Tanja Santamäki huomioi työkavereita pienillä eleillä, vaikkapa tarjoamalla suklaata. Sari Harju on työyhteisön ilopilleri, joka löytää vitsikkään puolen asiasta kuin asiasta. Mira Korhonen pyrkii olemaan helposti lähestyttävä kysymällä, onko kaikki hyvin.
Kysyimme kolmelta tamperelaiselta opettajalta, millaisia työkavereita he ovat ja miten vaalivat työyhteisöään.
Työkaverisuhteiden kehittämisellä on merkitystä työhyvinvoinnin kannalta. Tämä havaittiin Työterveyslaitoksen Kimmoisat työntekijät muuttuvassa työelämässä -tutkimushankkeessa.
Kun työntekijät panostivat oma-aloitteisesti yhteistyön kehittämiseen ja arjen kohtaamisiin työkavereiden kanssa, heidän sosiaaliset tukiverkostonsa vahvistuivat ja yhteenkuuluvuus työpaikan kanssa lisääntyi.
Yhteenkuuluvuuden tunne omaan työpaikkaan oli tutkimuksessa tärkein korkeaa työn imua ja vähäisempää työuupumusoireilua selittävä tekijä.
Vuoden 2022 lopussa päättyneen tutkimuksen aineisto kerättiin kyselyillä. Niihin vastasi joukko hankkeen kanssa yhteistyötä tekevien työpaikkojen työntekijöitä ja työuupumuksen oireista kärsiviä työterveyshuollon asiakkaita sekä edustava otos työikäisiä suomalaisia.
Tutkimuksen tavoitteena oli löytää keinoja, joilla voidaan lisätä työhyvinvointia ja ehkäistä työuupumusta.
Mutta miten omia työkaverisuhteita voisi kehittää niin, että se vaikuttaisi myös työhyvinvointiin?
On kyse kuuntelemisen ja puhumisen tasapainosta.
Varhaiskasvatuksen opettaja Sari Harju ja luokanopettajat Tanja Santamäki ja Mira Korhonen työskentelevät kaikki tamperelaisessa Annalan koulussa, mutta eri yksiköissä. He näkevät, että opettajan ammattitaito, esimerkiksi taito havainnoida vuorovaikutusta, antaa hyvät valmiudet myös työkaverisuhteiden vaalimiseen.
Santamäki ja Harju ovat työskennelleet useamman vuoden työparina Metsäniityn koulutalossa. He kokevat pienen ja pitkäaikaisen työyhteisönsä olevan kuin yhtä perhettä.
Korhonen aloitti tammikuussa työt isommassa Annalan koulutalossa. Hän pitää tärkeimpänä sitä, että työn tekeminen sujuu.
– Se vaatii joustavuutta. Sitä että kunnioitamme toistemme erilaisia tapoja tehdä asioita, haemme yhteisiä tapoja tehdä ja yritämme katsoa asioita yhteisestä näkökulmasta, Korhonen sanoo.
Hän painottaa, että asenne ratkaisee. Tarttumapintaa löytyy kenen tahansa kanssa, jos siihen on tahtoa.
Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija, tutkimushankkeessa mukana ollut psykologi Anniina Virtanen sanoo, että ihmiset toivovat työtoverisuhteilta erilaisia asioita persoonasta ja elämäntilanteesta riippuen.
Työkaveruuksien kehittäminen lähtee oman persoonan ja vuorovaikutustyylin tunnistamisesta.
Virtanen kannustaa panostamaan sellaisiin arjen kohtaamisiin, jotka ovat itselle luontaisia.
– Jos ei viihdy hulinassa, voi aloittaa keskusteluja kahden kesken jonkun mukavan työkaverin kanssa.
Välillä omia tottumuksia on myös hyvä venyttää, sillä mikään persoonallisuuden piirre ei tarkoita, että ihminen kokisi tietynlaiset tilanteet aina samalla tavalla.
Virtasen vinkki persoonasta riippumatta on avata itsestä jotain, mikä ei liity työhön. Kertoa voi vaikkapa harrastuksista. Se laajentaa muiden käsitystä meistä ja tekee työsuhteista läheisempiä.
– Tiukka pitäytyminen työroolissa voi antaa vaikeasti lähestyttävän vaikutelman. Epävarmuuden tai tunteiden ilmaiseminen työpaikalla taas kutsuu muista ihmisistä inhimillisyyttä esiin, Virtanen kuvailee.
Epävarmuuden tai tunteiden ilmaiseminen työpaikalla kutsuu muista ihmisistä inhimillisyyttä esiin.
Kun tarkastellaan työkaverisuhteiden kehittämistä, on tärkeä kiinnittää huomiota siihen, miten uudet työntekijät otetaan mukaan työyhteisöön. Virtanen kertoo, että myös uuden työkaverin huomioiminen alkaa pienistä eleistä – silmiin katsomisesta, tervehtimisestä ja kuulumisten kysymisestä.
Samaa mieltä tuntuu olevan myös tamperelaiskolmikko.
Sari Harju kertoo tarinan siitä, kuinka uuden työkaverin voi kutsua mukaan porukkaan pienelläkin eleellä. Kun toiseen ryhmään tuli uusi työntekijä, Harju esitti aluksi työhön liittyvät kysymykset suoraan tutulle opettajalle, jolta tiesi saavansa vastaukset nopeasti.
– Sitten aloin kysyä samat kysymykset niin, että käytin molempien nimiä. Halusin viestiä uudelle työkaverille, että tämä koskee meitä kaikkia, Harju kertoo.
Tanja Santamäellä on tapana avata uusille tulijoille työpaikan kirjoittamattomia käytäntöjä.
– Yritän havainnollistaa ja näyttää: Täällä on kahvilista. Haluatko mukaan? Tuolta taululta voi katsoa viikon jutut. Oppilaat päästetään välitunnilta sisälle jono kerrallaan, Santamäki kuvailee.
Psykologi Virtanen muistuttaa, että tärkeintä työkaveruudessa on läsnäolo ja avoin kiinnostus toista ihmistä kohtaan.
– Paljon on kyse kuuntelemisen ja puhumisen tasapainosta. Omia vahvuuksiaan voi käyttää toisten tukemiseen. Puhelias voi esimerkiksi raivata tilaa hiljaisemmille.
Hyväksyvässä ilmapiirissä senkin voi sanoa ääneen, että nyt tarvitsen omaa rauhaa.
Virtanen on väitellyt opettajien työstä palautumisesta ja kouluttanut opettajia työhyvinvointiteemoista. Hänen kokemuksensa mukaan työkaveruus on monelle opettajalle iso voimavara, vaikka työstä puuttuu muita palautumisen kannalta tärkeitä asioita, kuten mahdollisuus tauottaa työtä oman tarpeen mukaan.
– Se että opettajat pääsivät viettämään aikaa ja kokemaan yhteenkuuluvuutta työkavereiden kanssa opettajainhuoneessa, oli opettajille palauttava hetki työpäivän aikana, Virtanen kertoo.
Toisinkin voi olla, jos työyhteisön ihmissuhteissa on ongelmia, esimerkiksi kiusaamista. Virtanen tunnistaa, että myös opetusalalta löytyy pahoinvoivia työyhteisöjä.
– Eikä hyvässäkään työyhteisössä kannata tuudittautua siihen, että meillä ei voi käydä noin. Sen sijaan kannattaa luoda malli, jonka mukaan toimitaan, jos ongelmia ilmenee, Anniina Virtanen toteaa.
-
Kimmoisat työntekijät muuttuvassa työelämässä -tutkimushanke: ttl.fi/tutkimus/hankkeet » Hakuun: Kimmoisat työntekijät muuttuvassa työelämässä