Tunnollisuudesta syntyy ongelma, jos työssä on liikaa vaatimuksia

Soittavatko tällaiset lehtiotsikot kelloja?

”Opettajien työ käynyt yhä raskaammaksi”, ”Opettajat ovat uupumassa”, ”Opettajien hiljainen kapina: Helsingissä joka kahdeksas opettaja vaihtaa alaa”.

Jos nämä otsikot tuntuvat jopa sanatarkasti tutuilta, niin lukijalla on kaiketi oltava hyvä muisti. Ne ovat nimittäin lähes parin vuosikymmenen takaa.

Tuohon aikaan Työterveyslaitoksen tutkijana työskennellyt Jari Hakanen kirjasi otsikot vuonna 2004 tarkistetun väitöskirjansa siihen osaan, jossa hän käsitteli opettajien kuormittumista ja työuupumista ja niiden vastakohtaa, työn imua ja työhön sitoutumista.

Opettajien hiljaisesta kapinasta kertova juttu löytyy vuoden 2002 Helsingin Sanomista. Jutussa kerrottiin Tilastokeskuksen selvityksestä, jonka mukaan Suomessa joka kymmenes ja pääkaupunkiseudulla joka kahdeksas opettaja oli siirtynyt muihin töihin 1–4 vuotta valmistumisensa jälkeen.

 

Vuodet ovat kuluneet, ja Jari Hakasen titteli Työterveyslaitoksella on nykyisin tutkimusprofessori. Tutkimuskohde on kuitenkin pysynyt samana.

Hakasen katsantokanta on ollut väikkäristä lähtien opettajakuntaa laajempi kattaen koko työikäisen väestön. Siinä sivussa Hakanen on pohtinut työuupumusta myös opetustyössä.

Opettajien työhyvinvointi on eräänlainen vaakakuppimalli.

Hänen mielestään opettajien työhyvinvointi on eräänlainen vaakakuppimalli. Työssä voi olla kuormittavia tekijöitä, kuten kiirettä, huonosti motivoituneita oppilaita ja monenlaisia kuormitusta aiheuttavia työrooleja.

– Mutta toisessa vaakakupissa on mielekästä työtä. Itse olen siinä käsityksessä, että opettajilla tätä mielekkyyttä on työssä keskimäärin hyvinkin paljon.

Vaakakuppien tasapainoa sekoittaa kuitenkin se, että monet asiat voivat vaikuttaa eri olosuhteissa työhyvinvointiin joko myönteisesti tai kielteisesti.

Opetustyössä korostuu Hakasen mukaan esimerkiksi työhön sitoutuminen.

– Lähtökohtaisesti tunnollisuus on hyvän työntekijän voimavara ja myös hyvän opettajan merkki. Mutta jo silloin väitöskirjassani huomasin, kuinka tunnollisuudesta syntyy ongelma siinä vaiheessa, kun työssä alkaa olla liikaa vaatimuksia.

 

Vanhoista otsikoista voi kuulla tuoreempiakin kaikuja.

Syyskuussa uutisotsikoissa kerrottiin, että 57 prosenttia OAJ:n kyselyyn vastanneista yli 2 600 opettajasta on harkinnut alanvaihtoa kuluneen vuoden aikana.

Yleisimmiksi alanvaihdon harkitsemisen syiksi ilmoitettiin työn kuormittavuus ja työmäärän lisääntyminen. Huonon palkkatason mainitsi kaikista vastaajista puolet ja varhaiskasvatuksen opettajista 80 prosenttia.

Kysely sai aikaan keskustelua. Kysyttiin, eivätkö opettajat viihdy tai jaksa työssään ja mistä moinen johtuu. Uupuneita opettajia haastateltiin.

Toisaalta kyselyn tulosta myös kyseenalaistettiin. 2 600 vastaajan määrää pidettiin epäedustavana ja liiton ulostuloa opetustyön veto- ja pitovoiman kannalta huonona vetona.

Ja onhan vastaavia tuloksia saatu muidenkin alojen ja liittojen kyselyissä. Kukapa ei joskus miettisi alanvaihtoa!

”On kokonaan eri asia harkita alan vaihtoa kuin toteuttaa se”, todettiin kuntatyönantajaleiristä Hesarissa. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n selvityksessä alanvaihtoon on viime vuosina päätynyt vain harva opettaja.

Opettajien kuormittumisesta kertovia tutkimuksia ja uutisia ei ole tarvinnut hakea taskulampulla.

– Kyllä minä tiivistän perusongelmat siihen, että opettajien työnkuva on paisunut monesti niin suureksi, että työmäärään uppoaa, koulutuspäällikkö Nina Lahtinen OAJ:stä sanoo.

Hänen mukaansa tällä hetkellä opettajat eivät pysty tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisivat.

Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston monivuotisessa Tessi-tutkimushankkeessa on tutkittu opettajien ja myös oppilaiden stressiä ja vuorovaikutusta.

Seurantatutkimus vahvistaa riittämättömyyden tunteiden ja kuormittumisen lisääntymisen etenkin korona-aikana. Alanvaihtosuunnitelmat ovat koholla, jos kohta työhön kiinnittyminenkin on opettajilla vahvaa, tutkimus vahvistaa.

Myös teollisuusmaiden järjestön OECD:n Talis-tutkimuksissa nähdään, että suomalaisopettajien tyytyväisyys ammattiin ja työoloihin on vähentynyt vuosien 2013–18 välillä.

 

Voisiko alanvaihdon pohdintaa pitää varoitusmerkkinä aikana, jolloin opettajien kuormituksen kokemus on tutkitusti kohonnut? Kuinka pitkä matka sellaisista otsikoista on 20 vuoden takaiseen tilanteeseen, jossa opettajien hiljaisessa kapinassa äänestettiin jaloilla?

– Stressi ja uupuminen ovat niin yleisiä työelämän ilmiöitä, että niistä pitää voida puhua ääneen, Hakanen sanoo.

On syytä selventää, että haastattelun aikaan Hakanen ei tiennyt OAJ:n kyselyn tuloksia. Ne julkaistiin vasta haastattelun jälkeen.

Paras tavoite on se, että työuupuneita on nolla.

Hakanen sanoo kuulevansa liian usein, kuinka uupunut työntekijä on yrittänyt keskustella ongelmastaan, mutta mitään ei ole tapahtunut.

Sen sijaan, että kaikkien työntekijöiden ajatellaan joskus kuormittuvan, tavoitteen pitäisi Hakasen mukaan olla se, että yksikään työntekijä ei uupuisi.

– Paras tavoite on se, että työuupuneita on nolla.

 

Jos suuren ammattikunnan työhyvinvoinnista nousee toistuvia huolia, niin mitä asialle on tehtävissä? Vastaus riippuu siitä, keneltä kysytään.

Hakanen korostaa väsymättä erilaisia varhaisen tuen toimintamalleja.

– Ennuste on aina sitä parempi, mitä varhaisemmassa vaiheessa työuupumisen riskitekijöitä tunnistetaan. On olemassa monenlaisia varhaisen tuen toimintamalleja.

Silloin katse kääntyy työyhteisöön ja johtoon. Uupumisen riski pienenee työpaikalla, jossa vallitsee välittämisen ja arvostamisen kulttuuri. Sellainen, jossa on reiluutta ja oikeudenmukaisuutta johtamisessakin, Hakanen sanoo.

– Kyse on usein siitä, onko työssä mahdollista onnistua. Työuupumukselle syntyy maaperää, jos opettajalle jää usein kokemus, että hän ei saa rehtorilta tai muulta yhteisöltä tukea.

 

Nina Lahtisen mielestä kuormittumisen ja riittämättömyyden tunteiden juuret ovat järjestelmässä. Ne ovat hänestä rakenteellisia ongelmia, joita on ratkottava rakenteellisilla toimenpiteillä.

– Eli rahoituksella ja lainsäädännöllä. Järjestönä me pyrimme vaikuttamaan rahoitukseen erityisesti maan hallituksen kehys- ja budjettiriihen kautta. Mutta pelkällä rahalla ongelmat eivät ratkea, ellei laissa määritellä, miten raha pitää käyttää.

Toimivat rakenteet ja riittävät resurssit tekevät työssä onnistumisen mahdolliseksi.

Opettajien kuorman vähentämisen kannalta parannusta huutavien asioiden lista on Lahtisen mukaan pitkä.

Kolmiportaisen tuen uudistaminen perusopetuksessa ja nyt myös varhaiskasvatuksessa. Opettaja- ja rehtorimitoitus. Ammatillisten opettajien palkkaamisen tarkoitetun määräaikaisen rahoituksen muuttaminen pysyväksi. Siinä jäävuoren huippu.

Toimivat rakenteet ja riittävät resurssit tekevät työssä onnistumisen mahdolliseksi. Kunnollisissa olosuhteissa opettajilla on vaikutusmahdollisuuksia ja hallinnan tunne omaa työtään kohtaan.

Lahtinen kuvaa hyvinvoivaa työyhteisöä sellaiseksi, jossa kaikki tuntevat saavansa toisiltaan tukea, arvostusta ja oikeudenmukaista kohtelua.

– On mahdollista sovittaa oma elämä työelämään ja vaikuttaa oman työn määrän ja työn tekotapoihin.

 

Jari Hakanen johtaa tällä hetkellä kahtakin laajaa tutkimushanketta. Miten Suomi voi -hankkeessa tarkastellaan koronan vaikutusta työikäisen väestön vointiin. Siinä myös päivitetään tämänhetkisiä tietoja, joiden mukaan vakavasta työuupumuksesta kärsii pari tai muutama prosentti työssäkäyvistä. Lievempää uupumusta kokee neljännes tai viidennes.

– Suomessa ei ole hiljattain tehty väestötason tutkimusta, minkä vuoksi mediassa on näkynyt samoja kymmenen vuotta vanhoja tietoja.

Toisessa, Kimmoisat työntekijät muuttuvassa työelämässä -nimisessä hankkeessa, puolestaan tekeillä on työuupumuksen kansalliset raja-arvot ja liikennevalomalli, jossa hälytysmerkit ovat keltaisia ja vakava työuupumus punaista.

– Kun ollaan punaisella, on korkea aika korjaaville toimille, sillä työuupumus on jo kroonistunut. Huomio pitäisi kiinnittää jo aiemmin lievemmin uupuneisiin, joiden tapauksessa pitäisi ryhtyä välittömästi toimiin. Alun alkaen pitäisi toki toimia niin, ettei mitään työuupumusoireilua syntyisikään.

Hakanen ei kaartele. Vakava työuupumus on kriisi ja siitä toipuminen voi usein tarkoittaa sitä, ettei paluuta entiseen työpaikkaan ole.

– Osa työuupumuksesta toipuneista jatkaa vanhassa työpaikassa. Mutta jos työssä ei tapahdu olennaista muutosta, niin kerran työuupunut herkistyy tutuille kuormitustekijöille ja oireille helposti uudelleen.

Juuri tämän vuoksi Hakanen korostaa, että uupuminen ei saisi kehittyä pahaksi.

– Kun kuitenkin on niin monta tilaisuutta korjata tilannetta jo aiemmin.