Hyvä kollega on tuki, jonka kanssa uskaltaa keskustella. Minulle parhaat kollegat ovat niitä, joiden kanssa ideoidaan ja kehitetään, sanoo lukion uskonnonopettaja Jenni Korte.
Korte puhuu kollegiaalisuuden merkityksestä nimenomaan ideoinnin kautta. Hän korostaa, että hänen onnistumistensa taustalla on avoin, ymmärtävä ja idearikas työyhteisö.
Noin 20 vuotta opettaneelle Korteelle yhteisopettajuus on avaintekijä sellaiseen kollegiaalisuuteen, jonka hän mieltää tärkeäksi. Siihen kuuluu aktiivinen sparrailu, joka auttaa jaksamaan työssä mutta myös kehittymään entistä paremmaksi opettajaksi.
Avoimessa ja turvallisessa yhteisössä uskaltaa kehittää, olla propellipäinen luonne, Korte kuvaa.
– Ajattelu ei kehity ilman vuorovaikutusta.
Avoimessa ja turvallisessa yhteisössä uskaltaa olla propellipää.
Tasapaino ja vastavuoroisuus ovat tärkeitä kollegiaalisuuden osia. Toisen roskakoriksi ei pidä suostua.
– Työpäivistä tulee raskaita, jos joutuu jatkuvasti kuuntelemaan kollegan ongelmia tai ratkomaan niitä, Korte sanoo.
Hänen uransa alkuvaiheisiin mahtuu hetkiä, joissa kollegiaalisuus kangerteli. Kokemukset ovat ajalta ennen nykyistä työpaikkaa.
Esimerkiksi vuoden kestäneessä sijaisuudessa työhön perehdytys oli olematonta. Lisäksi työyhteisössä pimitettiin tietoa.
Korteelle ei edes kerrottu oppiaineen alueita, joita luokassa piti opiskella. Nämä asiat hän joutui kysymään opiskelijoilta.
Työyhteisön roolia opettajauran alkutaipaleella korostaa myös alakoulussa työskentelevä Tuukka Mutta. Kollegiaalisuus on kiinnittänyt kouluun.
Opettajankoulutus kun ei valmista suoraan arkeen, työ pitää oppia käytännössä, hän pohtii.
– Kysyin neuvoa opettajilta, jotka olivat itse olleet uusia pari vuotta aikaisemmin.
Mutta viihtyy parhaiten yhteisössä, jossa on hauskaa ja voi kulkea pilke silmäkulmassa. Huumori on hänen mukaansa tärkeä osa kollegiaalisuutta. Se auttaa jaksamaan vaikeiden luokkatilanteiden yli.
Muttan mielestä kollegiaalisuutta ei voi vaatia. Se tulee, jos on tullakseen.
Hän nostaa esille kiinnipitotilanteet, joita tulee toisinaan alakoulun erityisopetuksen puolella. Uran alkuvaiheessa Mutta oli epävarma siitä, miten haastavissa tilanteissa pitää toimia. Tässä auttoivat sparraus ja kokeneemman kollegan ohjeet.
Nuoren opettajan opastaminen, neuvominen ja tukeminen on tärkeää, jo pelkästään alalla pysymisen takia. Jokaiselle tulisi löytyä sparraus- kaveri, sanoo laki- ja työelämäpalveluiden erityisasiantuntija Sara Simberg OAJ:sta.
Simberg pohtii opettajan autonomiaa ja kollegiaalisuutta. Parhaimmillaan tilanne on vaaterissa silloin, kun pedagoginen vapaus ja pedagoginen yhteisöllisyys eivät syö toisiltaan.
Kuitenkin kollegiaalisuus tulisi erottaa järjestelmällisestä mentoroinnista ja tutoroinnista. Kollegiaalisuus on arkista, vastavuoroista ja toista tukevaa vuorovaikutusta.
Yhdessä sovitut toimintatavat voivat suojata työntekijän terveyttä.
Ammattijärjestöön ollaan harvoin yhteydessä, kun asiat ovat hyvin. Luultavasti tästä syystä, OAJ:n toimistoon ei tule yhteydenottoja nimenomaan kollegiaalisuuteen liittyen.
Mutta monet yhteydenottojen syyt liippaavat läheltä. Ne liittyvät epäasialliseen kohteluun, häirintään tai työkykyongelmiin.
Joskus voi olla myös kyse laajemmista työyhteisön häiriöistä. Pahimmissa tapauksissa hiljaisuus on vallannut opettajainhuoneen.
– Vaikenemisen kulttuuri on kollegiaalisuuden vastakohta. Silloin nähdään uhkia ympärillä, Simberg sanoo.
Kollegiaalisuuden voi ajatella yhteisöllisyyden moottoriksi. Tätä moottoria työyhteisön pitäisi jaksaa tasaisin väliajoin nykiä käyntiin.
Moottorin nykimistä voisivat olla esimerkiksi kollegiaalisuudesta puhuminen, paremman työpäivän ohjeen suunnittelu tai asiallisen käyttäytymisen pelisäännöistä sopiminen.
Parhaimmillaan yhdessä sovitut toimintatavat voivat suojata työntekijän terveyttä.
Jos opettajalla ei ole opettajanhuoneessa ketään, jolta kysyä tai jonka kanssa vaihtaa kuulumisia, voi tilanne olla terveydelle haitallinen.
– Jos työssään ei saa tukea tai työyhteisö ei toimi, se aiheuttaa psykososiaalista kuormitusta, Simberg sanoo.
Kollegiaalisuus onkin yksinkertaisimmillaan arkista vuoropuhelua yhteisistä asioista. Ja sitä voi parantaa hyvällä johtamisella.
– Sanotaan, että työpaikan hyvä tunneilmasto pitää rakentaa tietoisesti. Huonon saa tekemättä mitään.