Varhaiskasvatuksen opettajien puheenjohtaja Haraldur F. Gíslason pitää vuotta 2000 varhaiskasvatuksen ja peruskoulun opettajien samapalkkaisuustaistelun alkusysäyksenä. Silloin sekä vakaopettajien että peruskoulun opettajien koulutusvaatimukseksi säädettiin kandidaatin tutkinto.
– Siinä meillä oli jo selkeät perusteet palkkataistelullemme. Ei palkan pidä olla pieni, vaikka lapset ovat pienempiä, Haraldur sanoo.
Vuonna 2008 opettajien koulutustasovaatimus nostettiin maisterin tutkintoon. Islannissa varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää. Peruskouluun mennään kuusivuotiaana.
Neuvotteluissa samasta palkkatasosta päästiin jo pitkälle heti 2000-luvun alkuvuosina, mutta varhaiskasvatuksen opettajien onni ei kantanut perille asti.
Peruskoulun opettajat olivat juuri saaneet neuvotelluksi hyvän työehtosopimuksen, kun Islannin taloudellinen kriisi iski. Palkankorotukset eivät enää tulleet kysymykseen, eikä voimakkaita järjestötoimia voinut harkita.
Seuraava neuvottelukierros 2011 ei sekään ollut helppo, sillä kriisi oli vielä päällä. Vakaopettajien järjestö kuitenkin valmistautui järjestöllisiin toimiin. Sen jäsenistä 98 prosenttia vastasi kyllä, kun järjestö kysyi heidän valmiuttaan lakkoon.
– Päivää ennen lakkoa päädyimme sopimukseen, vaikka emme vielä silloin saaneet sitä, mitä vaadimme, Haraldur kertoo.
Vuonna 2014 peruskoulun opettajat kirivät jälleen hyvään sopimukseen, ja varhaiskasvatuksessa valmistauduttiin uusiin järjestötoimiin.
Sitten alkoi tapahtua. Kuntatyönantaja suostui siihen, että varhaiskasvatuksen ja peruskoulun opettajat saavat saman palkan. Mutta happamiakin uutisia jouduttiin nielemään.
Ehdot olivat sellaiset, että maisteritutkinnon suorittaneet saivat suuremmat korotukset kuin kandidaattitason suorittaneet. Maistereiden palkankorotus oli 8 prosenttia, kandien 5,4 prosenttia.
– Lisäksi ne jäsenistämme, joilla ei ollut varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyttä, kärsivät selvästi. Korotus jäi 2,8 prosenttiin.
Islannin varhaiskasvatuksen opettajien liitossa on 2 300 jäsentä, ja sopimuskierroksen ”happamat pihlajanmarjat” koskivat heistä kolmasosaa.
– Päätös oli todella vaikea. Uhraus oli pakko tehdä, jotta saamme palkkauksen ja koulutustason korkeammaksi.
Järjestö auttoi jäseniään lisäkouluttautumaan, jotta he saavuttaisivat varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyden.
– 150 on tähän mennessä jo tehnyt niin, ja islantilaisittain luku on suuri, Haraldur sanoo.
Vuosina 2014–2015 syntynyt luottamus kuntatyönantajan kanssa on säilynyt ja kasvanut korkoa. Viime kierroksella vakaopettajat saivat saman korotuksen kuin peruskoulun kollegansa, vaikka aiempi sopimus olisi ollut voimassa vuoteen 2019 asti.
– Tämä todella osoitti sen, että kuntatyönantajakin haluaa lisää koulutettuja varhaiskasvatuksen opettajia.
Nyt Islannin varhaiskasvatuksen ja peruskoulun opettajat ja johtajat sekä musiikin opettajat ovat yhdistäneet neuvotteluvoimansa.
– Nyt kun meillä on samat palkat, on painopisteemme työoloissa ja muun muassa suunnitteluajan lisäämisessä. Helposti tähän ei päästy. Hell of a fight, Haraldur summaa.
Islannissa ihmisiä puhutellaan etunimellä, joten teemme samoin tässä jutussa.