Idea koko koulun henkilöstölle tarkoitetusta käsityökerhosta syntyi toissa keväänä. Mistä kaikki sai alkunsa?
Koulussamme on muutamia innokkaita käsityöihmisiä, joilla on aina neulomukset mukana töissä. Se herätti muissakin kiinnostuksen ja halun oppia neulomaan.
Monilla oli myös omilta kouluajoilta vähemmän kannustavia muistoja käsitöiden tekemisestä. Esimerkiksi erityisluokanopettaja Jenni Aro ajatteli alakoulun opettajan kommenttien takia olevansa nakkisormi, jolta ei onnistu kuin sormivirkkaus.
Pro-neuloja Kati keksi, että perustetaan kässäkerho. Mukaan lähti kaiken tasoisia tekijöitä.
Kokoonnutte opettajanhuoneessa joka toinen viikko. Mitä kässäkerhossa tapahtuu?
Siellä neulotaan pipoja, pantoja, sukkia, villapaitoja, vauvannuttuja ja paljon muuta. Tietysti siellä juodaan myös kahvia ja jutellaan.
Olemme aika huumoripitoinen joukko, joten tarjolla on yleistä, tehostettua ja erityistä tukea tarpeen mukaan. Jennihän aloitti erityisestä tuesta mutta neuloo nyt villasukkia jo ulkomuistista.
Viime vuonna kässäkerho pyöri intensiivisesti, mutta kun kaikki pääsivät jyvälle, kokoontumiset ovat harventuneet. Neulominen ei silti ole vähentynyt. Nyt monella on koulussa mukana neuletyö, johon voi tarttua tauoilla ja kokouksissa. Meillä on myös oma Whatsapp-kässäryhmä.
Miten käsityökerho on vaikuttanut työhyvinvointiin?
Olemme todenneet, että tämä jos mikä on työhyvinvoinnin edistämistä. Kässäkerho on lisännyt sekä työyhteisön hyvinvointia että yhteisöllisyyttä. On kiva oppia tuntemaan työkavereita muissakin merkeissä kuin työasioissa.
Nyt marraskuussa teimme yhteisen matkan käsityömessuille Tampereelle. Koulumme käsityöihmisiin kuuluu koulunkäynninohjaajia, joten kerho on osaltaan kiepauttanut rooleja: ohjaajat opettavat opettajia. Olemme aina olleet hyvin tasa-arvoinen työyhteisö. Kässäkerho on vahvistanut tasa-arvoa entisestään.
Pienikin hetki käsityön parissa rauhoittaa mielen. Kun kiireisessä kouluarjessa istahtaa toviksi alas ja neuloo vaikka vain muutaman rivin, nollaa se pään tehokkaasti.