Suomen opiskeluun sopii parhaiten laulu, joka avaa jotain uutta sekä vapauttaa ja rohkaisee ilmaisemaan kieltä.
Järjestimme ensimmäisen Opi suomea laulaen -kurssin Taideyliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle keväällä 2023. Sekä minä että työparini Sanna Teerenhovi haluamme kehittää opetusta yhdessä opiskelijoiden kanssa.
Taideyliopistossa kansainvälisten opiskelijoiden tutkintoon sisältyy neljän opintopisteen verran suomea. Opi suomea laulaen -kurssi on vapaaehtoinen, ja sillä keskitytään kielen käyttämiseen ja tuottamiseen.
Ryhmässämme voi olla sekä musiikin ammattilaiseksi opiskelevia että niitä, jotka eivät ole ennen harrastaneet musiikkia. Väitän, että tämä vapauttaa ilmapiiriä ja tukee oppimista. Kun yhdistämme kielen ja musiikin, tuemme toinen toisiamme ja kukin voi oppia itselleen haastavia asioita.
Muusikkona yritän valita laulettavaksi biisejä, joissa olisi jotain inspiroivaa ja musiikillisesti mielenkiintoista. Monipuolisuus ja sanojen eettisyys on tärkeää. Laulamme suomipoppia, lastenlauluja, kansanmusiikkia, ikivihreitä ja opiskelijoiden omasta kulttuurista tulevia lauluja, jotka käännämme myös suomeksi.
Sanna täydentää biisilistoja omilla ehdotuksillaan, ja kuuntelemme opiskelijoiden toiveita. Lisäksi luomme biisejä itse.
Aloitamme aina lämmittelyllä ja kieleilemällä. Panemme äänteitä ja kieltä suuhun ja avaamme äänen, kehon ja mielen kielelle ja laulamiselle.
Usein pyydämme opiskelijoita kertomaan heille vaikeita, tärkeitä tai hauskoja sanoja ja improvisoimme niistä pieniä lauluja: kahvipulla, tunturipöllö, happihyppely…
Sanoitamme lauluja uusiksi. Minä olen Härmän Kankaanpäästä voi muuttua muotoon Minä olen Helsingin Kontulasta.
On tärkeää luoda uusia lyriikoita, koska erityisesti kansanmusiikissa on vanha ja murteellinen kieli. Kiinnitämme paljon huomiota puhekieleen, koska sitä pääsee harvoin opiskelemaan aktiivisesti. Tähän suomipop ja -räp ovat tosi hyvää materiaalia.
Vaikka emme keskity kielioppiin, Arpan Luulin, että -biisissä tuli puhekielen lisäksi tutuksi objekti. Myös Ultra Brata laulamme paljon, koska kappaleissa on niin hyvää kieltä.
Minua pyydettiin vetämään Opi suomea laulaen -kursseja, koska teen aiheesta väitöskirjaa Taideyliopistoon. Minua kiinnostavat kielitietoisen musiikkikasvatuksen mahdollisuudet S2-kielen oppimisessa.
Tutkimukseni keskittyy Opi suomea laulaen -kuoroihin, joita johdan. Olen aiemmin opettanut musiikkia myös kotoutumiskoulutuksissa. Siellä osallistujat kysyivät, mitä tekemistä musiikilla on suomen kielen oppimisen kanssa. He halusivat oppia nimenomaan kieltä, ja siitä tämän lähestymistavan idea lähti.
Lähestymistapamme suurin ero tavalliseen kielenopiskeluun on se, että tässä opitaan vähän kuin huomaamatta, ilon kautta. Kun keskittyy luovaan ilmaisuun, ei tarvitse jännittää kielen oppimista. Samalla voimme liikkua, jolloin asiat jäävät keholliseen muistiin.
Laulamalla oppii kuuntelemaan ja ääntämään. Puhuessa äänteitä ei välttämättä ehdi hahmottaa, mutta musiikin voi aina ottaa hitaammin. On ihan eri asia, sanooko tuli, tuuli tai tulli.
Laulujen kautta pääsemme myös keskustelemaan kulttuurienvälisistä asioista. Olemme esimerkiksi miettineet, miksi suomalaiset laulut tuntuvat niin surullisilta. Elämä biiseissä ei ole aina helppoa, joten niihin on helppo samastua.
Moni opiskelija on tullut sanomaan, että kurssi on avannut heille aivan uudenlaisen suhteen kieleen. Olen huomannut, että he ovat rohkaistuneet käyttämään kieltä.
Mistä on kyse?
Musiikinopettaja ja väitöskirjatutkija Johanna Lehtinen-Schnabel ja suomen kielen lehtori Sanna Teerenhovi vetävät Opi suomea laulaen -kurssia Taideyliopistossa. Kurssi pohjautuu Lehtinen-Schnabelin tekeillä olevaan väitöstutkimukseen.