Työvoimapulan torppaamiseen tarvitaan osatyökykyisten työpanosta

Suomessa jyllää yhä paheneva työvoimapula. Jotta töihin riittää tekijöitä, tarvitaan myös osatyökykyisten työpanosta.

Tätä mieltä on Metropolia-ammattikorkeakoulussa toimintaterapiaa opettava lehtori Ulla Vehkaperä. Myös OAJ haluaa, että osatyökykyisten osallistumista koulutukseen vahvistetaan.

Tulevaisuudessa uusien työpaikkojen ennakoidaan syntyvän tehtäviin, joihin edellytetään korkeakoulutusta. OAJ haluaa pitää kiinni valtioneuvoston koulutuspoliittisen selonteon tavoitteesta, jonka mukaan 50 prosenttia ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon.

Ammattikorkeakoulun lehtorina Vehkaperä tunnistaa korkeakoulutuksen arvon, ja hänen mielestään myös erilaisten oppijoiden, osatyökykyisten ja vaikeavammaisten pääsyä korkeakouluun pitäisi edistää.

Tutkintokoulutukset eivät ole ainoa vaihtoehto, ja koulutusta täytyy pystyä ajattelemaan myös pienempien palasten kautta.

– Meillä Suomessa ollaan kovin mustavalkoisia – ajatellaan, että olet joko töissä tai eläkkeellä.

Heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistäminen on Vehkaperän sydämenasia. Hanketyöntekijänä hän on ollut mukana laatimassa työllistymisen täsmäpolkuja pitkäaikaistyöttömille, kehittämässä tuettua keikkatyötä mielenterveyskuntoutujille ja rakentamassa sähköisiä työnvälitysalustoja.

– Ihminen voi tehdä töitä muutamana päivänä viikossa, vaikka hänellä olisi hankalia mielenterveysongelmia. Masentunutta ei kuntouta se, että hänelle määrätään lääkkeitä ja kehotetaan kotiin lepäämään.

Jotta keikkatyö kannattaisi, osa-aikatyötä tekevä ei saisi menettää sosiaalietuuksiaan.

Työelämä vaatii jatkuvaa ammattitaidon täydentämistä. Vehkaperä on elävä esimerkki elinikäisestä oppijasta, sillä uransa varrella hän on kouluttautunut esimerkiksi työnohjaajaksi ja terveystieteiden maisteriksi. Parhaillaan hän suorittaa johtamisen erikoisammattitutkintoa.

Jatkuvan oppimisen mahdollistaminen on hänelle tuttua myös opettajana, ja työsarkaan kuuluu täydennyskoulutusten järjestäminen.

– Koulutamme muun muassa työkykykoordinaattoreita, ja kursseille osallistuu esimerkiksi työhallinnon väkeä. Heidän kanssaan opettelemme arvioimaan entistä tarkemmin työ- ja toimintakykyä, jotta osatyökykyiselle työntekijälle löydetään sopivia tehtäviä.

OAJ:n eduskuntavaalitavoitteissa halutaan osaamisvaje hallintaan koulutuksella.

– Jään miettimään, mitä osaamisella tässä tarkoitetaan, Vehkaperä sanoo.

Monille työnantajille se näyttää merkitsevän täsmätaitoa suoriutua tällä hetkellä tarpeellisista työtehtävistä.

– Toisaalta koulutuksen pitää olla askeleen edellä työelämää ja viedä koulutuksen käytänteitä eteenpäin.

Vehkaperää hirvittää, miten laajaa taitorepertuaaria työnantajat tuppaavat vaatimaan yksinkertaisiinkin työtehtäviin pyrkivältä.

– Vaatimukset ovat usein niin utopistisia, että minäkään en varmaan enää saisi töitä.

Vehkaperä pitää ongelmana myös sitä, että työnantajat näyttävät odottavan valmiita työntekijöitä.

– Esimerkiksi ict-firmoista sanotaan, että heillä ei ole aikaa perehdyttää. Itse mietin, miten esihenkilöillä riittää aikaa ohjauksen antamiseen uusille työntekijöille kiireisissä sote-yksiköissä.

Itseohjautuvuuden nimiin vannotaan yhä enemmän sekä koulutuksessa että työelämässä. Ammattikorkeassakin moni haluaa edetä opinnoissaan itsenäisesti ja joustavasti.

– Kaikilta opiskelijoilta itsenäinen opintojen suunnittelu ja niiden eteenpäin vieminen ei kuitenkaan onnistu. Onneksi meillä Metropoliassa on lisätty opojen määrää ja palkattu erityisopettaja tukemaan opiskelijoita, Vehkaperä kertoo.

Hänen ryhmissään on opiskelijoita kaksikymppisestä viisikymppiseen.

– On mahtavaa nähdä, miten he ystävystyvät ja opastavat toisiaan!

Varttuneemmat auttavat nuorempia löytämään suuntaa opinnoissaan ja saavat puolestaan heiltä neuvoja esimerkiksi opiskelu- ja digitaidoissa.

Amk-opettaja tarvitsee tiivistä yhteyttä yrityksiin, jotta työelämän tarpeet ja koulutuksen tuottama osaaminen saadaan kohtaamaan. Vehkaperä pysyy perillä työelämän tuulista luotsaamalla Myllypuron turbiini -yrityshautomoa. Siellä opiskelijat kehittelevät yritysideoita ja testaavat niitä keskusteluissa yrittäjien kanssa.

– Nyt on sote-työntekijöiden markkinat, ja työelämän voi rakentaa monenlaiseksi. Ei tarvitse olla joko yrittäjä tai työsuhteessa, vaan asioita voi tehdä rinnakkain, Vehkaperä korostaa.

Sote-opiskelijat haluavat tehdä työtä, jolla on merkitystä. Monia kiinnostaa yhteiskunnallinen yrittäjyys, jossa arvoperusta on vahva mutta joka on myös puhdasta liiketoimintaa.

Tarvetta uusille yrityksille on erityisesti ikääntyneiden palveluissa, sillä nykyään pyritään siihen, että vanhukset pärjäisivät mahdollisimman pitkään kotona. Se tulee yhteiskunnalle laitoshoitoa halvemmaksi ja voi olla ikäihmiselle mieluista, jos hän saa kotiin riittävästi tukea.

Koulutuksen pitää olla askeleen edellä työelämää.

 

Taitavia opettajia tarvitaan, jotta taitavan työvoiman kouluttaminen onnistuu. Opettajilla tulee olla hyvät edellytykset huolehtia oman ammattitaitonsa ylläpitämisestä ja jaksamisesta.

Ammattikorkeakoulun lehtorin työnkuvaan liittyy opetuksen lisäksi vahvasti kehittämistyö.

– Siihen pitäisi pystyä paneutumaan ajan kanssa, mutta työsuunnitelma on tosi tiukka ja monenkirjavat tehtävät tekevät työajasta repaleisen, Vehkaperä sanoo.

Hän on kiinnostunut monesta asiasta ja tietää, että se voi olla sudenkuoppa – jos on liian paljon kaikkea, ei voi oikein keskittyä mihinkään.

– Luulen, että jaan tämän tunteen monen amk-opettajan kanssa.

Osa opettajista päätyy panemaan hankkeille stopin. Vehkaperä lähtee hankkeisiin mukaan, koska hänestä on ihanaa innostua töissä ja tehdä paljon uutta.

– Käyn kuitenkin säännöllisesti keskusteluja esihenkilöni kanssa, ja hän katsoo vähän perääni. Pohdimme yhdessä, mihin kannattaa osallistua.

Työn rinnalle tarvitaan palauttavaa vapaa-aikaa.

– Tapaan työssä paljon ihmisiä ja vapaalla en ole niin seurallinen. Keskityn esimerkiksi tilkkutöiden tekemiseen. Se on hyvin maadoittavaa ja rentouttavaa.