tieto voi muuttua toiminnaksi, kun lapset ja nuoret oppivat näkemään itsensä oman elämänsä muokkaajina ja ymmärtävät, että yksilön vaikutusvalta kasvaa toimimalla yhdessä toisten kanssa.
– Tässä koulu voi olla kokoaan isompi vaikuttaja, Ville Lähde arvioi.
Kestävä huominen esillä Educassa:
-
Osa ratkaisua vai osa ongelmaa? Kasvattajana kestävyyskriisin aikakaudella pe 27.1. klo 15.30.
-
Koulutus kestävyyssiirtymän mahdollistajana pe 27.1. klo 18.15.
Historia auttaa ihmistä näkemään oman paikkansa ajan virrassa
Kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilälle sivistys ei ole sivistyssanoja tai snobbailevaa tietoa siitä, millä aterimilla kuuluu milloinkin syödä.
– Sivistys on ihmisiksi olemista. Sen osaamista, miten tullaan toimeen, miten eletään sovussa ja löydetään kompromisseja.
Historioitsijalle Suomi on sivistyksen sankarivaltio ja peruskoulut sivistyksen superlinnakkeita.
– Salaisuutemme on, että meille opetetaan päiväkodeista lähtien näitä sivistysarvoja, Heikkilä sanoo.
Tutkijana Heikkilää kiinnostaa aika, jolloin kristinusko tuli Suomeen 1000–1200-luvuilla ja toi vanavedessään keinon säilöä ajatukset kirjaimiin. Kirjallisen kulttuurin synty potkaisi kansan sivistämistä vauhdilla eteenpäin.
Vuosituhansien mittaan uskonnolla onkin ollut vahva rooli sekä sivistyksen puolustamisessa että sen nitistämisessä.
– Parhaimmillaan uskonto on tuonut toivoa ja luonut hyvät puitteet sivistyksen kukoistukselle. Huonoimmillaan uskonto on ollut tiukkapipoista ja rajoittavaa eli kaikkea muuta kuin sivistynyttä.
Historian tuntemus auttaa asettamaan itsensä osaksi jatkumoa.
– Sivistynyt ihminen tajuaa olevansa yksi helmi helminauhassa, joka ulottuu kaukaa menneisyydestä pitkälle tulevaisuuteen. Hän ymmärtää, että kaikki tänään tehdyt valinnat vaikuttavat hänen lastensa ja lastenlastensa elämään.
Muutama vuosi sitten Helsingin yliopiston arvoiksi valittiin totuus, vapaus, sivistys ja yhteisöllisyys.
– Olin mukana määrittelemässä näitä arvoja. Oli hienoa huomata, että ne olivat aika samanlaiset kuin 1640-luvulla, jolloin Helsingin yliopisto perustettiin. Se herätti luottamusta.
Sivistynyt ihminen tajuaa olevansa yksi helmi helminauhassa.
Tieteellinen tieto on sivistyksen peruskivi.
Tutkitun tiedon teemavuonna 2021 Heikkilä veti Helsingin yliopiston studia generalia -toimintaa, jossa huippututkijat avaavat tutkimustuloksiaan kaikille kuulijoille.
– Tiede on ihmiskunnan pisimmälle hioutunut käsitys siitä, keitä me olemme ja millainen on meitä ympäröivä maailma, Heikkilä määrittelee.
Vaikka ilmasto lämpenee ja taudit koettelevat, tiede antaa meille koko ajan yhä selkeämpää ymmärrystä siitä, miten näihin haasteisiin pystytään vastaamaan.
Historiassa on paljon kammottavia esimerkkejä siitä, mihin huonot päätökset ja huono onni voivat johtaa.
Silti ihmiskunta on aina kaivanut jostakin selviämisstrategian.
– Esimerkiksi 1600-luvun lopussa neljännes suomalaisista kuoli nälkään, ja siitäkin yhteiskunta toipui aika nopeasti.
Nuorille tarjottava tulevaisuustoivoa kauhukuvien sijaan
Tulevaisuuden sivistyksen rakentamiseen tarvitaan tulevaisuuslukutaitoa: ennakkoluulotonta, kriittistä ja aktiivista tulevaisuusajattelua. Näin ajattelee Otto Tähkäpää Lasten ja nuorten säätiön Tulevaisuuskoulusta.
Nykyisessä tulevaisuuteen liittyvässä keskustelussa korostuvat liian usein uhkakuvat. On syytä kiinnittää katse myös siihen, mitä hyvää ympärillämme tapahtuu.
Lasten ja nuorten säätiön Toivoa tulevaisuudessa -hankkeessa Helsingin, Jyväskylän ja Kuopion kaupungeissa kulki viime vuoden aikana 24 signaalitiedustelijaa, jotka tunnistivat positiivisia signaaleja tulevaisuudesta ja vetivät työpajoja alueensa yläkouluissa.
Myös koulun pitää vaalia toivoa.
– Kasvatus ja koulutus ovat aina kannanotto jonkun tulevaisuuden puolesta, vaikka sitä ei usein tiedosteta, Tähkäpää sanoo.
Hänen mukaansa tulevaisuuslukutaito ei ole kyky arvata, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Se on kyky ajatella tulevaisuutta mahdollisimman avarasti.
– On tärkeää ymmärtää, että tulevaisuus on auki erilaisille vaihtoehdoille.
Tähkäpään mukaan avaran tulevaisuusajattelun avain on kyky ajatella ”entä jos” sen sijaan, että ajattelisi, mikä on järkevää tai todennäköistä. Visiointiin kannattaa heittäytyä yhdessä lasten ja nuorten kanssa.
Tulevaisuus on auki erilaisille vaihtoehdoille.
Luokanopettaja Antti Moilasen mielestä Tähkäpään ajatus tulevaisuudenlukutaidosta osana opetusta on relevantti. Hän opettaa 4.–6.-luokkalaisia Helsingin Montessori-koulussa.
– Painotan ymmärrystä, kriittistä ajattelua ja sitä, että tulevaisuus luodaan: meillä on paitsi vastuu tulevaisuudesta, myös kyky toimia muutoksen puolesta.
Poliittisia kysymyksiä käsiteltäessä opettajan pitää Moilasen mukaan olla tarkkana, ettei tarjoile valmiita ratkaisuja.
Moilasella on valmistumassa kasvatustieteen väitöskirja globaalien ongelmien käsittelystä opetuksessa. Ehkä osin siksi hänestä ei tunnu hankalalta ujuttaa tulevaisuusajattelua opetukseen.
Suunnittelua ja luovuutta se toki vaatii. Monialaisen oppimiskokonaisuuden luominen on hänestä parhaimmillaan hauskaa ja oppilaiden oivallukset palkitsevia.
– Mitä abstraktimpi aihe, sitä tärkeämpää on konkretia. On tärkeää edetä rauhallisesti.
Otto Tähkäpää kannustaa opettajia tuomaan tulevaisuusnäkökulmaa tunneilleen kokeillen ja matalalla kynnyksellä. Sitä voi kuljettaa mukana sekä yksittäisissä oppiaineissa että laajemmassa ilmiöopetuksessa.
Antti Moilasen mielestä vastuu tulevaisuusorientoituneesta opetuksesta on paitsi opettajilla, myös opetussuunnitelmien laatijoilla, kasvatustieteilijöillä ja opetusmateriaalien kehittäjillä.
